Viimeinen askel
"Tämä kirje on omistettu sinulle"
Askel askeleelta ja päivä päivältä mä olen voinut antaa yhä enemmän palasia tuohon "yhteen suureen palapeliin" jota kutsutaan totuudeksi. Jos Rakkauden vertaisi matematiikkaan, niin asian voisi ilmaista näin: Kahdeksan vuotta sitten mä osasin opettaa plus ja miinus laskuja, mutta nykyhetkessä mä voin opettaa sulle Kvanttifysiikkaa. Kahdeksan vuotta sitten mä olin vielä ylpeä ja turhamainen, ja tahdoin että mun saavutukset "huomataan". Luulin osaavani ja tietäväni Rakkaudesta ja Jumalasta ja ihmisyydestä kaiken, mutta todellisuudessa ymmärsin silloin vasta muutaman palan merkityksen. Oli sellaisiakin kasvun vaiheita, kuin hain huomiota ja hyväksyntää. Kerroin opettavani Rakkaudenlakia - vaikka olin itsekin vasta oppilas. Eikä oppilas voi tietenkään olla opettaja.
On ollut valtavan vaikeaa "kuolla" / "vähentyä" / "tyhjentyä" egosta tarpeista pois. Menneet vuodet ovat todellakin olleet suuren ahdistuksen aikaa, monella eri tavalla. Se on pyhittymisessä totuuteen kuitenkin välttämätön prosessi, koska aito, viaton, puhdas, synnitön, ja täydellinen Rakkaus voi tulla esiin vain niistä ihmisistä, joilla ei ole enää omia tarpeita ja omaa tahtoa. Rakkauden arvoissa elävä ihminen (Profeetta) on vähentynyt "itsestään", että hän on voinut kasvaa Rakkaudessa. Omista tarpeista "kuoleminen" on välttämätön vaihe, mikäli ihminen aikoo olla olla tie totuuteen. Kovin monesta ei ole juomaan tätä maljaa, koska on paljon mukavempaa elää tietämättömänä ja vajavaisena, tyydyttäen aistillisia nautintoja kaikenlaisten nautintojen keskellä. Eihän se mikään ihme ole jos Profeettaa pidetään hulluna; kukapa tietoisesti haluaisi kärsiä, jos voi valita mukavuuden? Näin moni ajattelee.
Tiedän että oon saanut monta erilaista "titteliä" näiden kuluneiden oppivuosien aikana. Oon ollut hullu sekopää, tärähtänyt uskovainen, jolla on jonkinsortin Messiaskompleksi.. Mä ymmärrän toki kaikki tittelit joita olen saanut, koska samalla tavalla mä olisin tuominnut itseni, jos olisin ulkopuolelta katsonut tilannetta, ja nähnyt että joku väittää Kristusken paluun tapahtuneen hänessä itsessään. Eihän kukaan muu kuin hullu voi puhua tuollaisia; näin sitä ensimmäisenä ajattelee. Mutta jos sä käsität sen että "Kristuksen paluu" tarkoittaa Rakkauden arvojen täydellistä esiintuloa sinussa itsessäsi, niin sä voit käsittää mitä Profetia lopunajoista todella tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä viatonta lapsenomaista tilaa jossa sä olit aivan alussa: sitä sä tulet olemaan aivan lopussakin. Syntiinlankeamisen kierteen saattaminen päätökseen symboloi ymmärryksen rakentumista täydelliseksi suhteessa ihmisyyttä kohti. On ymmärrettävä mikä ero on omalla tahdolla ja vapaalla tahdolla. Oma tahto symboloi sun omia tarpeita joita sä olet tottunut tahtomaan, ja vapaa tahto symboloi sitä vapaata ja viatonta tilaa jossa vauvat elävät ennenkuin oma tahto herää. Siksi Jumalan valtakunta todellakin on "lastenkaltainen".
Synti ei ole sitä että mä poltan kukkaa takan äärellä illalla jointin tai pari, eikä se ole sitä jos mä juon viiniä lasin tai pari siinä samalla. Mutta se on syntiä että sä tuomitset mut tuosta tai kiellät mua tekemästä tuota. Tekopyhyys ja toisten ihmisten tuomitseminen onkin niitä kaikkein vaikeimpia faktoja joita jokainen arvoissaan kantaa. Ja vaikka mä tekisinkin sitä kuuluisaa syntiä ja vääryyttä, niin sun tehtävä ei ole mua tuomita, vaan sun tehtävä on kertoa mulle millaisissa arvoissaa mä elän - että mä ymmärtäisin itse tuomita itseni. Viimeisenä tekona pyhittymisen polulla ihminen ymmärtää tuomita itsensä muiden sijasta. Siksi "viimeinen tuomio" onkin Kristuksen paluuseen liitetty profetia, joka todellakin tapahtuu sen ihmisen elämässä - joka tätä pyhää tietä on kulkee kohti totuutta niin pitkälle, että hän on valmis "ottamaan tuomionsa vastaan". Tästä uskovaiset voivat nyt oppia näkemään, että mitä se kuuluisa lause "synnin palkka on kuolema" tarkoittaa: Meidän on "kuoltava itsestämme", että voisimme syntyä uudeksi, täydelliseksi versioksi itsestämme. Silloin en elä enää minä, vaan Rakkaus elää minun kauttani.
Nykyhetkessä mua tietty hävettää monikin asia jota olen ollut, mutta samalla mä olen ylpeä siitä, että oon uskaltanut olla kaikkea mitä on olen ollutkin, haukuista ja pilkasta välittämättä. Kaikki se on tarvittu siihen että lopussa mä osaan olla nöyrä sydämeltäni, mieleltäni, ja sielultani
Se mitä seuraavaksi sanon, voi vaikuttaa ylimieliseltä ja ylpeältä, mutta mä vakuutan sulle, että mulla ei ole tarvetta olla huomionhakuinen tai kunnianhakuinen ylpeä jätkä - ei enään. Sen vaiheen mä olen jo elänyt ja jättänyt taakseni. Kyynel silmissä kirjoitan tätä, ja mitä nöyrimmin vakuutan todeksi tämän; mä todella kaipaan sitä että sä ymmärtäisit mua.
On tullut aika kertoa kaikelle kansalle ymmärrettävästi että 'mikä Jumala on', ja että mitä 'Kristuksen paluu' merkitsee. On tullut aika tehdä tuhansia vuosia sitten kirjoitetuista Profetioista totta.
Ymmärryksemme kasvaa askel askeleelta. Jos tahdomme ymmärtää totuuden Rakkaudesta ja Jumalasta, niin meidän on aivan aluksi ymmärrettävä, että tässä nykyhetkessä me emme vielä ymmärrä totuutta kokonaan. Hyväksy se.
Hyväksymällä vajavaisuutesi ja ymmärtämättömyytesi sä avaat ovet sille että voit oppia sitä mitä opittava on. Poista kaikki omat käsitykset ja oma ajatukset siitä että mikä se totuus todella on. Jos sä pidät kiinni esim. sellaisesta ajatuksesta, että "Jumala on partainen vanha ukko joka laittaa porukkaa helvettiin" - niin sä et koskaan voi oppia näkemään totuutta siitä mikä Jumala on. Todellisuudessa Jumala on voima joka vaikuttaa meissä itsessämme. Siitä lisää toisessa asiayhteydessä..
["..kysykää, niin teille vastataan.."]
---
Harhainen käsitykseni
Mä olin pitkään vailla mitään käsitystä siitä, että mitä / mikä Rakkaus ja Jumala on. Mun suvussa ei tietääkseni ole yhtäkään Jumalaan uskovaa ihmistä, ja Rakkaus käsitetään mun suvussa samoin kun sunkin suvussa; eli jokaisella on oma käsitys siitä että mitä Rakkaus "on". Jokaisella on siis oma versio Rakkaudesta; oma totuus.
Mä olin pitkään jokinlainen sekarotuinen ateisti. En oo uskonut Jumalaan, mutta uskoin aina Rakkauteen. Vasta nyt kun oon vaeltanut lähes 40 vuotta tässä 'erämaassa', niin mä käsitän, että mähän oonkin aina uskonut tietämättäni Jumalaan, koska mä olen uskonut Rakkauteen.
---
Tarve luo arvot - arvot luovat teot
Muutamia muistelmia menneisyydestäni: Olin parikymppinen kun päädyin puhelinmyyjäksi. Asuin silloin Vaasassa (armeija oli takanapäin, ja oli aika astua työelämään). Edelleen tuo lehtimyyjän pesti on ollut mukavin työ/työpaikka mun elämässä. Tarvitsin toimeentuloa, ja tuo tarve ajoi mut kaikkein ala-arvostetuimpaan ammattiin. Mutta en koskaan välittänyt siitä mitä muut ajattelee musta. Rakastin työtäni. Palkka oli hyvä, työpäivät vain 6h, ja työkaverit olivat ihan mahtavia. Elämä oli kaikella tavalla hyvää ja kivaa. Oli bileitä, reissuja, saavutuksia, kokemuksia, ja myös ensimmäinen lapseni syntyi tuohon aikaan. Elämässä oli kaikki hyvin. Elämä oli ihanaa.
Olin ahkera, nöyrä, tunnollinen. Tein hyvin myyntiä, ja olin yksi parhaista myyjistä. Usein kuitenkin laskin omaa myyntiäni, ja ihmettelin; että jos mä myyn 100eurolla lehtiä ja saan siitä 20euroa, niin mihin se loppu 80euroa menee? Otin asiasta selkoa. Ymmärsin tietysti nopeasti, että kustannusyhtiön ja lehtimyyjän välillä oli alihankkija, eli siis mun työnantaja - ei muita! Käsitin että mun työnantaja sai mun kaupasta enemmän ku mä itse. En hyväksynyt tuota faktaa. Kysyin reilua palkankorotusta, jota en saanut. Tein päätöksen joka tunnetaan All-in terminä pokerissa. Sanoin itseni irti..
Otin yhteyttä kustannusyhtiöön jonka lehtiä olin myynyt jo monta vuotta, ja tein sopimuksen heidän kanssaan. Sain veljeltä lainan osakeyhtiön perustamiseen. Perustin yrityksen, ja otin yhtettä niihin työkavereihin joiden kanssa olin tehnyt töitä jo monta vuotta. Tietty he tulivat mulle töihin, koska nostin heidän palkkaa ja he saivat täyden vapauden tehdä työstä oman näköistä. Tein edelleen samaa työtä kuin aiemmin, samojen naamojen kanssa; mutta silloin en ymmärtänyt tätä; tein kaiken nyt eri syystä, ja sen lisäksi mun tarve oli muuttunut. Mä tarvitsin enemmän..
Aluksi, kun nöyränä lehtimyyjänä hankin elantoni epävarmalla provisiopalkalla, syy työnteolle oli se että saa elää ja että pärjää päivästä seuraavaan ja että laskut on maksettu. Ja se riitti. Mutta nyt kun olin yrittäjä, syy ei ollut enää sama. Silloin en tätä edes ajatellut, mutta nyt sen näen. Syy oli nyt se että halusin enemmän. Mulle ei riittänyt se mikä aiemmin riitti. Oikeastaan enää ei ollut minkäänlaista ylärajaa sille mikä riittää.
En osaa sanoa että olinko kateellinen siitä että myyjänä ollessa mun työnantaja tienasi enemmän kuin minä, vai olinko vain ahne ja halusin vain lisää. Vai halusinko vain luoda jotain omaa? Ehkä kaikkea sitä - mutta varmaa oli se että kaikki oli muuttunut pysyvästi.
Seuraavan kolmen vuoden ajan yritys kasvoi. Parhaimmillaan toimintaa oli 10:llä paikkakunnalla, ja työntekijöitäkin oli kesän ruuhka-aikana lähes 200. Kun liikevaihto lähestyi miljoonaa euroa (muistaakseni 800K €), mä näin jotain pelottavaa itsestäni. Mä näin, että mä en ollut enää se nöyrä työläinen joka teki tietyn rutiinin ja sai siitä kaiken mitä tarvitsikin - vaan musta oli tullut jotain aivan muut. Samalla tunsin jotain erilaista yksinäisyyttä, jotain sellaista mitä en ollut aiemmin tuntenut..
Musta oli kasvanut ylpeä ja turhamainen tyyppi. Juovuin siitä arvostuksesta, kunnioituksesta, ja hyväksynnän saamisesta, jota sain aivan kaikilta. Vaikka tunsin tuon arvostuksen johtuvan egostani ja asemastani, niin ehkä mä silti nautin siitä, että oli ihailtu, että olin saavuttanut "menestyneen ihmisen" aseman. Samalla mä tunsin sen että mä olin aivan yksin. Tunsin sen että mä olin eksynyt..
Syyllisyys ja yksinäisyys ajoi mua erilaisiin addiktioihin, koska himot oli aina nopein tapa tuntea illuusio Rakklaudesta ja "hyvästä olosta"; Oli viinaa, pähteitä, irtosuhteita, seksiä, rahaa, uhkapelejä, huoraamista, huoria, pettämistä, tuhlaamista, sikailua, ja kaikkea muuta. Se entinen nöyrä lehtimyyjä oli rakentanut itsestään jotain aivan muuta..
Kaikkein vaikeinta oli ymmärtää, että miksi kusipäitä arvostetaan ja ihaillaan. Miksi yhteiskunta opettaa, että menestynyt ihminen on sellainen, joka on saanut korkean viran, hyvän uran, paljon rahaa, tai valtaa? Miksi niitä kunnioitetaan joilla on paljon, ja miksi niitä vähätellään ja väistellään joilla on vähän? Se että mua ihailtiin, oli lopulta jotain mitä en kestänyt. Kaipasin yhteyttä sieluun, en egoon.
Koska en itse voinut hyväksyä enää itseäni, mä annoin yritykseni osakkeet pois. Lähdin Saariselälle muutamaksi kuukaudeksi miettimään asioita. En ollut pitkään aikaan nähnyt enkä kuullut. En uskaltanut pitkään aikaan katsoa sisäänpäin, itseäni. Nyt oli aikaa siihen.
Kaikki turhamaisuus jota mä olin; katosi kirjaimellisesti kuin yhdessä yössä. Kun ylpeä egoni viimein pyyhkiytyi firman myötä pois kartalta, niin mä todella tunsin hukkuvani. Mitä mä nyt tekisin? Mulla ei ollut rahaa, puolisoa, kotia, ei mitään. Pelkkä matkalaukku, jossa oli 50 askia tupakkaa ja pullo konjakkia. Tiesin että ainakaan rahaa mä en enää tee, jotain muuta se on mitä mä tahdon. Mutta mitä mä tahdon? Mitä mä tarvitsen?
Mä olin eksynyt. Ja koska koin että olin eksynyt, niin mä lähdin tietysti etsimään.
["..ne ketkä hukkaavat elämänsä totuuden tähden, he tulevat sen löytämään.."]
["..etsikää, niin te löydätte.."]
[..sinä sanot; "minä olen rikas, olen rikastanut, enkä minä mitään tarvitse!" -"Etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäläinen, kurja, köyhä, sokea, ja alaston. Neuvon sinua ostamaan minulta kultaa; tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit, ettei alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmät, että näkisit. Kaikkia niitä joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan. Ahkeroitse siis, ja tee parannus."]
---
Sisäinen elämä
Noin kymmenen vuotta sitten mä aloin tutkimaan sisäistä elämää ihan tosissani.
Vaikka mä en kokenut uskovani Jumalaan tai yhtään mihinkään muuhunkaan, niin mä kuitenkin käsitin järjelläni sen että jos mä tahdoin ymmärtää sisäistä elämää kokonaan ja täydellisesti, niin mun tulee ymmärtää Rakkaudesta kaikki mitä siitä on mahdollista ymmärtää.
Niimpä mä etsin käsiini kaikki arvostetut lähteet joissa Rakkautta oli julistettu koko ihmisen elon ja koko ihmiskunnan historian aikana. Ja mä matkasin kauas..
Tutkin muinaista antiikkia, suuria filosofeja, ajattelijoita, heidän oppejaan, Profeettoja, Raamattua, Koraania, Hinduja, Buddhia, Islamia, Kristinuskoa, nykykulttuuria, mysteereitä, myyttejä, taiteilijoita, ja opiskelin tuntemaan symboliikkaa. Näin Heprean kielelessä esiintyvien ihmisten nimien symbolisia merkityksiä, ja ymmärsin että nuo nimet toistuu Raamatussa, eikä kukaan ymmärrä kääntää noita vertauskuvallisia sanomia luettavaan muotoon.
Koin, että mun tehtävä oli kasvaa ymmärtämään sitä mitä Profetat ovat kertoneet meille pyhien tekstien kautta. Rakkauden luovassa voimassa, innossa, inspiraatiossa, ja kaikessa hyvässä, mä havahduin pitkästä aikaa siihen että "mähän voin ihan hyvin!"
Olin kuitenkin elänyt pitkään väärissä arvoissa, ja oli hyvin vaikea kohdata itesään. Kaikkein vaikeinta oli saada se ylpeys ja tekopyhyys ja turhamaisuus arvoistani pois, koska ne veivät mut aina tuomitsemaan ja moittiaan jotain toista ihmistä tai uskontoa tai asiaa. Mitä kauammes tein matkaa, sitä enemmän mä tunsin itse väheneväni.
["..minun tulee vähetä, että Hän (Rakkaus) voi kasvaa, joka oli tulossa.."]
---
Nöyryys
..ja mä tunsin, että Rakkaus todella oli tulossa. Olin kulkemassa suoraan totuuden tuntemista ja Rakkautta kohti. Se oli tulossa mua vastaan, aivan kuten Johannes Kastajan kertoi.
Halusin ehdottomasti selvittää kokonaan ja täydellisesti sen että mitä Rakkaus "on", koska mä ymmärsin järjelläni, että jos mä tahdoin täydellisen rauhan ja vapauden ja todellisen ja pysyvän Rakkauden mun elämääni, niin mun täytyy myös tuntea Rakkaus täydellisesti.
Tahdoin yhtä suuren nöyryyden sisäiseen elämään, kuin miten suurena olin kokenut ylpeyden ulkoisessa minässäni. En hyväksynyt muuta vaihtoehtoa. Halusin että mä en enää itse vaikeuta Rakkauden tahdon toteutumista mun tahtotilassani.
["..sillä ei jokainen Uskovainen joka huutaa 'Herra', 'Herra'; pääse taivasten valtakuntaan, vaan ne ketkä tekevät Rakkauden tahdon.."]
---
Opetuslapseus
Kun olin käynyt matkaani tarpeeksi pitkälle, huomasin, että kaikkia suuria filosofeja, runoilijoita, suuria taiteilijoita, Profeettoja, ja kaikkia muita historiamme aikana eläneitä "viisaita" ihmisiä yhdisti yksi ja sama tekijä; He kaikki ymmärsivät oman viisautensa mitättömäksi, ja he kaikki ymmärsivät että todellinen viisaus tulee "jostain muualta".
Aloin nähdä totuuden siitä, että me ihmiset luomme Rakkaudesta itse "oman" käsityksen. Luomme itse arvot Rakkaudelle. Luomme oman version Rakkaudesta. Ymmärsin sen että niin ei saisi olla; Rakkaus on vain yhdenlainen valheeton ja virheetön totuus elämästä ja täydellisestä sielusta.
Käsitin, että jos tahtoo elää Rakkauden täyttämää elämää ilman kärsimystä; ja niin että oma elämä ei aiheuta kenellekkään toiselle kärsimystä, niin "kärsimys" termi on käsitettävä koko mielellä ja sielulla ja sydämellä - koska voimme luopua vain siitä mitä tiedämme olevamme. Emme voi luopua esimerkiksi ylpeydestä, ellemme tiedä että olemme ylpeitä.
Rakkaudesta oli vain yksi totuus, jonka voi ymmärtää vain ymmärtämällä kärsimystä. Aloin ymmärtämään sitä vertauskuvallista ja symbolista opetusta, jota Profeetat opettavat pyhissä teksteissä haudan takaa vielä tänäkin päivänä. Tahdoin kärsiä kaiken, koska kaiken kärsittyään eikä kärsimystä enää olisi.
---
Uskovien ihmisten harhainen käsitys Messiaasta
Katsoin uskovaisten suuntaan että sielläkö ne tämän päivän "totuuden tuntijat ja profeetat" olivat? Ei ollut ei. Huomasin että uskovaiset odottavat sitä että joku muu (Jeesus) tulisi tekemään heidän puolestaan kaiken valmiiksi. He sanoivat mulle että vain Jeesus on synnitön, että ihminen ei voi olla synnitön. Totta, ihmiselle se on mahdotonta. Mutta kumpaako Profeetta on enemmän: ihmisyyttä vai Jumaluutta?
Miksi kukaan edes haluaisi olla ihminen, kun kutsumuksemme on kasvaa nimenomaan ihmisyydestä pois? Kerroin uskoville että Isän tahto tarkoittaa Rakkauden tahto. Joku heistä kysyi että luulenko mä olevani Jeesus, niin vastasin kysymällä häneltä että eikö hän sitten luule olevan Jeesus? Eikö se ole koko uskon tarkoitus, että olisimme Mestarimme kaltaisia itsekin? Kerroin että eikö uskovan ihmisen ainoa tehtävä ole juurikin samankaltaistua Rakkauden kanssa? Mulle sanottiin että se on ihmiselle mahdotonta. Vastasin jälleen että niin IHMISELLE se onkin mahdotonta, mutta ei Rakkaudelle.
---
Vihitty totuuteen; Profetan mieli
Ei Jeesuskaan uskonut Jumalaan enään silloin kun hänen julkinen tehtävänsä alkoi - vaan silloin hän tunsi Jumalan. Usko Jumalaan oli saavuttanut siis tuntemisen tason, se on uskon korkein päämäärä. Hänen ei siis tarvinnut enää sokeasti uskoa, koska hän oli kaiken kärsittyään oppinut tuntemaan uskonsa kohteen; eli Isän, eli Rakkauden. Koko siihen astisen elämänsä ajan Jeesus oli pitänyt uskonsa Rakkauteen - ja kasvanut Rakkauden tuntemisessa - kaikesta vastaantulevasta kärsimyksestä välittämättä.
Lopulta kun tuntemisen taso oli saavutettu, oli Jeesuksen elämässä kasteen hetki. Siinä kuvaillaan sitä miten "Rakkauden korkein persoonamuoto, eli Henki (Pyhä Henki / kyyhkynen) laskeutui Jeesuksen päälle, jäi jäi siihen".
Vasta nyt Jeesus pystyi kertomaan totuuden Rakkaudesta eli Jumalasta totuuden - koska voimme opettaa toisille ihmisille vain sitä mitä olemme itse oppineet. Ja Rakkaudesta emme voi oppia totuutta keneltäkään toiselta ihmiseltä, koska Rakkaus ei tule ihmiseltä. Rakkauden voi oppia tuntemaan vain niiden ihmisten kautta, ketkä ovat kasvaneet ihmisyydestään pois. Eli niiden kautta ketkä ovat tulleet samankaltaiseksi itse totuuden kanssa.
["..että tulisitte kaltaiseksemme.."]
Tottakai Jeesus kehoitti jokaista ihmistä uskomaan Jumalaan, että kaikkien ihmisten ymmärrtämätön mieli ja pimentynyt sydän voisi muuttua uskon kautta Rakkauteen; tiedoksi, viisaudeksi, ja Rakkauden kokonaisvaltaiseksi tuntemiseksi. Että ihminen voisi nähdä ja kuulla; eli ymmärtää.
["..teidän on annettu tuntea Rakkauden valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina - että he, vaikka silmillään katsoisivat, eivät kuitenkaan näkisi, ja vaikka he korvillaan kuulevatkin, eivät ymmärtäisi.."]
---
Usko Rakkauteen uskovaisten keskuudessa
Uskovat ovat siis niitä joiden tulisi tuntea totuus Rakkaudesta eli Jumalasta. Tulee kuitenkin ymmärtää, että jokainen ihminen käy oman matkan totuuteen. Emme voi olettaa että jokainen ihminen uskonnon sisällä ymmärtää totuuden Rakkaudesta, koska silloinhan ei olisi enää mitään opittavaa mistään. Jumalan eli Rakkuden valtakunta on Hengellinen valtakunta, joka tarkoittaa elämistä Rakkauden tahdossa; jossa Rakkauteen uskova ihminen on saavuttanut arvollisuuden kantaa profeetan veristä viittaa.
Meidän tulee ymmärtää, että oli sitten kyse uskovaisesta tai uskottomasta, niin molemmista ryhmistä herää totuuden tuntijoita. Ja molemmissa ryhmissä on myös niitä ketkä eivät herää siihen. Me emme tarvitse uskontoa enää silloin kun olemme sitä mitä uskonnon kertovat, mutta me tarvitsemme uskontoa siihen että totuus siirtyy sukupolvesta toiseen muuttumattomana; niille ketkä Rakkauteen uskovat.
Uskontojen sisällä vallitsee valtava tuomitsevaisuus ja kieltäminen, vaikkakin Rakkaudessa kaikki on sallittua eikä mikään ole kiellettyä. Eräskin uskovainen jonka tunnen; moittii ja tuomitsee narkomaaneja huumeidenkäyttäjäksi ja syntisiksi ja pahoiksi tyypeiksi, vaikka hänen oma lapsi käyttää adhd lääkkeettä - jonka kemiallinen kaava on täysin sama - kuin sillä "huumella" johon se helvettiin tuomittu narkki laittaa kaikki rahansa. Uskovaiseni oma lapsi saa joka päivä valtion piikkiin labratasoista laatu amfetamiinia ilmaiseksi, kun taas se kadun paholainen ja syntinen narkki joutuu maksaa itsensä kipeäksi jostain leivinjauhosta.
Puolustanko tässä nyt sitä "syntistä narkomaania"? No totta helvetissä! Emme voi olettaa että hän tahtoo "jotain pahaa" - kun amfetamiinia ottaa. Voi olla että hän ei kehtaa hakea apua, koska hän tietää että huumeidenkäyttäjän voi olla hieman vaikea saada huumeisiin reseptiä? Sen sijaan tuon tarinan "Jumalaan uskova" ihminen tekee sitä kuuluisa syntiä ja pahuutta ja vääryyttä, sillä kun tuomitsee narkomaanin tietämättä koko totuutta. Me emme voi tietää narkomaanin käytön syytä; ja syyllä on kaikessa ratkaiseva merkitys!! Tuon uskovaisen oma lapsi olisi myöhemmällä iällään potentiaalinen amfetamiinin ostaja, jos hän ei saisi sitä apteekista.
["..ensimmäiset tulevat viimeiseksi, ja viimeiset tulevat ensimmäiseksi.."]
Saman huomaisin itsekin kun amfetamiinia tuli joskus aikoinaan kokeiltua; se toi rauhan vilkkaaseen mieleen. Käyttöä mun ei tarvinnut jatkaa, koska löysin todellisen ja pysyvän rauhan itseni tuntemisen kautta. Kun opin hyväksymään sen että mä olin eksynyt, niin mulla ei ollut enää mitään tarvetta yrittää esittää sitä että olisin perillä. Oli valtava helpotus kertoa se ääneen; mä olin eksynyt elämässäni. Paradoksin asiaan tekee, että heti tuon sanottuaan ihminen tietää olevansakkin jo perillä.
Meidän ei tarvitse paeta itseämme eikä totuutta siitä, että ymmärryksemme ihan kaikkea kohtaan on vajavainen. Meidän on kysyttävä ja etsittävä; koska ilman itsemme tuntemista me pakenemme itseämme. Menemme siis joko itseämme vastaan tai karkuun.
Itseni tunteminen tapahtui lopulta täydellisesti ymmärtämällä, että miksi mä olen kärsinyt elämässäni, mitä mä olen kärsinyt elämässäni,ja että mistä se on johtunut. Yhtä tärkeää kärsimystä oli ymmärtää teoistamme; eli että minkälaista kärsimystä mä aiheutan teoillani itselleni ja läheisilleni ja muille ihmisille, ja että miksi niin tapaghtuu.
Ymmärsin, että kun tutkin itseäni, tutkinkin samalla Rakkautta ja sen arvoja itsessäni.
---
"Joka ottaa minut vastaan, ei ota minua, vaan hänet joka minut on lähettänyt"
Profeetat ovat niitä "harvoja ja valittuja" joissa loustaa Rakkauden kaikki kolme persoonaa;
- "maallinen minä" (ihmisen näkyvä ruumis - jota ohjaa ihmisen oma järki)
- "taivaallinen minä" tai myös korkeampi minä (Jumalan näkymätön olemus ja täydellinen sielu)
- "henki" (Pyhän Henki, eli ikuinen ja kuolematon olemus, josta virtaa viisaus ja tieto ihmiseen. Vain Hengen kautta on mahdollista selvittää ne salaisuudet jotka ovat kätketty niiltä ketkä eivät niitä vielä ole oppinut tuntemaan)
Isä elää siinä ihmisessä, joka on antanut itsensä kokonaan Isän käyttöön. Ja että isä voisi käyttää poikansa ruumista, eli että Jumala voisi käyttää ihmistä, täytyy ihmisen antaa ruumiinsa temppeliksi Jumalalle, Rakkaudlle. Silloin ihminen elää täydellistä sielua ja totuutta loistaen, teoissaan todistaen arvollisuutensa ja voidellun asemansa Jumalan sananasattajana. Koska totuus todellakin tulee hänen kauttaan, niin ei enään puhu ihminen, vaan Jumala.
Sellainen ihminen on kuollut jokaisesta omasta arvostaan pois, jonka hän on alitajuntaansa elämänsä aikana luonut (ylpeys, kateus, viha, laiskuus, turhamaisuus, ahneus, himot, jne). Jumalan olemus ei voi asettua sellaiseen ihmiseen, jolla on vielä vähäkin omia arvoja, koska ihmisen on uhrattava itsensä täydellisesti ja kokonaan Jumalan käyttötarkoituksiin. Vain tyhjä voi täyttyä, ja vain täyden voi tyhjentää.
Siihen ihmiseen "Jumala on mielistynyt"; aivan kuten Jeesuksesta on kirjoitettu. Siihen ihmiseen Henki voi asettua asumaan, koska omaa henkeä tuolla ihmisellä ei enää ole. Rakkaus rakentaa totuudenmukaiset arvot ihmisen oman ohuen järjen rinnalle. Näin ihmisestä on kasvanut Rakkauden eli Jumalan kuva; joka todistuu tuon ihmisten tekojen kautta.
Profeetta on kärsinyt kaiken, koska Profeetta ei elä enää niissä arvoissa joissa ihminen elää. Hän on kuolluy kaikista arvoista joita hän on elämänsä aikana ihmisenä ollut, niin että lopulta ainoa joka jää jäljelle kun kaikki on kärsitty, on Rakkaus. Siksi se on Rakkaus joka on kärsinyt kaiken, ei ihminen. Ja vaikka sanoin aiemmin että Profeetta on kärsinyt kaiken, niin sun tulee ymmärtää että Profeetta on Rakkauden synonyymi.
Mutta miksi niin helvetin harva onnistuu tässä?
Miksi Profeettoja ei ole törkeä määrä, niin että maailma on heitä pullollaan?
Syy on yksinkertainen: ihmnen ei tahdo mielellään kärsiä, vaan ihminen valitsee mieluummin sen tien jossa on mukavaa elää, että voi nauttia aistillisesta näkyvästä elämästä mahdollisimman paljon. Mutta jos joku todella tahtoo juoda Profeettain maljan, esittäkööt hän kysymyksiä ja seuraatkoot vastauksia
Vastasyntynyt vauva heijastaa puhdasta Rakkautta teoissaan ja tarpeissaan. Sen mitä vauva tarvitsee - sen hän saa (jos hän elää perheessä jossa on Rakkautta). Vaikka tarpeet on vähäiset, niin on käsitettävä että tottakai vauva löytää iloa ja riemua kaikesta, ja kaikki on vauvalle sallittua. Vauva ei voi syntiä, koska hän elää Rakkauden eli Jumalan tahdossa, ei omassa tahdossa. Ja Jumala ei tee syntiä (Rakkaus) vaan se on ihminen joka sitä tekee.
Oma tahto astuu peliin siinä vaiheessa kun TARVE herää ensimmäisen kerran. Se voi olla kaupassa esimerkiksi, kun lapsi tahtoo enemmän karkkia kuin yhden tikkarin jonka hän sai. Siinä tilanteessa ei ole enää sitä nöyrää kiitollisuutta jota aiemmin oli, vaan siinä on ihmismäinen ahneus astunut esiin ensimmäisen kerran.
Sitä ennen hän elää täydellisessä vapaudessa, koska ego ei ole vielä lähtenyt rakentumaan. Siksi vauva saa Rakkauden tahdossa. Ja sen todella näkee vauvasta: ja kaikista hetkistä, teoista, rauhasta, ja tarpeista. Vauva elää täyttyneenä. Niin sen kuuluisi olla aikuisenakin, mutta emme toteuta Rakkauden tahtoa toisiamme kohtaan, vaan omaa tahtoamme. Me emme ole kiitollisia siitä että saamme olla ja elää, vaan tahdomme aina jotain lisää.
Ne arvot jotka ovat ylhäällä, ovat nyt myös alhaalla. Teot todistavat meistä itsestämme; "Hedelmistä te heidät tunnette".
"Hulluus" on suhteellinen käsite
Skitsofreenikko näkee ja kuulee sellaisia asioita mitkä ovat silkkaa hulluutta ja harhaa kaikille muille. Silti näyt ovat totta Skitsofreenikolle. Samoin Raamatun Profeetat; He kertovat parhaansa mukaan siitä, miten pyhittyminen tapahtuu. Se ei vielä kuullosta hullulta, mutta auta armias - jos Profeetta kertoo kaiken ilman vertauskuvia! ..vai että Kristuksen syntymä tapahtunut hänessä.." Seinähullu! Sekopää! Messiaskompleksi! Hulluinta on se että mitä tarkemmin totuudesta kertoo, sitä hullummalta se kuullostaa. Mutta ehkäpä se onkin melko hullua, että näkisimme ihmisen seuraavan evoluution askeleet.
Mutta täytyy sanoa, että jos olisin jälleen parikymppinen enkä tuntisi totuutta Rakkaudesta, niin kyllä mäkin määrittelisin hulluksi sellaisen ihmisen joka väittää olevansa Kristus-viisauden tasolla arvomaailmansa suhteen. Se mikä on helpottava tekijä, on se, että vaikka sinäkin pitäisit mua hulluna, niin sun on myönnetttävä että kaikki mun kirjoitukset on totta. Lapsikin ymmärtää kaiken tämän.
Tämä maailma nojaa vahvasti sellaiseen käsitykseen, että se minkä voi tieteellisin menetelmin todistaa todeksi, on totta. Ja koska Jumalaa ei ole voitu tähän mennessä "todistaa todeksi", niin Jumalaa ei tunnusteta todeksi, vaan totuus pysyy edelleen uskon varassa. Niin ei kuitenkaan kuulu olla, vaan totuuden on tultava esiin siten että kaikki voivat ymmärtää mitä totuus tarkoittaa. Asiat ovat rakentuneet vuosituhansia, ja kaikki asiat odottavat oikeaa hetkeä. Vasta nyt kun elämme teknologian ja digitaalisen maailman ajassa, voimme nähdä sen maagisen hetken, kun totuus Rakkaudesta saavuttaa globaalilla tasolla jokaisen ihmisen samassa hetkessä..
Elävä usko saavuttaa tuntemisen tason Rakkaudesta; sitä on Jumalan tunteminen. Ja ihminen joka tuntee Jumalan, elää Pyhän Hengen tahdossa, ilman omia tarpeita. Ellei usko saavuta tuntemisen tasoa ja jos usko on kuollutta - on koko usko ollut turhaa ja tekopyhää.. Ja juuri tällaista kuollutta ja tekopyhää uskoa koko maailma on täynnä. Ja niin kuuluu ollakkin; kukaan ei voi olla pyhä, ellei ole sitä ennen ollut tekopyhä. Me kasvamme väärydestä oikeuteen; ja synnistä synnittömyyteen.
Usko luo kaiken elämäämme
Totuus on, että se mihin ihminen uskoo, on totta. Se on kuitenkin vain hänen totuutensa, jota muut ei voi ymmärtää; elleivät hekin usko täysin samaan totuuteen. Ethän sinäkään ymmärrä miten matkustajalentokonetta lennetään; mutta Finnarin kapteeni (sekä hänen kollegansa) ymmärtää; koska he kaikki ovat uskoneet samaan totuuteen, ja jokainen heistä on suorittanut täysin samat kokeet ja tutkinnot päästäkseen lopulta tuohon "lentokapteenin ammattiin". Lentokapteeniksi pääset uskomalla siihen että sä raivaat tiesi tuohon ammattiin; ja askel askeleelta kasvattamalla ymmärrystäsi, niin että lopulta ymmärrät kaiken tarvittavan.
Samoin Jumalaan uskova ihminen valmistuu lopulta siihen ammattiin joka Jumalan tuntemisesta on tarjolla; eli Profeetan virkaan. Se on uskon korkein kutsumus; johon monet on kutstuttu; mutta johon hyvin harvat on valittu.
"..joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.."
Ainoa tapa oppia tuntemaan Jumala - on jatkaa uskomista siihen että Jumala on totta. Ellei oma ymmärrys kasva, (vaikka ihminen kokeekin että hän uskoo), on usko kuollutta. On tärkeää ymmärtää, että täällä jakautuneessa kaksinaisuudessa jossa elämme, on uskoakin kahdenlaista laatua: on elävää uskoa, ja on kuollutta uskoa.
Kuollutta uskoa näkee paljon esimerkiksi tekopyhien uskovaisten piirissä, jossa uskova ihminen tuomitsee ja kyseenalaistaa muut ihmiset ja muut uskonnot. Mä oon hyvä esimerkki tästä. Ennenkuin saavutin täyden ymmärryksen totuudesta, mä tuomitsin aika ankarasti ihmisiä ja heidän arvojaan. Elävän uskon tunnistaa siitä, että ihminen "näkee ja kuulee" itsessään sen tekopyhyyden ja tuomitsevaisuuden, jota hän vielä monilta osin on. Rakkauden tuntemisessa ei voi kasvaa täyteen mittaan, ellei tekopyhyyttä näe toisten ihmisten sijasta omassa itsessään.
Elävä usko vie ihmisen läpi kaiken ymmärtämättömyyden ja tuskan, tietämättömyyden ja kärsimyksen, koska Rakkaus kärsii kaiken. Kaiken kärsittyään, lopulta jäljelle jää täydellinen ymmärrys siitä mikä on omaa ja mikä on Rakkauden omaa; mitkä ovat omia tarpeita, ja mitkä ovat Rakkauden tarpeita.
Ymmärryksemme kasvaa jatkuvasti - jos uskomme. Jos lopetamme uskomisen, loppuu myös ymmärryksen kasvu. Täydellinen ymmärrys tarkoittaa sitä että usko saavuttaa huippunsa; ja usko muuttuu tuntemiseksi. Jonkin asian "tunteminen" tarkoittaa tietenkin sitä että ihminen ymmärtää ja käsittää; eli tuntee.
Jumalaan uskovan ihmisen on siis tarkoitus oppia tuntemaan uskonsa kohde, eli Jumala (Rakkaus). Ja Rakkaushan oli meissä ensin, sillä heti syntyessämme Rakkaus loisti meistä. Meidän on siis opittava ymmärtämään että mikä se täydellinen sielu meissä oli vauvana, ja että miksi se oli täydellinen? Ja ennenkaikkea; miksi se ei ole enää täydellinen? Vai onko se? Miksi emme ymmärrä, ja miten voisimme ymmärtää? Nämä ovat niitä kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä, joita sun tulisi esittää itsellesi joka päivä yhä uudelleen, kunnes sä alat saamaan vastauksia..
Jokainen joka on nähnyt minut, on nähnyt totuuden ja Rakkauden. Tätä tarkoittaa Jeesuksenkin lausuma "joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän". Nyt hänestä on tullut itsestään tie ja totuus; koska hän tuntee nyt elämän arvot; ja osaa arvostaa elämää koska hän ymmärtää kuolemaa. Siksi kuolemalla ei ole enää valtaa häneen; nimittäin kuoleman voittanut ihminen on jo kuollut itsestään pois, eli niistä arvoista jotka tekivät hänestä hänet. Hän ei ole enää se sama tyyppi joka hän ennen oli, se jonka tutut tunsivat. Hän ei toteuta enää omaa vanhaa tahtoaan joka ymmärtämättömyydessä ja tietämättömyydessään halusi ja tahtoi kaikkea sitä mikä tuntui hyvältä. Hän ei enää tarvitse mitään entistä.
Vetovoima
Tarve herättää meissä halun, ja halu herättää tahdon. Ja sitä mitä me tahdomme, sitä me myös ennenpitkää saamme - jos vain Rakastamme sitä mitä tahdomme. Se mihin koemme tarvetta, kasvaa elämässämme. Vedämme aina puoleemme sitä mitä tarvitsemme. Siksi meillä tulisi olla vain yksi tarve, joka kiteytyy Rakkauden kaksoiskäskyyn; Rakasta Jumalaa (Totuutta Rakkaudesta) koko sielusta, sydämestä, ja mielestä. Ellemme koe tarvetta mihinkään, emme myöskään vedä puoleemme mitään. On myös ymmärrettävä, että ei ole väärin kokea tarvetta tähän maailmaan. Mä olen itse rypenyt kaikessa mahdollisessa vääryydessä ja synnissä, ja kokenut tarvetta pelkkään turhuuteen. Koko homman pointtina on enemmän se että ihminen palaisi kaiken jälkeen oikealle tielle; että hän todella kokisi aidon tarpeen rakkauteen tämän katoavan maailman sijasta.
Aamen.