PAROUSIA

"Peitteen poistaminen"

Parousia on muinaiskreikkalainen sana - joka tarkoittaa läsnäoloa, saapumista, peitteen poistamista, ja Kuninkaallista vierailua. Kuningas symboloi tässä yhteydessä sitä joka hallitsee "oikein". Olemme tottuneet käsittämään että Kuninkaalla on maanpäällinen valta, mutta vain taivaallisen vallan omaava Kuningas voi todella hallita oikein. Tämä kuullostaa monelle äkkiseltään tekopyhältä Jeesustelulta (jota on kuultu yli 2000v jokaisessa kadunkulmassa).

Tekopyhän uskovaisen ja väärän profeetan tunnistaa kuitenkin helposti; he eivät tunne uskonsa kohdetta, eli Jumalaa, eli Rakkautta. Mutta entä kolikon toinen puoli? Ketkä ovat niitä, jotka tuntevat Rakkauden ja siinä piilevän viisauden, ja Jumalan kätketyt salaisuudet? Keitä he ovat, jotka ovat oppineet tuntemaan koko totuuden..?

Profeetta on titteli / arvonimi - joka annetaan sille joka on vihkiytynyt tietoon ja totuuteen siitä että mitä / mikä Jumala on. Jokainen joka on oppinut tuntemaan koko totuuden Jumalasta, tuntee sen saman totuuden kuin kaikki Profeetat - kaikkina aikoina - koko ihmiskunnan historian aikana. Profeetta on aina lopulta itse tie siihen yhteen ja samaan totuuteen josta he kertovat, ja jonka he ovat oppineet tuntemaan uskon kautta.

Profeetan ei tarvitse "yrittää todistella" kenellekkään olevansa Jumalan lähettämä oikea Profeetta, eikä hän korota itse itseään Profeetaksi, vaan totuus josta hän todistaa - kirkastaa hänestä kaiken mikä ei totuuteen kuulu. Jumalaisen ja pyhän totuuden tehtävä on siis tuoda kaikki ihmisen luoman valheen esiin. Ja kun komeroon laittaa valot päälle, pimeys kuolee ja katoaa pois.

Rakkauteen on olemassa vain yhdet ainoat arvot. Profeetta on arvonimi sellaiselle henkilölle, joka on hankkinut tiedon tuosta totuudesta: Rakkaudesta ja sen arvoista. Sellaisella ihmisellä on kyky "nähdä ja kuulla" totuus jokaisen ihmisen itsensä omista mädistä arvoista. Profeettaa tuntee jokaisen ihmisen, koska hän tietää kaiken mitä ihmisessä on.

Kuningasten Kuningas symboloi Rakkauden korkeinta persoonamuotoa - Pyhää Henkeä. Jokainen joka on pyhittynyt täydelliseksi Rakkaudessa, elää Pyhän Hengen tahtotilassa ja sen arvoissa. Jokainen totuuteen saakka pyhittynyt ihminen on kasvanut sokeudesta näkemiseen - eli tyhmyydestä viisauteen. 

Uskon korkein päämärä on tuntea uskon kohde

Valaistuminen on sen näkemistä mitä ihminen voisi parhaimmillaan olla; ja parhaimmillaan me voimme olla Rakkauden kaltaisia. Eli sellaisia mitä olemme kun synnymme tälle planeetalle (silloin emme vielä osaa olla pahoja). Uudestisyntyminen tarkoittaa sitä että aikuisena ihminen palaa 'takaisin alkuun', eli tuohon viattomaan lapsenkaltaiseen tilaan jossa olimme aivan aluksi.

Usko on tiedon, viisauden, ja ymmärryksen kasvua uskon kohdetta kohtaan. Kun usko saavuttaa huippunsa, ihminen on oppinut tuntemaan uskonsa kohteen. Jokaisen asian tunteminen tapahtuu aina uskon kautta. Jumalaan uskominen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että usko Jumalaa kohtaan saavuttaa lopulta tuntemisen tason. Siksi se joka on oppinut tuntemaan koko totuuden Jumalasta (Rakkaudesta), on "tietoon ja totuuteen vihitty" oppilas. Ymmärrätkö?

Esimerkiksi, aivan kuten koululainen joka tahtoo tulla isona astronautiksi - niin tulee hänen uskoa siihen. Kun vuosien koulut ja opinnot ovat ohitse, niin tulee tuon oppilaan uskoa edelleen unelmaansa; koska usko on saavuttanut tuntemisen tason (eli huippunsa) - vasta silloin kun hänestä on tullut astronautti.

Samoin on sen oppilaan kohdalla joka tahtoo oppia tuntemaan koko totuuden Rakkaudesta (ja sen täydellisistä arvoista); tulee oppilaan uskoa Rakkauteen niin lujasti ja kärsivällisesti, että hän saa lopulta nähdä Jumalaisen kaikkivoipan viisauden täyttävän ihmisen yksinkertaisuuden, tyhmyyden, ja vajavaisuuden. Tätä on opetuslapseus, jota tekopyhät uskovaiset eivät tahdo käsittää.

Millään opinmäärällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, ellei usko ei ole 'elävää'. Ihmisen täytyy olla valmis vaikka kuolemaan sen puolesta, että hän oppii tuntemaan totuuden Rakkaudesta ja sen arvoista. Kun usko on elävää, niin vertauskuvallinen teksti aukeaa luettavaan muotoon. Elävä usko tarkoittaa tiedon ja viisauden kasvua, ja se kasvu jatkuu kunnes usko on saavuttanut huippunsa: tuntemisen tason. Tällainen oppilas on tullut opettajansa kanssa samankaltaiseksi. Silloin ihminen vihitään tietoon ja totuuteen, ja silloin ihminen on saavuttanut ihmisen näin saavuttaen täyden potentiaalinsa tultuaan täydelliseksi "Herransa ja itsensä tuntemisessa". Ja Herra ketä meidän tulee palvella, on Rakkauden korkein persoonamuoto eli (Pyhä) Henki.

Kirkastuminen on pimeyden kuolemista

Profeetta ei itse korota itse Profeetaksi, vaan totuus tuo esiin pimeyden hänestä itsestään, ja vasta silloin kaikesta tuosta pimeydestä voi 'kuolla' pois. Eihän ahnekkaan voi lopettaa ahneuttaan - ellei hän näe tuota ahneutta itsessään. Voimme kuolla pois vain siitä minkä näemme itsessämme. Siksi kaikki pimeys on nähtävä, eikä se voi onnistua ellemme näe koko totuutta ja sen täyttä kirkkautta - jota vasten peilaamme pimeyttämme. Totuus tuo esiin kaiken sen mikä ei kuulu Rakkauteen. Ja kun kaikki on kokonaan esillä, niin tapahtuu se mistä on kirjoitettu: Isä kirkastaa itsensä pojassaan; josta Profeetta todistaa. Ja tämän kaiken kuuluu tapahtua sinussa. Nyt, ja vasta nyt ihminen on parantunut.

Tämänkaltaisen kirkkauden rinnalla ei voi mikään pimeys voi kestää; vaan kaikki mikä on pimeydessä rakennettu, se kaikki tulee valossa kuolemaan. Kuten seurakunnat ympäri maailman. Ne eivät voi kestää sitä koetusta joka tuleva on. Koetus syntyy siitä - kun oikea Profeetta tuo seurakuntalaisen tarpeet ja arvot esille, ja kun tarpeiden ja arvojen syitä tarkastellaan - niin kaikkihan me Rakkautta kaipaamme - mutta me vain täytämme tuota kaipuuta kaikki eri tavoin. Profeetta on ainoa joka ei kaipaa Rakkautta - koska hän on siitä täyttynyt. Profeetta elää Rakkauden täyttymyksessä, kun muut elävät sen tarpeesssa

Henkinen kasvu tapahtuu aina kohti itseämme; eli kohti sitä arvomaailmaa jossa elämme. Meidän on ymmärrettävä ja nähtävä ja opittava ymmärtämään alun ja lopun välistä kaikki se "synti" joka on totuutta vastaan.

Ristiinnaulitseminen symboloi oman tahdon kuolemaa ja syntymistä Rakkauden tahtoon. Ja joka on kuollut omasta tahdostaan, on kuollut myös omasta hengestään. Sellainen ihminen ei enää toteuta omaa tahtoaan, vaan Kuninkaallista Rakkauden tahtoa. Itsestään pois kuollut ihminen elää elämäänsä nyt puhtaasta armosta. Sellainen ihminen ei elä enää omassa hengessään, vaan henki on nyt pyhä. Ymmärrätkö nyt paremmin että mitä se tarkoittaa kun "Isä antaa Pyhän Henkensä pojalleen"?..

Pyhä Henki todistaa olemassaolonsa palvelijansa Profeetan kautta. Profeetan tehtävä on olla hengelle alamainen ja palvella sitä kaikessa. Profeetan tehtävä on antaa aukoton ja kiistaton todistus kaikelle kansalle siitä arvomaailmasta jossa Jeesuskin eli.

Tämän todistuksen myötä kaikki väärät profeetat ja tekopyhät uskovaiset tulevat kirkkaasti esiin kaikessa pimeydessään. Kuten minä itsekin tulin arvoineni esiin kulkiessani tätä ikivanhaa ja pyhää tietä. Toisten arvosteleminen, tuomitseminen, ja tekopyhyys ovat kolme viimeisintä arvoa jotka pyhittyvä oppilas ymmärtää ja itsestään näkee. Profeetan tärkein tehtävä onkin juuri tekopyhien pyhittäminen sekä seurakuntien hajottaminen. Kuten on kirjoitettu; "älkää luulko että minä olen rauhaa tullut tuomaan - en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.."

Tästä Messiaanisesta totuudesta on kirjoitettu tuhansia vuosia. Kuitenkin on vain kourallinen niitä, ketkä ovat kasvaneet Kristus-viisauteen; niitä ketkä ovat arvollisia ja valittuja kantamaan Profeetan veristä viittaa..

Tekopyhät uskovaiset odottavat Jeesuksen paluuta itsensä ulkopuolelta, ja sanovat olevansa "pelastettuja" kunhan he vain "uskovat Jeesukseen".. Vastakohtaisesti kaikki me kaikki vääryyttä, rikollisuutta, ylpeyttä, ylimielisyyttä, ja syntiä täynnä olevat uskonveljet tiedämme olevamme kuolemaan tuomittuja; koska ymmärrämme että näkemämme arvot eivät kuulu Rakkauteen.

"Kun Rakkauden täydelliset arvot .

"Ottakaa ristinne ja seuratkaa minua, niin teen teistä ihmisten kalastajia"

• Alku (fyysinen syntymä) : alussa ihminen elää Rakkauden arvoissa, koska omia arvoja ei vielä ole.

• Loppu (henkinen syntymä) : lopussa ihminen elää Rakkauden arvoissa, koska omia arvoja ei enää ole.

Pyhiinvaellus

Täydellinen, Pyhä, synnitön, ja viaton sielu - joka vauvassa on syntymän hetkellä - on myös totuuteen pyhittyneen ihmisen sielun, mielen, ja sydämen lopullinen tila. Totuuteen ja tietoon vihitty ihminen symboloi 'oppilasta' joka on kasvanut täyteen ymmärrykseen itsestään (omasta arvomaailmastaan); eli ihmistä joka "näkee" itsensä korkeimman persoonamuodon eli Hengen kautta. Profeetan ja pienen lapsen rakkaus on siis samanlaista, koska arvomaailma on molemmilla sama; Arvoista puuttuu ihmisten säännöt ja käskyt, siksi totuus pääsee Rakkaudesta esiin..

Koska elämme jakautuneessa kaksinaisuudessa jossa vastakohdat (ääripäät) rakentavat yhden kokonaisuuden yhdestä asiasta - niin on ymmärrettävä - että on mahdotonta tuntea ainoastaan toinen puoli yhden asian ääripäästä.

On mahdotonta tuntea vain toinen ääripää, esim  "ihmisyys" (oma arvomaailma ja oma tahto) - tuntematta sen vastakohtaa joka on "Jumaluus" (Rakkauden arvomaailma ja korkeimman persoonamuodon eli Hengen tahto). Emme voi tuntea vain toista niistä. Asiaa voi verrata vaikka yöhön ja päivään; kaikkea mitä päivä edustaa, niin kaikkea sen vastakohtaa edustaa yö. Yhdessä ne muodostavat yhden kokonaisuuden, vuorokauden, jossa kumpikin ääripää on yhtä tärkeä.

Aivan kuten synti on tärkeää sille joka siitä yrittää kuolla pois. Koska ellei olisi syntiä josta kuolla; niin ei olisi myöskään kuolemasta ylösnoussutta. Ja koska olen siitä itse noussut, niin todistan itsestäni; vaikkakaan se mistä todistan, ei ole minun omaani, vaan hänen omaansa joka minut on lähettänyt.

Kaikki mitä ihminen on ja mitä ihminen edustaa, kaikkea sen vastakohtaa edustaa Jumala. Rakkaus tarvitsee kummankin ääripään ilmentyäkseen ja ollakseen olemassa. Alimman tehtävä on toteuttaa ylimmän tahtoa. Se luo kvanttisen tilan hengen ja ruumiin kesken; ja nyt ihmisen poika toteuttaa isän tahtoa, eli Rakkauden arvot peilaavat totuutta itsestään ihmisen kautta.

Harva kuitenkaan reflektoi totuutta Rakkaudesta teoissansa, koska Rakkaudesta on kaikilla jokin oma kiva versio. Mutta ne valitut ketkä tämän ymmärtävät, ymmärtävät myös kuolla tuosta omasta pikku totuudestaan pois; saadakseen tilaa sille yhdelle kvanttiselle totuudelle; joka heijastaa samaa arvomaailmaa kaikissa "veljissä" .

Vaikka olisimmekin saaneet rakennettua täydellisen ymmärryksen tästä kaikesta, niin me emme voi korottaa kuitenkaan itse itseämme "Jumalan pojaksi". Ja juuri tästä syystä Jeesus käytti sen ääripäätä eli "ihmisen poika" nimitystä itsestään. Ihmisen poika palvelee Rakkautta, ja näin se kuka oli viimeinen, onkin ensimmäinen. Se kuka oli pieniin ja köyhin, onkin suurin ja rikkain.  Ajan kuluessa ja vuosisatojen vieriessä on jokainen Profeetaksi kasvanut "veli" oppinut ymmärtämään mitä ykseys "on ja että mitä Kristuksen paluu oikeasti merkitsee.

Kun kuolevainen ihminen luopuu tarpeistaan ja kuolee omasta tahdostaan (oma henki), hän voi elää Hengen (Pyhä Henki) tahdossa, ja siten ykseys on pääsee syntymään kakseudessa. Silloin vajavaisuus ja pimentynyt ymmärrys on päässyt kirkastumaan lopulta täydelliseksi tiedoksi ja viisaudeksi. Mutta muista ja käsitä; omista arvoista kuoleminen on kaikkein vaikein tehtävä ihmiselle, koska ihmisen on kuoltava itsestään pois..

Dante Alighierin Jumalainen näytelmä kuvaa Helvetin yhdeksää kerrosta (ihmisen mätä arvomaailma); joka symboloi ihmisen matkaa "helvetistä" "paratiisiin" (omasta arvomaailmasta Rakkauden arvomaailmaan). Paratiisi symboloi Rakkauden tahtotilaa ihmisessä (kuolema on nielty ja voitto saatu). Dantea lainaten pieni varoituksen sana kuitenkin sinulle joka lähdet tätä matkaa tekemään; "..joka tästä käy, saa kaiken toivon heittää.." (joka tarkoittaa matkaa kohti toivottomuutta, joka syntyy siitä kun vähenemme ja kuolemme Hengestämme ja tahdostamme).

Meidän on siis kuljettava takaisin Rakkauden tahtoon jossa olimme 'aluksi' (alku = tila joka symboloi aikaa ennenkuin oma tahto oli hereillä). Syntiinlankeamisen kierre on saatettu silloin päätökseen kun ihminen on tehnyt omasta lopustaan sen mitä hän oli alussa. Silloin ihminen on pyhittynyt lopullisesti ja pysyvästi tietoon siitä, että mikä on korkein totuus ihmisyydestä ja Jumaluudesta, kuolemasta ja elämästä. Silloin ihminen on luonut ykseyden kuoleman ja elämän kesken; ja sellainen ihminen elää sallimuksessa, vapaana / vapahdettuna. Sellaiselle ihmiselle on kaikki sallittua, koska ei viaton ja syytön osaa tehdä pahaa.

Syntymän ja kuoleman kiertokulkua seuraten ihminen elää itse ihmettä itsessään; todistaen oman tahdon vähentymisen kuolemaan saakka, ja todistaen Rakkauden tahdon kasvun aina sen kirkastumiseen saakka. Tämä on ollut aina Profeettain pyhä tehtävä - tehtävä mihin meidät kaikki on kutsuttu. Tämä on myöskin jokaisen ihmisen vaikein tehtävä - siksi Profeetaksi on vain harvat valittu.

Kun ihminen elää Rakkauden arvoissa ja sen tahdossa - on ainoa mahdollinen synti se - että hän "ei pysy" tuossa Isän tahdossa. Ei sellaisen ihmisen tarvitse miettiä että "mikä on syntiä" tai että "mitä mä saan tehdä ja mitä en"; koska Profeetalle kaikki on sallittua eikä mikään ole kiellettyä. Kuten Paavalikin sanoi; "kaikki on minulle sallittua, vaikka kaikki ei olisi minulle hyväksi". Synnitön tila ei synny ihmiseen hänen teoista - vaan tekojen takana olevista arvoista (josta teot ovat seurausta).

Kyllin oppia saatuaan - kun oppilaasta on tullut opettajansa veroinen - kääntyy kaikki "toisinpäin".. Silloin ihmisen "loppu" on sitä mitä "alku" oli, koska Rakkaudesta on vain yksi arvomaailma. Tässä ykseydessä (Rakkauden arvoissa) olevat ihmiset ovat "veljiä" keskenään; koska henki ja tahto on heillä sama. Ymmärrätkö? Sellaisen ihmisen elämäntehtävä on saada sinut ymmärtämään että mitä kaikki tämä tarkoittaa.

Mitä Jumalaan uskominen siis tarkoittaa? Olen kysynyt tämän monelta uskovaiselta, eikä kukaan ole kertonut oikeaa vastausta. Kukaan ei tunnu käsittävän, että Jumalaan uskominen tarkoittaa sitä että ihminen tahtoo oppia tuntemaan uskonsa kohteen, eli Jumalan. Jos siis tahdomme tuntea sen mihin uskomme, niin on kysyttävä, että mikä Jumala on? Mikä Jumalan "ydin" on? Mitä Rakkaus on? Onko mulla Rakkaudesta jokin oma versio, ja jos on, niin millainen?

Tarpeeksi kysyttyään kysymyksiä - ihminen ymmärtää - että Rakkaudessa on vain yhdet ainoat (pysyvät  ja muuttumattomat) arvot; ja jokainen joka näihin arvoihin rakentuu, on osa tuota totuutta ja ykseyttä itsekin. He ovat niitä "tietoon ja totuuteen vihittyjä" - valittuja - Rakkauden kaltaisia itsekin. Ja että sellaista voisi olla omassa elämä, on sen vastakohdan oltava myös esillä (koska kaikessa peilautuu aina vastakohtaisuus).

Tätä tarkoittaa "laittomuuden ihmisen" esiintulo, josta kirjoitetaan liittyen Kristuksen (Rakkauden) paluuta edeltäviin vaiheisiin lopunajan profetiassa. Laittomuuden ihminen symboloi eräänlaista paradoksia; omat väärät tarpeet ja väärät arvot ovat aamusta iltaan esillä, eikä ihminen pääse enää piiloon totuutta; koska hän ymmärtää, että hän valitsee väärät tarpeet itse sen sijaan että hän astuisi Kristus viisauteen ja Rakkauden tahtoon.

Valon ja pimeyden kanssa kamppaileva ihminen pitää väkisin kiinni aineellisen maailman asioista, käydessään läpi viimeistä "koko yön" kestävää painiaan. Tarpeeksi kärsittyään loppuu se muiden tuomitseminen ja muiden syyttäminen, ja viimeisenä omana tekona totuutta janoava ihminen ymmärtää tuomita itsensä ja tahtonsa, ja silloin ihminen ymmärtää olevansa todella syyllinen itse - ja vasta sitten ihminen on "perillä". Tämä on viimeinen tuomio..

Tuomion vastaanottaminen sinetöi syyllisen leiman, eikä sen kanssa ei voi kukaan elää. Itsemurhaa hautova ihminen on viimeisen valinnan äärellä: kuollakko ruumiissa vai hengessä. Viiltääkkö heti ranteet auki - vai oppiakko näkemään ja käsittämään että mitä se "hengestä kuoleminen" tarkoittaa? Vaikka se on pirun vaikeaa kuolla pois omasta hengestä ja jäädä elämään enää vain armosta, niin se on kuitenkin ainoa tie siihen miten Rakkauden täydelliset arvot ja totuus Messiaasta voi päästä syntymään ja elämään sinusta.

Mutta kuten sanottu; "autuaita ovat hengessään köyhät, sillä he saavat rauhan" ("synnin palkka on kuolema"). On myös ymmärrettävä, että meidän ei tarvitse kuolla teoista joita teemme, vaan niistä syistä että miksi etemme mitä teemme. Syyllä on aina ratkaiseva merkitys. Asiaa voisi verrata niinkin hulluun asiaan kuin ihmisen tappamiseen; jos tapan jonkun kadulla, joudun vankilaan; mutta jos tapan jonkun sodassa, saan jonkinlaisen mitalin. Tai jos poltan kukkaa kadulla Suomessa, saan sakot. Mutta jos teen saman Hollannissa, saan iloisia tervehdyksiä Poliisiltakin. Ymmärrätkö? (ei ne teot, vaan niiden takana olevat arvot ja syyt). 

On pirun tekopyhää kun tekopyhät uskovaiset koettavat näyttää "hyviä tekoja", toisilleen, vaikka sisältä he itse ovat läpimätiä. He ovat juuri niitä ketkä "puhdistavat maljan ulkopuolelta, mutta maljan sisäpuoli on ja pysyy likaisena". Sellaiset ihmiset tahtovat muilta ihmisiltä hyväksyntää, eivätkä he pysty katsomaan itseään totuudessa - eivätkä he pysty hyväksymään itse itseään. Koska jos he totuudessa itsensä hyväksyisivät, he totuudessa itsensä myös näkisivät: syyllisenä. He eivät katso sitä syyllisyyttä joka ajaisi heitä muutokseen, vaan sen sijaan he paasaavat päinvastaisesta asiasta eli "Jeesuksesta ja pelastuksesta", ja he sanovat olevan pelastettuja kun vain "uskovat" Jeesukseen. Eli se pelastus jota he jahtaavat, löytyy niistä keitä he itse syyttävät vääriksi opettajiksi ja syntisiksi. Messias herää kaikkein yksinäisimmästä kolkasta, sellaisesta ihmisestä joka itkee lähestyvää kuolemaansa; ei sellaisesta joka iloisena vaahtoaa omasta pelastuksestaan. Ymmärrätkö? Näin ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi; kuten kirjoitettu on.

Aivan ensin on siis tiedostettava se - että meillä on oma totuus elämästä ja rakkaudesta - jonka tahtotilaa toteutamme, emmekä elä sen arvomaailman piirissä jossa "on" todellinen totuus Rakkaudesta. Totuuden eli Rakkauden edessä on valtava määrä omia arvoja ja omia totuuksia, jotka pimentävät valon meistä. Meillä kaikilla on kuitenkin vain yksi opettaja; Kysy siis itseltäsi että mitä Rakkaus on, ja lähde tutkimaan totuutta. Huomaat aika nopeasti että saat kaikkiin kysymyksiin vastauksen, ja huomaat eläväsi tietämättömyydessä ja valheessa elämääsi, ilman mitään tarkoitusta.

Termiä "uudestisyntynyt" käytetään tekopyhien uskovisten piirissä harhaanjohtavasti ja väärin; he sanovat jokaisen Jumalaan uskovan ihmisen olevan "uudestisyntynyt" - tai että entinen rikollinen on joka on tullut uskoon, olisi "uudestisyntynyt". Ei, tätä uudestisyntyminen ei tarkoita - vaan "uudestisyntynyt" termi tarkoittaa sitä että ihminen on palannut takaisin kaiken alkuun, palannut siihen synnittömään tilaan jossa hän oli viimeksi lapsena (ennen lankeamista, ennenkuin omat tarpeet/halu/tahto heräsi).

On tärkeää ymmärtää, että jos on valmis "syntymään uudeksi", täytyy olla valmis "kuolemaan vanhasta". Elämän alkuun eli Rakkauden arvoihin palannut / syntynyt ihminen on kuollut omista arvoitaan pois ja ristiinnaulinnut oman tahtonsa ("minun täytyy vähetä, että Rakkaus voi kasvaa"). Kun ihminen on kulkenut kokonaan perille totuuteen, on hän astellut siihen maahan mikä hänelle oli kauan sitten luvattu (luvattu maa). Hän on nyt Israel, ja Jumalan temppeli on hänessä itsessään (temppeli on nyt jälleenrakennettu). Ymmärrätkö?

Uudestisyntyminen vaatii Jumalan tuntemista, ja Jumalan tunteminen vaatii itsesi tuntemista, ja itsesi tunteminen vaatii Rakkauden tuntemista. Se ei riitä että "uskoo Jumalaan", koska mitä se ketään hyödyttää? Ellei usko kasvata tuntemisen tasoa - on usko kuollutta ja turhaa ja tekopyhää. Kun usko on elävää, ymmärrys lisääntyy ja viisaus totuudesta avautuu ihmiselle; ja hän vähenee itsestään.

Koska kirjoituksia ei tunneta, niin niitä vääristellään kaikella tavalla ja kaikkialla. Tekopyhä uskovainen kieltää kaiken mitä olen kirjoittanut, ja he polkevat totuuden maahan. Profetia toteutuu heidän silmien edessä, mutta he eivät sitä näe eivätkä he sitä kuule. He eivät ole sille arvolliset.

Se joka kantaa totuutta Rakkaudesta, voi sen myöskin aina antaa eteenpäin; aivan kuten vauva antaa Rakkautta ja voimaa pelkällä katseellaan. Ymmärrätkö? Viisauden Rakkaudesta voi antaa ymmärrettävästi vain Profeetta (voimme aina antaa vain sitä mitä meillä on). Profeetta on ainut jolla on koko totuus siitä mitä ihminen on ja mitä Jumala on yhdessä persoonamuodossa. Profeetta elää Rakkauden korkeimman persoonamuodon palvelijana (Pyhän Hengen) - ja on kulkenut tien totuuteen saakka, ja on siten itsekin tie ja totuus. Totuus ei ole kuitenkaan hänen, vaan totuus on meidän kaikkien yhteinen. Siitä ei voi kunniaa ottaa itselle, vaan kunnia menee ylöspäin, Isälle.

Ei auta katsoa Muhamedin, Jeremian, Jesajan, Elian, Jeesuksen, tai kenenkään muunkaan Profeetan täydellisiä arvoja - ellei tuota täydellisyyttä näe kuitenkaan itsessään. Täydellinen sielumme "on" itsessämme valtavien henkisten muurien takana: kaiken saastan ja paskan alla. Sieltä sinun on nähtävä se mitä et voi nähdä, eli ymmärrettävä että kaiken tuskan alla on todellinen muoto Rakkauden tahdosta.

Profeetta on kulkenut koko matkan alusta loppuun ja lopusta alkuun - ja lopulta luopunut kaikesta siitä mitä hän omissa tarpeissaan ja arvoisaan "on", että hän voi tulla sellaiseksi mitä hän aivan aluksi "oli", kun hän eli pelkästään Rakkauden tahdossa. Silloin hän "on tuleva" saattamaan alun ja lopun välille sinetin; ja näin Jumalan ja ihmisen (Isän ja Pojan) symbioosi toteutuu. Ymmärrätkö? Meidän on luovuttava omista arvoistamme, jos tahdomme elää Rakkauden arvoissa. On siis "kuoltava" (luovuttava) omista arvoista. Oman tahdon on kuoltava. Tätä symboloi "suuri luopumus" jolla viitataan Kristuksen paluuseen (jonka uskovaiset ovat vääntäneet ihan eri merkitykseen). Ymmärrätkö?

Voiko ylpeä ihminen luopua ylpeydestään, ellei hän näe ylpeyttä itsessään? Ei, eikä hänestä voi tulla siis koskaan nöyrää. Voiko ahne muttua vaatimattomaksi, ellei hän tiedä olevansa ahne? Tai entä voiko vihan arvoissa elävä ihminen heijastaa lempeyttä teoissaan? Ei. Vaan kukin muttuu vain sen osalta, minkä kukin näkee itsessään. Ymmärrätkö nyt mitä "näön saaminen" merkitsee?

..joka tahtoo olla täydellinen, hän kieltäköön itsensä ja seuratkoon minua..

["..Minä Olen alku ja loppu.."]

 ["..Minun tulee vähetä, että Hän (totuus Rakkaudesta) voi kasvaa.."]

[..Jeesus tyhjensi itsensä.."]

Testamenttini

Se mihin muinaiset esi-isämme aikoinaan uskoivat, ja jonka he uskon kautta tunsivat - on siirtynyt sukupolvelta toiselle perintönä - ja taas edelleen - testamentin kautta perintönä; jonka vain sille arvollinen voi ymmärtää eli "nähdä"..

Se mitä siis jätän testamenttini kautta perinnöksi sinulle, on se sama perintö minkä itse otin vastaan; täydellinen ja virheetön totuus Rakkaudesta, tuo Jumalainen viisaus ja totuus joka ei koskaan muutu, ei kasva, ei lisäänny, eikä se vähene; nimittäin totuus Rakkaudesta on vain "yksi" ja sama. Ja totuus on;

Kun kasvat Rakkauden tuntemisessa, elät Profeettojen elämiä lävitse, kunnes viimeisessä vaiheessa elät Johannes Kastajan elämää; ja lopulta kastat Kristuksen (totuuden Rakkaudesta) tehtävään. Tämä on viimeinen askel ihmisyydessä, ja ensimmäinen askel Jumaluudessa. Lakikivi on silloin asetettu paikoilleen, ja sinut on vihitty tietoon ja totuuteen. Et enää pelkästään lue pyhiä kirjoituksia, vaan voit nyt kirjoittaa niitä itsekin, koska olet samankaltaistunut totuuden kanssa.

Vain totuudessa elävä ihminen on terve, ja vain valheessa elävä on sairas. Tahdon sun käsittävän, että sä et ole terve. Ja jos sä pidät itseäsi terveenä, niin sä et voi koskaan nähdä sitä mistä sun tulis parantua. Parantuminen symboloi siis palaamista Rakkauden arvoihin, joissa olemme kun synnymme tähän maailmaan. Täydellinen parantuminen merkitsee "näön saamista"; eli ymmärryksen ja viisauden avautumista. Sä saat nämä, mikäli sä ymmärrät tarvitsevasi niitä. Luo siis niille ylitsevuotava tarve oikeista syistä, ja sun matka voi alkaa.. 

Monet sanovat "uskovansa Jeesukseen", jonka varjolla he luovat illuusion jossa he uskovat olevansa "pelastettuja". Miten he voivat tuntea nyt syyllisyyttä, jos he kokevat olevansa pelastettuja? Ja elleivät he tunne syyllisyyttä, niin voisivat edes parantua? Uskovaiset niin "Rakastavat Jeesusta", eivätkä ymmärrä että eihän Jeesuskaan Rakastanut itseään lainkaan, vaan Isää, eli totuutta Rakkaudesta. Miksi uskovaiset ei seuraa tuota samaa tietä ja kanna omaa ristiään? Miksi tekopyhät uskovaiset eivät ole valmiita kuolemaan omista arvoistaan? Koska se on niin pirun vaikeaa ja tuskallista. Koska on paljon mukavempaa elä omassa totuudessa ja omissa tarpeissa...

Tekopyhä uskovainen ei tunnu ymmärtävän sitä että mitä "Jeesukseen uskominen" ylipäätään tarkoittaa. Ensiksi on käsitettävä, että Jeesuskaan ei uskonut itseensä vaan Jumalaan. Viimeisinä hetkinään hän rukoili vielä Isää näin: "jos vain Isä voit niin ota tämä malja pois, mutta toteutukoot kuitenkin Isä sinun tahto, ei minun. Eli on ymmärrettävä, että Jeesus näytti tien totuuteen johon kaikki voi kulkea. Tämän maailman tekopyhät uskovaiset eivät tunnu käsittävän, että Profeetan sanoma on tärkein, ei Profeetta itse ihmisenä; koska ihmisenä häntä ei enään ole. Profeetta on kuollut itsestään (ihmisyys/oma tahto), että hän voi elää Profeettana (Jumaluus/Rakkauden tahto). Ymmärrätkö? Profeetalla ei ole omaa henkeä, ja siksi hän elää Pyhässä Hengessä (Rakkauden korkein persoonamuoto). Eli Profeetta on ylösnoussut kuolleista, koska hän on kuollut itsestään, eli arvoistaan (arvot tekevät meistä meidät).

Jumalaan uskominen tarkoittaa sitä, että opimme tuntemaan sen mihin uskomme. Ja tämän on tehnyt jokainen Profeetta, Jeesuskin. Jeesus oli kylläkin ainoa joka kuoli asiansa puolesta, näyttääkseen kaikille tien totuuteen kuolemalla syyttömänä muiden syntien tähden. Usko totuuteen pitää käynnissä näkemisen pyhän prosessin (pyhä pyhittyy), jolloin ihminen "vähenee" itsestään ja "kasvaa" Rakkautta kohti; eli sitä arvomaailmaa kohti jota emme olleet vielä itse kyllästäneet omilla tarpeillamme ja haluillamme. Ymmärrätkö?

"..istuu voiman oikealla puolella, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan.."

Tekopyhän uskovaisen tunnistaa aina siitä, että hän pelkää tuomiota ja sanoo olevansa pelastettu koska hän sanoo "uskovansa Jeesukseen" ja että "Jeesushan kuoli hänen vuoksi". Tekopyhä uskovainen ei kanna omaa ristiään (ei kuole omasta totuudestaan eli omasta versiostaan jonka hän on Rakkaudesta rakentanut), koska hän ei tahdo hyväksyä sitä että hänenkin täytyisi kärsiä. On helpompaa vain sanoa uskovansa Jeesukseen ja "Rakastaa" Jeesusta, ottamatta sen enempää mistään selvää. He eivät tahdo nähdä totuutta.

Ellemme anna Rakkauden voiman tuomita meitä ja muuttaa meitä, me emme voi tulla Rakkauden kaltaiseksi; emmekä voi rakentua arvolliseksi. Ellemme ota tuomiota vastaan, me emme löydä totuutta emmekä pelastusta. Ellemme katso itseämme, emme näe, emmekä me silloin rakennu arvolliseksi, emmekä elä totuudessa vaan valheessa. Sellainen ihminen ei ole Isässä, eikä poika ole hänessä. Synti ei kuole meistä, ellemme "näe ja kuule". 

Kuka siis on terve ja kuka on sairas? Terve on se joka näkee sairauden itsessään.. eihän terveet tarvii lääkäriä, vaan sairaat.

..ja älkää luulko että minä olen tullut lakia tai Profeettoja kumoamaan; en ole tullut niitä kumoamaan, vaan täyttämään. Autuaita ne ketkä kuulevat tämän Profetian sanat, sillä he saavat omakseen ymmärryksen ja viisauden ja totuuden Hengen; He saavat armon ja rauhan. He saavat kaiken, koska ovat antaneet kaiken.

Elämäsi tarkoitus on oppia tuntemaan totuus Jumalasta, eli Rakkaudesta kaikissa kolmessa persoonamuodossa jossa Rakkaus "on".- lyhyen maallisen vaelluksesi aikana. Ellet opi sitä tuntemaan, et ole myöskään sitä arvollinen saamaan - ja kuolemasi tulee olemaan pysyvä ja lopullinen. Mutta jos opit tuntemaan totuuden elämästä, tulee kuolemasi olemaan suurin lahjasi; nimittäin pysyvä ja ikuinen elämä on Hengessä, ei ruumiissa. Kuolema on toisille portti elämään, samoin kuin elämä on portti kuolemaan. Se kumpaako tietä sinä kuljet, riippuu sinusta itsestäsi. Tämä on henkinen evoluutio.

Rakkauden täydellinen tunteminen on tietoisuuden korkein tila, ja tähän meidät kaikki on kutsuttu ["..sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.."]. Se joka on oppinut tuntemaan totuuden, voi antaa sen myös eteenpäin (koska voimme antaa vain sitä mitä meillä on). Siksi vain Profeetta voi antaa totuuden Rakkaudesta, koska vain Profeetta on totuudessa. Ja sen minä annan teille mitä minulla on; ymmärryksen ja viisauden Hengen; "että tekin olisitte siellä missä minäkin olen".

"..minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi"

Se mitä olet ihmisenä, on jotain mitä olet itse rakentanut. Kaiken sen olet rakentanut koska olet kokenut tarvetta erilaisiin asioihin. Tuo kaikki täytyy riisua ja purkaa, hajottaa ja hävittää; että voisi uutta pukea, rakentaa, istuttaa ja kasvattaa. Sun täytyy siis "kuolla" ihmisyydestä, että sä voit "syntyä" Jumaluudessa. Kaikessa peilautuu aina vastakohtaisuus,  ja kaiken keskellä on aina Rakkaus. Rakkauden tunteminen luo sillan ihmisyyden ja Jumaluuden välille; ja tämän Profeetat ovat aina tehneet.

Rakkaus voi elää puhtaana Jumalaisena voimana ihmisessä vain jos ihminen "poistuu tuon voiman tieltä" ["..kun poistuu tieltä se joka vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton.."]. Sun täytyy siis "poistua" ja "luopua" itsestäsi. Kun sä näet sun arvot / arvomaailman, niin sä voit myös "luopua" niistä arvoista jotka eivät kuulu Rakkauteen. Esimerkiksi ylpeys ja ahneus voi muuttua nöyryydeksi ja vaatimattomuudeksi vasta sitten kun sä näet ylpeyden ja ahneuden itsessäsi. Tätä tarkoittaa näön saaminen (Jeesus paransi sokeita).

Voimme "vähentyä" ja "tyhjentyä" vain siitä minkä näemme itsessämme. Ja kun näemme arvomme - kun häpeä ei enää estä meitä katsomasta - niin voimme kääntää jokaisen arvon joka ei kuulu Rakkauteen -> Rakkauteen kuuluvaksi arvoksi. Sun oma tahto linkittyy sun omaan arvomaailmaan, ja kaikissa teoissasi näkyy se mitä "sinä olet". Rakkauden, eli Jumalan tahto voi elää sinun kautta sinussa, vasta sitten kun Jumalan eli Rakkauden arvot ohjaavat arvomaailman kautta tahtotilaa sinussa. Ymmärrätkö?

Ellet sä tee kulje tätä "itsesi tyhjentymisen" pyhää tietä, niin sä myönnät sen että sun puoliso, lapset, ja ystävät eivät ansaitse parempaa - kuin sitä Rakkautta jota sä pidät totuutena. Ja ellet sä tahdo oppia tuntemaan totuutta Rakkaudesta täydellisesti, niin sä myönnät sen että sun läheiset eivät ole sen arvoisia että sä näkisit vaivaa heidän vuoksi, koska "heille riittää vähempikin". Eikö narsisti ajattele juuri näin..?

"..Minä annan sanani sinun suuhusi. Minä asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa.."

Temppelin rakentaminen

Että sä voisit ymmärtää kaiken mitä täsä kirjeessä lukee, niin sun tulee ymmärtää vertauskuvallisuutta, jota pyhät kirjoitukset on pullollaan. Esimerkiksi tämä kirjoitus joka liitetään Kristuksen paluuseen; "kun annetaan käsky temppelin jälleenrakentamisesta, on aika täyttynyt". Mitä tämä tarkoittaa?

Nykyinen temppeli (nykyinen arvomaailma) täytyy siis "hajottaa maahan" - että uusi temppeli voi rakentua oikealle perustalle ("hajotan tämän temppelin ja rakennan sen uudelleen kolmessa päivässä"). Temppelin hajottaminen symboloi nykyisen arvomaailman näkemistä sinussa itsessäsi, ja siitä luopumista. Vanha temppeli (oma arvomaailma) on "hajotettava maahan" - että uusi voi rakentua. Ja uusi temppeli on se sama temppeli - minkä Profeetta on aina rakentanut; Messias tason arvomaailma.

Kun uusi temppeli on jälleenrakennettu, on "uusi Jerusalem laskeutunut alas taivaasta". Temppelin rakentaminen on sinun tehtäväsi, ja temppeli olet sinä itse. Temppeli rakentuu hitaasti, koska kasvat Rakkauden tuntemisessa hitaasti.

Kun temppeli on rakennettu, olet "se johon Isä on mielistynyt", ja se johon Rakkaus laskee oman Pyhän Henkensä. Olet ollut eksyksissä (erämaassa..), mutta olet kulkenut siihen luvattuun maahan, ja olet itse Israel, johon Jerusalemin kultainen temppeli laskeutuu. Tämä voi tapahtua vain jos kuolet omista arvoista pois (kuollut synnistä / synnin palkka on kuolema).

Tämän maailman tekopyhät uskovaiset ja papit opettavat toisiaan ilman ymmärrystä, koska he eivät tunne kirjoituksia ("te eksytte koska te ette tunne kirjoituksia.."). He opettavat että  "uusi Jerusalemin temppeli on suuri kultainen (FYYSINEN/NÄKYVÄ) kaupunki, joka laskeutuu taivaasta kun Jeesus palaa"  Ja koska kaikki opettavat samalla tavalla, niin mitä muutakaan se on kuin suurta eksytystä ["..varokaa että te ette eksy, sillä monta tulee minun nimessäni.."] ja ["..vääriä profeettoja nousee.."] Ymmärrätkö?

Sellainen ihminen joka odottaa Kristusta ainoastaan ulkopuoleltaan, ei aiokkaan parantua eikä pyhittyä loppuun saakka, koska on paljon mukavempi esittää Jumalan tuntevaa uskovaista ja elää omissa tekopyhissä arvoissa elämää - ilman sen kummempia kärsimyksiä. Näin on aina tehty, koska kukaan ei ole tahtonut kuolla Rakkauden tähden. Minä tahdoin.

Suurimpien vaikeuksien, epäuskon, epätoivon, ja kärsimysten keskellä - mä todella toivoin ja rukoilin kuolemaani, että pääsisin täältä vain pois, että ei enää tarvitsisi kokea sitä ääretöntä tuskaa ja kärsimystä ja syyllisyyttä, jota pyhittyvä alkaa kokemaan kun hän alkaa näkemään, eli ymmärtämään ["..te ketkä näette ja kuulette.."]. Kyse ei ollut masennuksesta - vaan epätoivosta, epäuskosta, ja häpeästä; koska käsitin että mä EN pysty elämään totuuden arvoissa. En elänyt Rakkauden arvoissa, vaan elin "omassa totuudessa", kuten kaikki muutkin ihmiset.

Kärsimys syntyi siis siitä valtavasta syyllisyydestä jota alkasin kokemaan, kun alkasin näkemään totuuden itsestäni eli omista arvoistani. Ja arvoihin on vaikeaa tehdä muutosta nopeasti, koska arvot sijaisevat tiedostamattoman mielen takana alitajunnassa. Mutta opimme näkemään arvomme teoistamme ja puheestamme, ja ymmärrys lisääntyy askel askeleelta ("..silloin te tutkitte pyhiä kirjoituksia ja ymmärrys lisääntyy..")

Ellemme tunne syyllisyyttä, emme koe tekevämme mitään väärin; emmekä edes yritä ymmärtää kärsimystä, vaan tahdomme lisää hyvinvointia ja helppoa elämää. Tätä viimeistä ja vaikenta vaihetta kuvataan Raamatussa "suuren ahdistuksen ajaksi" (joka tapahtuu juuri ennen Kristuksen paluuta).  Ymmärrätkö?

Sinulla ei tätä syyllisyyttä eikä ahdistusta ole - koska et vielä näe omia arvojasi; eli et vielä tällä hetkellä ymmärrä että mitä teet väärin. Nautit elämästä niin hyvin kuin osaat, etkä käytä aikaasi kärsiäksesi siksi että ymmärtäisit viisautta Rakkaudesta; kaikkihan me näin teemme.

Olet siis vielä "sokea" ["..antoi näön sokeille.."]. Ja koska et vielä näe sitä että mitkä arvot eivät kuulu Rakkauteen, niin ei omatunto myöskään herätä syyllisyyden tunnetta.

Tekopyhät uskovaiset etsivät hyvinvointia, kun taas Rakkauteen pyhittyvät oppilaat kärsivät kokoajan enemmän, koska he ymmärtävät kokoajan itseään enemmän, ja näkevät itsestään pimeyttä kokoajan enemmän jonka he ymmärtävät olevan totuutta vastaan. Tätä viimeistä pyhittymisen vaihetta symboloidaan Raamatussa Jaakobin painilla, kun ihminen kamppailee viimeistä Harmageddonin taisteluaan valon ja pimeyden kesken sisällään.

"Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni"

Tällä hetkellä maailmassa on jo noin kahdeksan miljardia ihmistä, ja yhtä monta "omaa totuutta" ja "omaa tietä". Jokainen joka tuosta omasta totuudesta lähtee pyhittymään, tulee sille yhdelle pyhälle tielle joka on jo kauan sitten raivattu ja aurattu kuljettavaksi. Mutta vaikka Jeremia, Jesaja, Daniel, Mooses, Jeesus, Elia, Johannes, Daavid, ja moni muu mestari on kirjoittanut kaiken talteen pyhittymisen prosessista, niin ei se kuitenkaan mitään auta, ellei oppilas käy itse tuota samaa itse.

Valaistunut oppilas näkee Jumalan täydelliset arvot, mutta hän ei hän näe vielä sitä lähestyvää pimeyttä, jonka on välttämätöntä nousta esiin. Pimeyden laskeutuminen ja laittomuuden ihmisen esiintulo johtuu siitä kun pyhittyvä ihminen ymmärtää kokea syyllisyyttä siitä, kun hän itse ei ole opettajansa kaltainen. Aiempi ymmärtämättömyys ja tietämättömyys "synnistä" eli väärästä arvomaailmasta loi eräänlaisen immuniteetin kärsimystä kohtaan, mutta nyt tilanne on toinen. Ihminen tiedostaa olevansa ja elävänsä vääryyden ja väärien arvojen alaisuudessa elämäänsä. Ymmärrys totuudesta ja Jumalasta tuo mukanaan ymmärryksen myös valheesta ja ihmisyydestä; ja voi kuinka vääriä asioita me tarvitaankaan, ja voi kuinka paljon me jätetään välittämättä siitä mikä hyvää on. 

Tässä vaiheessa oppilas ymmärtää, että suurin kärsimys on vasta alkamassa. Oppilas tippuu kohta melkoisen korkealta - taivaasta maahan saakka. Hän ymmärtää, että ollakseen arvollinen ja valittu - niinkuin Profetan tulee ollakkin - hänen täytyy olla valmis kuolemaan aatteensa vuoksi. Tahdon kysyä siis tämän; Oletko sä valmis juomaan tämän saman maljan, jonka minäkin join?

Tekopyhän kuollut usko

Ihminen ei todellakaan ole "Jumalan kuva", ennenkuin hän on kokonaan kirkastettu. Ja kirkastuakseen on tuotava esiin se kaikki pimeys joka asuu ihmisen arvoissa, joita hän ei näe eikä kuule. Kirkastuminen symboloi sitä että ihminen ymmärtää kaiken mitä hän on, koska vain siten hän voi olla sitä mitä hän aivan ensin olikin. Olemme alussa valon lapsia jokainen, ja olemme sitä lopussakin; mikäli ymmärrämme mitä olemme siinä välissä. Mutta ellemme näe sitä arvomaailmaa jota me kumarramme elomme aikana, niin me emme kirkastu emmekä pääse valoon, vaan me jäämme tietämättöminä ja tekopyhinä pimeyteen.

Tekopyhät uskovaiset mielellään opettavat että "me ollaan syntisiä, mutta riittää kun me tunnustamme Jeesuksen ja uskomme Häneen" - mutta enempää ei ihminen voisi eksyttää opeillaan toista ihmistä. Jokaisen ihmisen on nyt ymmärrettävä kaikkein tärkein asia, enenkuin luemme tai kirjoitamme tänne yhtään mitään enempää.. Ja se jokin on tämä: oppilaan on turha käydä koulua, ellei hän opi siellä mitään. Samoin työntekijän on turha mennä työpaikalle, ellei hän tee töitään. Ymmärrätkö? Jumalaan on turha uskoa, ellei ymmärrys kasva tuntemisen tasolle. Koska mitä hyötyä siitä on että tekopyhä uskovainen sanoo että "hän uskoo Jumalaan ja on omistanut elämänsä Jeesukselle"? Ei mitään.

Jos usko on kuollutta, ymmärrys ei kasva Jumalan eli Rakkauden tuntemisessa, ja silloin ihminen tuomitsee ja arvostelee toisia ihmisia niinkauan kuin hän elää. Mutta kun usko on elävää, ymmärrys kasvaa, ja se ihminen kokee todella saavanssa viisautta suoraan sen alkulähteestä. Sellainen ihminen ymmärtää että on aivan turhaa sanoa "uskovansa Jeesukseen", ellei totuuden tunteminen kasva viisauden myötä.

On aivan väärin ajatella että "pitäisi mennä seurakuntaan tai liittyä kirkkoon" tai johonkin muuhun uskontoon - että voisi oppia tuntemaan totuuden Rakkaudesta. Sun on ymmärrettävä että jos sokea taluttaa toista sokeaa, niin kumpikin tippuu kuoppaan. Sun on ymmärrettävä, papit ja saarnaajat ja muut tämän maailman "opettajat" ovat yhtä eksyneitä kuin kuka tahansa muukin.

Ei kukaan joka tuntee totuuden, ole seurakunnassa tai kirkossa, vaan hän on itse tuo seurakunta ja kirkko. Asiaa voisi verrata niin että jos nyt Jeesus tulisi fyysisesti maan päälle, niin liittyisikö hän johonkin kirkkoon? Katoliseen vai luterilaiseen? Islamiin vai Jehoviin? Helluntailaisiin vai Lestadiolaisiin? Ja miljoona muuta jätin mainitsematta.. Ei - vaan kirkko on meissä sisäisesti.

Tekopyhä uskovainen saattaa vastata tähän että "vain Jeesus on seurakunta ja kirkko", koska hän ei voi ymmärtää sitä että "miten hän itse voisi muka itse olla seurakunta ja kirkko..". Hänen ymmärrys ei vielä riitä käsittämään sitä että kuinka muka Kristuksen kaltaiseksi Profeetaksi voisi tulla tavallinen syntinen ihminen.

"Helvetin tuli ja Taivaan liekki"

Jokainen Raamatun Profeetta puhuu "liekistä" ja "tulesta" ja "poltteesta" ja "palamisesta" jne. Mikään näistä EI tarkoita fyysistä näkyvää tulta, vaan sisäistä tulta, johon Profeetta joutuu kärsissään. Kärsimys syntyy siitä kun "Herran liekki" kasvattaa "näkemään ja kuulemaan" oman itsensä ja oman sielunsa tilan. Ihminen kiemurtelee ja vaikeroi kärsiessään, koska on valtavan vaikeaa hyväksyä ja myöntää että: "joo kyllä, mä tarvitsen paljon vääriä asioita, ja en arvosta enkä oo kiitollinen oikeista asioista tarpeeksi paljoa" Eli "tulessa palaminen" symboloi ennenkaikkea sitä valtavaa kärsimystä joka alkaa silloin kun omatunto osaa kertoa että mitkä arvot eivät kuulu Rakkauteen ja mitkä kuuluvat. Kun häpeä poistuu tieltä, on ihminen valmis vastaanottamaan totuuden ["..Oba 1:18 Jaakobin heimo on oleva tuli ja Joosefin heimo liekki.."] Ymmärrätkö?

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. (laujen laulu 8.6)

Kollektiivinen ja kvanttinen Henki

Albert Einstein käytti viimeiset 30 vuotta elämästään yrittäessään keksiä "kaiken teoriaa". Hän sanoi että "mikäli ihminen ymmärtäisi kaiken teorian perusperiaatteet, hän pystyisi kuulemaan Jumalan ajatukset". Albert oli oikeassa, mutta valitettavasti hän ei koskaan ehtinyt kuulemaan totuutta Jumalan ja ihmisen kollektiivisesta ykseydestä ja Rakkauden kvanttisesta olomuodosta. Vaikka Albert oli yksi historiamme etevimmistä tiedemiehistä, niin hän ei silti ymmärtänyt sitä että vastaus totuus Jumalasta ja "kaiken teoriasta" jota hän etsi - on hänessä itsessään.

Albert etsi vastauksia kysymyksiinsä itsensä ulkopuolelta, joka on myös tämän maailman tekopyhien uskovaisten kompastuskivi; hekin ajattelevat että Jeesus palaa "hakemaan heidät fyysisesti" johonkin "uuteen Jerusalemiin". Tekopyhät eivät tahdo nähdä sitä mitä Jeesus heille opetti: Uusi Jerusalem on "kultainen kaupunki", ja sinne kulkeminen tarkoittaa Rakkauden arvoihin palaamista, eli kuolemista niistä arvoista mitkä eivät kuulu Rakkauteen. Ymmärrätkö? Sellainen ihminen on palannut kaiken alkuun, pyhään ja synnittömään tilaan (tehnyt lopusta sen mitä oli alussa). Silloin ihminen on palannut siihen "maahan joka hänelle on luvattu" - eli Israeliin - ja silloin uusi temppeli hänessä itsessään, jolle hän on antanut uhriksi oman tahtonsa eli sen osan joka tekee ihmisestä ihmisen. Siksihän Profeetat ovat saaneet elää elää Rakkauden korkeimmassa persoonamuodossa eli Pyhässä Hengessä, koska he ovat kuolleet kaikista niistä arvoista mitä he ihmisenä vaalivat, jättäen Rakkauden ainoaksi tarpeeksi!

..ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet..

Ihmiskunta on evoluution viimeisellä portaalla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historian aikana teknologian mahdollistama välitön uutinen kaikkialle maailmaan samaan aikaan globaalilla tasolla on mahdollista. Ja mikä voisi olla ihmeellisempi askel nähdä elomme aikana, kuin se että Rakkaus ymmärretään osaksi tieteen jatkumoa, jonka seurauksena saamme nähdä kvanttiteorian ja Kristus-viisauden syntymisen.

Silloin ei ole enää ketään toistaan parempaa, ei kauniimpaa, ei rikkaampaa eikä rakkaampaa: vaan olemme kaikki yhtä syntisiä, yhtä rakkaita, yhtä rikkaita, ja yhtä kauniita. Viimeinkin ihmisen barbaarinen luonne ja pimentynyt sydän saa täyttyä Jumalan Hengellä ja loputtomalla viisaudella, joka kumpuaa yhdestä yhteisestä kollektiivisesta mielestä. Heräämme silloin uuteen maailmaan, jossa yötä ei enää ole, koska valvomme toinen toisiamme.

Tietoisuus on noussut pysyvästi kirkkauden tasolle, ja osaamme opettaa kansaa näkemään tuon pyhän tien, joka eteemme on nyt raivattu ilman vaikeaselkoisia vertauskuvia. Kukaan ei enään alistu minkään uskonnon dogmaattiseen oppiin, koska maailma ei tarvitse enää uskontoa. Meidän ei tarvitse enää silloin uskoa johonkin mitä me emme tunne, vaan nyt me tunnemme sen mihin aiemmin uskoimme.

Kvanttinen silta läpi ajan ja avaruuden - läpi ihmisen ja Jumalan - on aina ollut edessäsi, mutta et näe etkä kuule sitä, koska käytät vain hyvin pientä osaa koko mielesi kapasiteetista (noin 15%-17%). Tilanne on toinen niillä ketkä ovat "Rakkauden täydellisissä arvoissa", sillä alitajunnan ymmärtäminen tajunnan tasolla - ja sen hallitseminen, purkaminen, ja rakentaminen - johtaa siihen faktaan että ihmisellä on 100% tietoisuus sielusta, mielestä, ja sydämestä.. Jokaisella meistä on kyky ja potentiaali tehdä tämä, mutta ellei ihminen näe / ymmärrä omaa arvomaailmaansa, ei hän voi myöskään purkaa omaa arvomaailmaansa (kuolla omista arvoistaan), eikä elämä valitettavasti pääse silloin sytyttämään Kristus-viisauden tasolla. Vaikka Rakkaus onkin sinussa, ei se kuitenkaan mitään auta, ellei teoissa ja sanoisa toteudu Rakkauden (Isän) tahto. (Sillä vain he ketkä tekevät Isäni; eli sen tahdon mitä ihminen tekee ollessaan Rakkauden arvoissa omien arvojen sijasta)

Olemme rakentumassa Jumalan valtakunnaksi - eli yhdeksi kollektiiviseksi lajiksi- joka toteuttaa korkeinta mahdollista totuuden (Pyhän Hengen) tahdotilaa. Lajillamme on tietenkin edelleen kullakin oma ruumis, mutta teot tapahtuvat yhden yhteisen arvomaailman kautta. Tätä tarkoittaa "Kristuksen ruumis" jonka jäseniä me ihmiset olemme. Sellainen laji ei tarvitse enään aseita, vaan silloin toteutuu tämä sana: "miekat taotaan auran teriksi ja keihäät vesureiksi" (kuten Jesaja profetoi ~2700 vuotta sitten). Silloin Jumalan valtakunta on tullut luoksemme, koska elämme taivaallisilla arvoilla maan päällä (Rakkauden eli Pyhän Hengen arvoilla).

se on lähellä, aivan oven edessä...

[.."ja tuli valkoinen hevonen, joka lähti voittajana voittamaan.."]

Teot ovat seurausta arvoista

Moni miettii että mitähän ne "omat arvot" ovat? Tässä tärkeimpiä arvoja joita tulee ymmärtää (arvoja jotka eivät kuulu Rakkkauteen): ylpeys, kateus, viha, laiskuus, katkeruus, anteeksiantamattomuus, ahneus, himot, kiittämättömyys, halveksunta, tuomitseminen, rakkaudettomuus, oman edun ajaminen, toisten ihmisten väheksyminen, itsensä parempana pitäminen, kiusaaminen.

Varsinaisia 'juuriarvoja' on olemassa kuitenkin vain muutama, joista sitten syntyy monia uusia sairaita muotoja. Esimerkiksi vaikkapa viha: se synnyttää kymmeniä eri muotoja itsestään (kuten esimerkiksi kiusaaminen, pilkkaaminen, halveksunta, väkivalta, ilkivalta, valehtelu, arvaamattomuus, äkkipikaisuus, kärsimättömyys, jne). Jokainen ihminen maailmassa Rakastaa siis näiden 'sairaiden' arvojen kautta toista ihmistä. Eikä kukaan voi salata arvojaan, koska arvomme näkyy aina teossamme.

Ainoa tapa parantua, on kuunnella, että mikä totuus oikeasti on, ja nähdä tuo totuus itsessään. Tätä tarkoittaa Raamatussakin kirjoitettu "näkeminen ja kuuleminen". Jokaisen yksittäisen mädän arvon alla on olemassa nimittäin sen oma vastakohtansa - odottamassa - että se saa tilaa sinussa. Ylpeyden kuolema herättää eloon nöyryyden, ja ahneuden kuolema herättää eloon vaatimattomuuden. Kun olemme "kuolleet kaikesta mitä olemme nyt", niin me ollaan saatettu päätökseen pyhittymisen pyhä prosessi, jossa meitä kutsutaan samankaltaistumaan totuuden kanssa. Silloin olemme kääntäneet kaiken päälaelleen, ja saamme elää maailmassa josta olemme kuitenkin kuolleet pois. Tätä on ylösnousemus ja uudestisyntymä. Tätä tarkoittaa kun valituista kirjoitetaan että "toinen kuolema ei heitä kosketa". 

Silloin kun olemme parantuneet kaikesta - olemme tämän maailman ihmisten silmissä "hulluja". Maailma ei voi koskaan ymmärtää sitä mikä ei ole tästä maailmasta; siksi Profeetta on aina halveksittu ja kiusattu. Ymmärrätkö nyt että mitä se tarkoittaa kun Profeetta elää samassa totuudessa yhdessä arvomaailmassa?

Kun pääsemme eroon ihmisen "omista arvoista", jää jäljelle se puhdas Rakkaus joka oli meissä aivan alussa - kun olimme vielä pieniä lapsia - kun emme olleet vielä rakentaneet sitä arvomaailmaa jossa nyt elämme. Siksi se mitä olimme alussa, on sitä myös lopussa! ["..olen ensimmäinen ja viimeinen.."]  Meidän on siis opittava näkemään jokainen juuriarvo itsessämme, koska ellemme näe niitä itsessämme, niin näemme ne kaikissa muissa ihmisissä - jonka vuoksi me vain tuomitsemme muita, emme itseämme. Ja toisia tuomitsemalla me sairastumme vain lisää.

Jos sä ymmärrät lukemasi tähän saakka, niin sulla on todella helppoa valaistua totuuteen Rakkaudesta. Sun on helppoa nähdä ne elävän Jumalan arvot joissa Profeetta on aina elänyt - eli täydelliset Rakkauden arvot. Vaikeampaa onkin sitten rakentua itse pyhittyä tuohon Pyhään ja Jumalaiseen arvomaailmaan. Se hävettää ja satuttaa katsoa omaa arvomaailmaa (eli itseään). Juuri siitä syntyy se "suuren ahdistuksen aika", joka alkaa kun ihminen on valmis näkemään ja kuulemaan totuuden itsestään. Esimerkiksi mulla itselläni on ollut addiktiot ihan kaikkeen, rahaan, uhkapeleihin, päihteisiin, ja vaikka mihin. Kuinka helppoa olisikaan ollut vain ummistaa silmät ja elää noissa arvoissa (olla sokea), mutta kuinka vaikeaa onkaan katsoa omaa arvomaailmaa ja nähdä itsensä kokonaan. Tätä tarkoittaa "näön saaminen". ["..Jeesus paransi sokeita"..]

"..Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä.."

Kun Rakkaus saa elää ihmisen kautta toteuttaen Hänen omaa tahtoaan - on näkymättömästä on tullut näkyvä - ja silloin taivas on tullut maan päälle. Silloin Jumala elää ihmisen kautta - koska Rakkaus symboloi ennenkaikkea Jumalaa. Silloin se on Rakkaus joka on kärsinyt kaiken eikä ihminen - koska ihminen on kuollut itsestään pois - että Rakkaus voi vihdoin elää hänessä. Tätä tarkoittaa Jumalan tahto. Se että kumpaako arvomaailmaa ihminen pitää yllä - omaa vai Rakkauden - määrittää aivan kaiken. Tätä tarkoittaa "olla arvollinen kantamaan Profeetan veristä viittaa".

Tätä Messiaanista totuutta on selitetty erilaisin opetuksin ja vertauksin jo useamman tuhannen vuotta. Ihmiskuntaa on kypsytetty siihen, että kun eräänä päivänä on sadonkorjuun aika, niin ei olisi ketään joka ei olisi saanut mahdollisuutta tehdä tietoista valintaa ja valita totuutta. Tämä vertauksiin verhottu ja tarinoihin kätkettyk salaisuus on tuotu nyt kaikkien silmien eteen. Tätä Parousia tarkoittaa: peitteen poistamista; ja ymmärryksen avautumista. ["te tutkitte silloin pyhiä kirjoituksia, ja kaikkien ymmärrys lisääntyy.."]  Tätä Kristuksen paluu tarkoittaa.

Ne ketkä totuuden näkevät, voittavat omakseen elämän. Mutta ne ihmiset ketkä valitsevat elää omassa totuudessaan, ovat niitä ketkä "pysyvät sokeana". He eivät näe sitä, että mitä "elävän Jumalan arvoissa oleminen" tarkoittaa. He eivät tahdo nähdä totuutta, koska se merkitsisi oman paskaisen arvomaailman esiintuomista; ja se hävettää. Ja mä ymmärrän sen täysin. Muakin hävettää kertoa sulle että mä olen rypenyt jokaisessa himossa ja addiktiossa läpi elämäni - ja ollut siitä vieläpä ylpeä, ja ahnehtinut sitä vain lisää ja lisää - eikä mikään määrä riittänyt koskaan missään asiassa eikä lajissa.

Ne ketkä eivät tahdo ymmärtää tätä tekstiä, he nauravat tämmöisille puheille - mutta me siunataan heitä.  He arvostelevat meitä - mutta me ohjataan heitä. He pilkkaavat meitä - mutta me annetaan heille anteeksi, koska he eivät tiedä mitä he tekevät. Koska jos he tietäisivät, se näkyisi teoissa ja puheissa.

"..missään muualla profeetta ei ole niin parjattu kuin omiensa keskellä.." 

Kärsimys ja suuren ahdistuksen aika

Kasvaessani totuutta kohti - on ollut vaiheita - kun mä olen ollut valtavan syvissä vesissä. Mun elämässä on ollut vaiheita - kun mä oon luopunut uskosta ja toivosta lähes kokonaan, ja tuntenut epäuskon ja epätoivon olevan läsnä kaikkialla elämäsäni. On ollut vaiheita, kun mä oon ollut varma siitä että "tästä ei oo enää minkäänlaista ulospääsyä".

Noina vaikeimpina aikoinani mä tein rikoksia (petoksia), käytin päihteitä, uhkapelasin kerta toisensa jälkeen kaikki rahat, ja eri tavoin petin luottamuksen kerta toisensa jälkeen. Perheeni ja läheiseni on kärsinyt uhkapelaamisestani valtavan paljon tuskaa. Kaikki se sai aikaan valtavaa epätoivoa, epäuskoa, ahdistusta, pelkoa, yksinäisyyttä, tuskaa, vihaa, itseinhoa, tarkoituksettomuutta, merkityksettömyyttä, ja vaikka mitä muuta.

Noissa fiiliksissä kun alkaa vertaamaan aiempaa hyvinvointia ja vaurautta sen hetkiseen köyhyyteen ja puutteeseen - kasvaa ahdistus ja katkeruus valtaviin mittoihin. Sitä ajaa itsensä hulluuden partaalle. Kun siihen päälle kuuntelee kaikki juorut arvostelusta, pilkkaamisesta, moittimisesta, tuomitsemisesta - niin sitä ei enää löydä paikkaa tästä maailmasta. Epäkohtia ja ongelmia löytyy ihan kaikesta; ulkonäöstä, stressistä, kiireestä, kiireettömyydestä, petollisuudesta, syrjäytyneisyydestä, isyydestä, ihmisyydestä, ja oikeastaan ihan kaikesta. Oman arvontunto / itsetunto oli tosiaankin pohjalukemissa. Kaiken tämän keskellä vaimoni sairastui, ja Isäni kuoli. Ajauduin tekemään rikoksia, koska kun ihmisellä ei ole enää mitään menetettävää, niin millään ei ole mitään väliä. Ihminen voi eheytyä tällaisesta vain jos ihminen löytää uudelleen syyn elämäänsä.. Ja mä löysin tuon "syyn" silloin kun sitä vähiten odotin.

Ymmärsin, että Rakkauden arvot ovat ihmisen omien arvojen vastakohta; koska vain ihmisessä on ylpeyttä, kateutta, vihaa, ja muita ihmisen itse luotuja arvoja. Rakkaudessa niitä ei ole. Ymmärsin että kiitollisuus oli Rakkaudessa oleva arvo, eli se oli jokaiselle ihmisille yhteinen arvo. Ymmärsin että Rakkauden arvot olivat "yhteiset arvot" jokaiselle ihmiselle. Rakkaudesta oli siis vain yksi totuus joka oli kaikille meille yhteinen. Oli helppoa nähdä - että Rakkauden tahto symboloi Jumalan tahtoa, - ja ihmisen oma tahto symboloi "Saatanan tahtoa". Olin löytänyt syyn elämääni: päätin selvittää totuuden Rakkaudesta, Jumalasta, ihmisestä, ja näiden kolmen ykseydestä.

Hebr. 9:7 - "Profeetta on menettänyt järkensä, hengenmies on mieltä vailla!"

Kasvoin Rakkauden tuntemisessa askel askeleelta. Aloin tuntemaan Profeetat henkilökohtaisella tasolla, koska aloin tuntemaan sen arvomaailman jossa he elivät. Huomasin olevani sillä pyhällä tiellä - jota jokainen totuuden kulkija oli aina kulkenut. Tuolla tiellä, joka muuttaa tieksi ja totuudeksi jokaisen kulkijan - joka sisäistää elämän arvot kuoleman kautta.

Matkani alkupuolella muistan miettineeni sitä että "mitähän muut ajattelee musta, kun kerron Rakkaudesta ja kärsimyksestä jatkuvasti uutta asiaa.. Oli helpotus ymmärtää että kaikki Profeetat olivat aina olleet hulluja kansan silmissä - koska eihän heitä koskaan kukaan muu ymmärtänyt, kuin ainoastaan toinen kärsivä ihminen - eli toinen samassa arvomaailmasa elävä ihminen.

Totuuhan on se että kansan silmissä Profeetta oli aina se "järkensä menettänyt hullu" - eikä kukaan ymmärtänyt heitä - eikä kukaan voinut siksi ottaa vakavasti heidän sanomaansa. Tämän ymmärtäminen auttoi mua valtavasti, ja pian osasin nauraa itselleni. Oli  valtava helpotus ymmärtää, että kaikki oli juuri niinkuin pitääkin. Olin siis hullu.

Jesaja 41:23 "Minä herätin pohjoisesta hänet, ja hän tuli, päivänkoitosta hänet, joka rukoilee minun nimeäni, ja hän tallaa käskynhaltijoita kuin lokaa, niinkuin savenvalaja savea sotkee. Kuka on sen alunpitäen ilmoittanut, että olisimme sen tienneet, ja edeltäpäin, niin että voisimme sanoa: "Hän oli oikeassa"? Ei kukaan sitä ilmoittanut, ei kukaan sitä kuuluttanut, ei kukaan kuullut teiltä sanaakaan. Minä ensimmäisenä sanon Siionille: "Katso, katso, siinä ne ovat!"

Vaikka Profeetat olivat kuolleet jo tuhansia vuosia sitten, niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin, niin silti jokainen heistä auttoi mua päivittäin. Kasvoin kaikkien heidän lävitse. Ymmärsin, että ainoa joka mua voisi ymmärtää, oli Profeetta, koska vain Profeetta pystyi kertomaan totuuden Rakkaudesta, ja vain Profeetta oli kärsinyt kaiken. En enää etsinyt ymmärrystä maailmasta, koska Rakkautta ei voi ymmärtää kukaan joka elää tässä maailmassa; Kosks Rakkaus ei ole tästä maailmasta.

Ja jos joku miettii että millainen on mun mielestä "oikea Profeetta", niin vastaus on helppo ja yksinkertainen: Profeetta on se ihminen joka on sisäistänyt sen saman arvomaailman ja Kristus-viisauden jossa Jeesuskin eli, ja joka on siten kasvanut Jumalan pojan arvollisuuteen ja valittuun asemaan kärsimyksen kautta. Sellaisessa ihmisessä toteutuu Rakkauden kaksoiskäsky. Mutta sun täytyy käsittää, että tähän voi kasvaa vain "mokailemalla vitusti eli elämällä siinä synnissä". Jokainen profeetta - Jeesuskin - on elänyt kaikkien ongelmien ja addiktioiden kanssa. Siksi he voivat aina ymmärtää niitä ketkä kärsivät. 

Profeetan todistus: kirkastuminen

Rakkaus kärsii ja kestää kaiken - tarkoittaa sitä - että ihminen joka pitää uskon Rakkauteen kaiken kärsimyksensä ajan - ja joka kuolee omasta arvomaailmasta ja omasta hengestä ja omasta tahtotilastaan pois - sellaiseen ihmiseen jää totuus Rakkaudesta kaiken jälkeen jäljelle - kun kaikki se on kuollut hänestä pois - kaikki se mikä on ihmisen omaa. Sellaisessa ihmisessä ei ole enää ripaustakaan ylpeyttä, ei kateutta, ei vihaa, eikä yhtäkään omaa arvoa. Silloin olet osa totuutta itse, ja olet itse "tie" siihen samaan totuuteen, johon jokainen profeetta on matkansa päättänyt.

"Kun Isä kirkastaa poikansa" niin Jumala on opettanut ihmisen tuntemaan itsensä kokonaan. Eli ihminen on oppinut tuntemaan totuuden Rakkaudesta (joka oli meissä ensin). Ja kun "poika kirkastaa Isää" - niin Profeetta ohjaa ihmisiä ymmärrykseen siitä että mikä Jumala "on" - eli mitä Rakkaus "on" - että kaikki voivat kasvaa "Rakkauden kuvaksi" [..Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen..]. Näin siis Profeeatksi kasvanut ihminen ei ylennä itseään, eikä kirkasta itseään itse, vaan totuus hänessä todistaa kaiken todeksi.

Jumalan ja ihmisen ykseys onkin juuri sitä että itsestään tyhjentynyt ihminen saa elää Rakkaudesta täyttyyneenä, eli itsestään kuollut ihminen "on noussut" kuolleista elämään. Uudestisyntyminen ja ylösnouseminen symboloi juuri tätä. Isä (Rakkaus) antaa henkensä (Pyhä Henki) sille joka on valmis antamaan oman henkensä totuudelle, joka on valmis vaikka kuolemaan totuuden puolesta.  

"synnin palkka on kuolema"

Moni uskovainen ajattelee että "rikolliset" tässä maailmassa ovat niitä "syntisiä", ja että heillä on se "vääristynyt arvomaailma". Usein asia on kuitenkin toisinpäin: rikollinen nimittäin "näkee" eli ymmärtää ja tietää tekevänsä "vääriä tekoja", ja siksi on mahdollista että rikoksen tekijän omatunto ohjaa häntä oikeaan suuntaan eli oikeanlaiseen arvomaailmaan - ja kun aika on siihen kypsä, niin se tapahtuu. Mutta se ei olisi mahdollista ellei hän käsittäisi (näkisi ja kuulisi) että hän tekee väärin ja elää väärissä arvoissa.

Sen sijaan tekopyhä uskovainen ei näe (ei näe ei kuule) mitään väärää siinä että hän tuomitsee ja arvostelee rikoksen tekijää. Hän pitää itseään "pelastettuna" koska hän "sanoo uskovansa Jumalaan". Tuomitsemalla rikollista hän tuomitseekin itsensä, koska hän ei voi koskaan muuttua eikä parantua, koska hän ei tiedä tekevänsä mitään väärää (ei kuule omaatuntoaan). Hän ajattelee että rikollinen on enemmän väärässä kuin hän, koska "onhan hän kuitenkin itse Jumalan lapsi" - vaikka hän ei ole kuitenkaan kasvanut Rakkauden tuntemisessa. (usko Jumalaan tarkoittaa sitä että oppii tuntemaan uskonsa kohteen eli Rakkauden).

Ihminen joka olettaa olevansa itse oikeassa ja joka pitää muita ihmisiä itseään huonompana / enemmän väärässä olevana, ei muutu, koska omatunto ei pääse hajottamaan vanhaa ja rakentamaan uutta. Omantunnon tehtävä on saada meidät muuttumaan Rakkautta ja sen puhdasta arvomaailmaa kohti; koska mihin muuhunkaan omatunto meitä voisi ohjata? Mutta jos suljemme korvamme emmekä kuuntele mitä omatuntomme kertoo syyllisyydestämme, ja jos suljemme silmämme emmekä katso Rakkauden todellisia arvoja, niin me emme vähene omista arvoistamme vaan kasvamme niissä lisää. Syyllisyydentunto on siis äärimmäisen tärkeää, ja se puuttuu sellaiselta joka tuomitsee muita itsensä sijasta. Raamatussa kerrotaan kymmenissä eri kohdissa "näkemisestä ja kuulemisesta"; ymmäärrätkö nyt mitä ne tarkoittavat?

Omantunnon kuunteleminen ja totuuden näkeminen pyhittää ihmistä kohti synnittömyyden tilaa, ja tämän pyhän ja profetaallisen tien viimeisenä askelmana on itsensä tuomitseminen: ihminen haluaa mieluummin kuolla pois tästä maailmasta kuin elää siinä väärillä arvoilla totuutta vastaan. Tästä vaiheesta on monta eri opetusta monen eri Profeetan kynästä, kuten esim tarina Abrahamista - joka oli valmis uhraamaan poikansa Jumalalle kun tämä sitä pyysi; Se joka on valmis antamaan henkensä siitä syystä koska hän ei osaa elää niissä arvoissa mitkä tietää totuudeksi, saa kokea oikean ja todellisen ihmeen.. 

Oman kuoleman pyytäminen on ollut jokaisen Profeetan viimeinen askel pyhittymisen polulla synnittömyyteen. Silloin nimittäin ihmisen oma tahto lakkaa olemasta ja henki pyhittyy; ja koska hän oli valmis vaikka kuolemaan, hän saakin elää. Nimittäin riittää että hän kuolee siitä mitä hän "on", ja me kaikki olemme sitä mitä arvomme ovat! Nyt ihminen elää Jumalan arvoilla armosta, armossa; ja alkaa toteuttamaan Rakkauden eli Jumalan tahtoa.

Kristus on nyt kastettu tehtäväänsä, ja totuus voi kirkastua meistä; samalla kun me kirkastamme totuutta (isä kirkastaa poikaa ja poika isää). Siinä kukaan ei korota itseään, vaan hän on nyt kaikkein nöyrimpänä ihmisenä totuuden edessä, eikä hänellä ei ole enää ainoatakaan syytä hakea ihmisiltä minkäänlaista huomiota. Hän ei elää enää ihmistä varten vaan Jumalaa varten, ja Jumala hänessä elää ihmistä varten; eli sinua varten.

Tätä ylösnouseminen tarkoittaa. Usein ensimmäiset tosiaan tulevat viimeiseksi (tekopyhä uskovainen), ja viimeiset ensimmäiseksi (esimerkiksi entinen huumeidenkäyttäjä ja rikollinen, jollainen olen ollut itsekin). "Laittomuuden ihmisen" on tultava sinusta esiin (joka kerrotaan merkkinä viitaten Kristuksen paluuseen).

Raamattu on vertauskuvallinen kirja Mestarilta Mestarille - koska jokainen joka tuon kirjan sisällön ymmärtää, on Mestari itsekin. Meidän on siis langettava siihen kuuluisaan syntiin, että voisimme uudesti syntyä siihen viattomaan arvomaailmaan josa olimme aivan aluksi (vauvana). Näin lopustamme tulee alku, ja alustamme tuleekin loppu. Joko ymmärrät mitä tarkoittaa "Minä olen alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen.."?

ihmisellä on aina oma totuus Rakkaudesta, ja Profeetalla on aina yhteinen totuus Rakkaudesta. Ihmisen versio Rakkaudesta rakennetaan itse, kun taas totuus Rakkaudesta kumpuaa ykseydestä jokaiselle Profeetalle, ja tuo arvomaailma on aina sama - koska Henki on sama. Tästä ei todellakaan ole olemassa puoltaväliä, kuten monet tämän maailman uskovaiset harhaisesti luulevat. Ihminen joko pyhittyy pyhäksi, tai elää omissa arvoissaan ja omassa totuudessaan.

Synnin ja synnittömyyden välillä ei ole olemassa mitään "välimaastoa" sitä tekopyhää mukavuusaluetta jossa sanotaan että "uskon Jumalaan" mutta ei kuitenkaan ymmärretä mitä tuo edes tarkoittaa. Ei ole olemassa sellaista syntistä uskovaista joka "pelastuu" fyysisen kuoleman jälkeen, koska ymmärrystä Rakkaudesta ei voi enää silloin kasvattaa. Pelastuneita ovat ne ketkä ovat kuolleet omasta totuudestaan pois jo elämänsä aikana kun vielä elävät, ja kun arvoja on vielä mahdollista muuttaa.

Vain ne ketkä tyhjentyvät kokonaan ihmisyyden arvoista, voivat täyttyä Jumalan arvoista. Tätä ylösnouseminen tarkoittaa; että Kristus sinussa herää, ja sinä kuolet. Synnin palkka on kuolema, mutta tämäkin halutaan käsittää oman mielen mukaisesti, koska sen myöntäminen on että täytyisi kasvaa Krituksen arvoihin - on monelle tekopyhälle uskovaiselle "liian vaikeaa". Se olisi liian suurta ahdistuksen aikaa. Vaikkakin Kristuksen paluusta kirjoitetaan että merkkeinä on juurikin "suuren ahdistuksen aika".

Ihmisen kuuluu kasvaa siis elämänsä aikana totuuteen Rakkaudesta - eli niihin samoihin arvoihin joihin jokainen Profeetta on kasvanut. Arvoihin joihin Jeesuskin kasvoi. Meistä kukaan ei kassva enää kuolleena. Jumala ei siis ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.

Tätä ikuisen elämän salaisuutta kerrotaan ajasta aikaan Pyhien kirjoitusten kautta. Ne menneisyyden Mestarit jotka tunsivat totuuden Rakkaudesta (Jumalasta) - pystyivät "saattamaan sanaa" totuudesta. Onhan se selvää, että vain sellainen ihminen voi kertoa totuuden Rakkaudesta ja Jumalasta - joka tuntee ne itse täydellisessti.totuuden tuntija voi kertoa totuuden totuudesta.Raamatun, Koraanin, ja monen muun uskonnon välityksellä. Kaikki uskonnkertovat yhtä ja samaa totuutta: Rakkauden eli elämän arvoja, jotka voi oppia sisäistämään vain kuolemalla ensin omista arvoista pois. Vaikka tällä tarinalla on monta eri kertojaa, on totuus siti aina muuttumaton.

Että voisimme elää Rakkauden arvoissa (Pyhä Henki), meidän tulee vähentyä "omasta itsestämme" pois - koska vain toinen voi hallita tahtotilaa meissä itsessämme. Ja se mikä meistä tekee "meidät" - on ne arvot joita sä pidät tärkeänä. Ei asiat, ei teot, vaan arvot. Meidän tulee vähetä, että Rakkaus voi kasvaa, joka on tulossa silloin kun ihminen vähenee. Tämä on ihmisyyden "korkein tila". Tämä on henkisen evoluution viimeisin askel: eikä mitään tämän suurempaa ihminen ei voi saavuttaa edes 10000 vuoden kuluttua; koska totuus Rakkaudesta ei koskaan muutu. Täydellinen on nimittäin aina täydellinen - eikä ikuinen voi olla enempää ikuinen.

Se ihminen joka rakentuu tähän Jumalaiseen, täydelliseen Rakkauden arvomaailmaan; on arvollinen kantamaan "Profeetan veristä viittaa", koska se ihminen on kuollut omasta tahdostaan ja omista tarpeistaan pois. Rakkaus on ainoa joka voi kertoa totuuden itsestään (Jumalasta), mutta silti jokainen meistä voi kuunnella tuota totuutta, ja rakentua oman ymmärryksen kasvun myötä itsekin "samankaltaiseksi".

Rakkaus on vain "yksi" - siitä ei ole kahta erilaista versiota. Vain ihmisillä on erilaiset totuudet ja erilaiset versiot Rakkaudesta, mutta Profeetalla on aina sama arvomaailma. Tuohon täydelliseen arvomaailmaan on rakentunut jokainen Profeetta kovan kärsimyksen tuloksena (Jeesus, Mooses, Mohammed, Jesaja, Jeremia, ja moni muu menneisyyden mestari). Tätä merkitsee Kristuksen paluu: peitteen poistamista ymmärtämättömän ja pimentyneen mielen ja sydämen tieltä.

Isän tahto

Olen ollut täysi toope elämäni aikana (ja usein myös surkea Isä). Olemme aina sitä mitä arvomme ovat. Jos arvomme muuttuvat, muuttuu teotkin. Teot ovat aina seurausta arvoista. Toivon koko mun sydämestäni, että ehtisin olla myös se Isä jota lapset tarvitsevat. Se Isä, joka oli oppinut näkemään itsensä rehellisessä valossa virheineen päivineen. Toivon että lapset oppisivat tuntemaan sen Isän, joka olin kaikkien vaikeuksien ja vastoinkäymisten jälkeen. Se Isä joka jäi jäljelle, kun kaikki muu oli riisuttu pois. Että lapset oppisivat tuntemaan sen Isän, joka eli Rakkauden tahdossa, koska omaa tahtoa ei enää ollut jäljellä.

Viimeinen tahtoni on tämä: että lapseni oppisivat "näkemään ja kuulemaan" sen kirjoitetun tekstin jota parhaillaan luet. Tiedän että monille tämä teksti on vain jotain uskonnollista ja hengellistä hömppää. Tiedän että totuutta on todella vaikea nähdä. Siksi pyydän mitä nöyrimmin.. Poista kaikki ennakkokäsitykset siitä että mikä Jumala on - että sä voisit käsittää sen mille mä olen elämäni omistanut. Siten oppilas voi tulla opettajansa kaltaiseksi, ja siten Isä voi elää pojassa ikuisesti. Isä tahtoo että lapsi löytäisi tien totuuteen, ja rakentuisi totuudeksi itsekin. Tämä on viimeinen toiveeni.

Isän tahto on siis jättää selkokielinen tie kaikille lapsille kuljettavaksi, niin että tuhansia vuosia vanhat vertauskuvalliset opetukset tuosta kätketystä pyhästä tiestä nousisi esiin, ja aukeasi viimein valtavirralle ja kaikelle kansalle. Tämä on perintöni ja testamenttini.

Profeetta ei elä omaa elämäänsä 'omissa arvoissaan' - vaan Profeetta elää Rakkauden (Jumalan) arvoissa. Samassa arvomaailmassa on jokainen pieni lapsi (koska heillä ei ole vielä herännyt omat ihmismäiset omat tarpeet). Tästä syystä Jumalan valtakuntaa kuvataan symbolisesti "lapsenkaltaiseksi".

Tähän pyhään ja 'kätkettyyn' arvomaailmaan on kaikki ihmiset kutsuttu, mutta vain harvat siihen ovat valittu. Tätä valtakuntaa / kätkettyä arvomaailmaa ei kansa näe - vaikka he sitä katsoisivat. Tämän voi ymmärtää vain sellainen ihminen joka todella rakentuu rakkautta kohti.  ["teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei"].

Jumalan valtakunta on siis arvomaailma. Rakkauden arvoissa on jokaisella ihmisellä samat arvot keskenään (Kristuksen arvot / elävän Jumalan arvot). Tätä veljeys tarkoittaa. Rakkauden arvoissa on helppoa olla, mutta siihen on sitäkin vaikeampi päästä: ihminen kun ei nimittäin mielellään luovu omista tarpeistaan ja omasta tahdostaan (se on kaikkein vaikein tehtävä ihmiselle). Ne harvat ketkä tämän onnistuvat tehdä, elävät Rakkauden tahdossa (Jumalan tahdossa), kuten vastasyntynyt lapsi. Heidän jokainen teko heijastaa Rakkautta.

Vaikka ympäri maailmaa olisi monta ihmistä ketkä ovat Kristuksen arvoissa, niin sielun ja hengen tasolla heitä on silti aina "vain yksi". Jokainen heistä voi kertoa totuuden siitä arvomaailmasta jossa Jeesuskin eli, koska jokainen heistä on "totuus" itsekin. Rakkauden arvomaailmassa ei ole mitään mikä on ihmisen omaa: ei ylpeyttä, ei kateutta, ei ahneutta, eikä mitään mikä on ihmisen omaa. Kuten Jeesus sanoi lopunajan Profeetoista: "he ovat tekevä niitä samoja tekoja mitä minäkin teen".

Jos sä lähdet tälle pyhälle polulle - jota Profeetat ovat aina kulkeneet - niin sä tulet elämään Johanneksen vaiheen, ja silloin sä tulet sanomaan tuon saman lauseen minkä hänkin sanoi. Sä tulet silloin ymmärtämään, että sun täytyy vähetä, koska vain siten Rakkaus voi 'kasvaa' sinussa. Vaikka oikeastaan Rakkaus ei 'kasva', koska se on aina ollut täydellinen meissä kaikissa (täydellinen ei voi tulla enempää täydellisemmäksi, eikä ikuinen voi olla enempää ikuinen).

Syy miksi emme ymmärrä Rakkauden täydellisyyttä, johtuu siitä että tuon Jumalaisen voiman edessä on hirveä määrä omia tarpeita ja omaa tahtoa. Kirkastuminen tarkoittaa sitä että tuo täydellinen Rakkaus kirkastuu meissä samaa tahtia kun me tuomme itsestämme esiin pimeyttä. Tästä syystä lopunajan Profetiassa puhutaankin laittomuuden ihmisen esilletulosta joka tapahtuu juuri ennen Kristuksen paluuta. Ymmärrätkö?

Päästäksesi sisään elämään, sun täytyy vähentyä kaikista tarpeistasi, niin että ainoa jäljelle jäävä tarve on Rakkaus (ja koska Rakkaus on jo ihmisessä, saa ihminen elää tarpeen vastakohdassa, eli täyttymyksessä). Tätä tarkoittaa Paavalin kuuluisa kirjoitus Rakkaudesta 'Rakkaus kärsii ja kestää kaiken'. Rakkaus todellakin on ainoa jäljelle jäävä asia, silloin kun ihminen on kaikesta muusta vähentynyt pois. Silloin Rakkaus on kärsinyt aivan kaiken. Ymmärrätkö? Sellaisella ihmisellä ei ole enään omaa totuutta eikä omaa versiota Rakkaudesta - vaan hän on palannut takaisin alkuun - jossa hän oli lapsena - kun hän ei vielä tarvinnut mitään. Nyt lopussa hän ymmärtää sitä mitä hän oli alussa. Näin lopusta tuleekin alku, ja alusta tuleekin loppu. ["..Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: 'kerro meille millainen loppu tulee olemaan?' Jeesus vastasi: "Miten te voisitte nähdä lopun, kun te ette näe vielä edes alkua"

Tästä samasta totuudesta on kerrottu ja kirjoitettu niinkauan kun ihminen on osannut kirjoittaa. Jopa sitä aiemmin; nimittäin ihmisen ja Jumalan ykseys osattiin piirtää symbolein jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua (ympyrä jonka sisällä piste, joka tunnetaan Jumalan kaikkinäkevänä silmänä). 

Se millaiseksi määrität itsesi; kasvaa

Suurin siunaus on siinä, että vetovoimanlaki toimittaa elämäämme lisää sitä mitä elämässämme on jo ennestään. Eli ne arvot joita vaalit ja johon uskot, kasvaa. Esimerkiksi jos vaalit kiitollisuutta ja pidät kiitollisuudesta jonkinlaista "päiväkirjaa" - niin huomaat pian olevasi kiitollinen kaikesta. Eli ne arvot jotka ovat rakentuneet alitajuntaamme, ohjaa aina tajuntaamme (koska teot on aina seurausta arvoistamme).

Esimerkiksi oma peliongelmani, joka on hallinnut koko mun elämääni niinkauan ku mä oon elänyt: En voi koskaan muuttaa tekojani (uhkaelaamista) sillä että mä "nyt mä lupaan lopettaa pelaamisen kokonaan", koska tuollaiset katteettomat lupaukset tapahtuu aina tietoisessa mielessä tajunnan tasolla. Vasta nyt kun mä tunnen itseni läpikotaisin, mä näen "syyn" sille että miksi mä pelaan, ja että miksi mä aiheutan kärsismystä itselleni ja kaikille tuollaisilla teoilla. Syy löytyy aina tiedostamattomasta mielestä eli alitajunnasta, jonne "emme näe". Mutta ne ketkä "näkevät ja kuulevat", voivat myös parantua aivan mistä tahana, koska he voivat muuttaa arvoja - jonka seurauksena teot muuttuvat itsestään.

Niille se on kirous ketkä kantavat arvoissaan katkeruutta, koska kerta toisesnsa jälkeen heiltä otetaan pois sekin mitä heillä on. Vetovoimanlaki toimii niin että me kaikki "vedämme puoleemme" lisää sitä mitä olemme arvoiltamme; rikas vetää puoleensa rikkaita, köyhä köyhiä, alkoholisti alkoholisteja, ja niin edelleen. Kuten Raamatussakin sanotaan; pyhä pyhittyy ja saastainen saastuu. On siis äärimmäisen tärkeää määritellä itsensä, eli että "kuka minä olen", koska se mitä koen olevani sisältä - se kasvaa - ja sitä elämä on ulkoa!

Manifesti

Tämä sivusto on toiminut vuosia mun henkisenä kasvualustana, päiväkirjana, ja muistikirjana. Paikoittain voi olla hätäisesti kirjoitettua tekstiä, tai sama aihe voi toistua useaan kertaan (mitä pidemmälle luet kirjettä). Tänne mä olen esittänyt kaikki kysymykseni, joita olen kysynyt omalla henkisellä matkallani ymmärtämättömyydestä ymmärrykseen (olin pitkään täysin ulapalla kaikesta. Tyhmyys ja vajavaisuus poistuu askel askeleelta, ja matkalla viisauteen tarvitaan valtavasti kärsivällisyyttä).

Olen elänyt yrittäjänä ylämaailmassa, sekä rikollisena alamaailmassa. Molemmissa hommissa tienasin hyvin. Mä olen ollut kaikille kaikkea, mutta itselle en mitään. Mulla kesti kauan ennenkuin opin rakastamaan itseäni. Ennenkuin tunsin kokonaan totuuden Rakkaudesta, mulla oli siitä vain jokin oma hatara versio - kuten sinullakin on tällä hetkellä (en sano tätä tuomitsevasti, vaan nöyränä faktana, tahdon että ymmärrät). Omat arvoni olivat pitkään mädät, ja siksi teotkin olivat usein mätiä. 

Juhannukseni 2013 kaikki muuttui.. Kihlauduin tuolloin vaimoni kanssa (Johannes Kastajan päivänä). Siitä 6kk kuluttua - aivan kuten on kirjoitettu - menimme naimisiin. Rakkaus on todellakin tulossa, ja mun itseni täytyi oppia vähentymään.. Otin elämäni tärkeimmäksi tehtäväksi selvittää että mitä Rakkaus todella on, että voisin oppia Rakastamaan vaimoani paremmin ja aidommin. Vaimoni on ollut aina pyhittymiseni syy, kuten aina profeetoilla. Siksi Raamatussa on niin paljon viittauksia "vaimoon", kun puhutaan Profeettojen syntymästä tai lopunajan seurakunnasta.

Messiaaninen totuus

Rakkauden kaksoiskäskyn tarkoitus on saada ihminen näkemään, että ainoa todellinen tarve meillä on jokaisella Rakkaus. Me vain täytetään tuota Rakkauden kaipuuta eri tavoin. Suurin osa ihmisistä haluaa ja tahtoo jotain näkyvää; jolla he täyttävät tuota tarvetta.

Mä olen elänyt vaiheen - jolloin täytin tuota tyhjyyden ja kaipuun tunnetta kaikella ulkoisella. Rakensin egoni vallassa itsestäni valtavan turhamaisen tyypin, jolla oli rahaa, naisia, viinaa, päihteitä, seksiä, uhkapelejä, matkustelua, huoria ja huoraamista, ja kaikenlaita egoilua. Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä että kuinka sekaisin mä olin. Tuohon aikaan kävin elämässäni niin pohjalla, että mulla ei vain yksinkertaisesti ollut enempää mitään menetettävää.

Olin kokenut 'huipun' ja 'pohjan' elämässäni. Olin ollut rikas sekä köyhä. Oli aika etsiä jotain muuta. Oli aika lähteä sille pyhälle tielle, sille seitsemän vuoden mittaiselle matkalle, josta ei palata takaisin enään samanlaisena. Oli aika kysyä kysymyksiä ja kuunnella vastauksia. Siitä lähtien mä oon koettanut ymmärtää kokoajan paremmin ihmisyyttä, Rakkautta, ja sitä korkeampaa voimaa - jota Kristinuskossa kutsutaan Isäksi, Hengeksi, Jumalaksi - Hindulaisuudessa ykseydeksi - Buddhalaisuudessa Nirvananaksi, ja Islamissa Allahiksi. Kaikki nämä uskonnot kertovat yhdestä ja samasta totuudesta; Rakkauden tuntemisesta.

'Kristuksen syntyminen' on Rakkauden inkarnoitumista

Totuus Rakkauden täydellisistä arvoista (Profeetan arvoista) avautuu niille, ketkä uskaltavat antautua Rakkaudelle kokonaan. Puhun niistä ketkä todella antavat itsensä Rakkaudelle kokonaan; kalleimpana uhrina. Se tarkoittaa koko elämän omistamista sille tarpeelle joka on; tahdot rakentua Rakkauden kaltaiseksi.

Ne kärsivät pioneerit ketkä etsivät vastausta siihen että "mikä on totuus / mikä Jumala on / mitä Rakkaus on / mikä ihminen on", tunnistaa aina siitä, että heistä näkyy se tuho ja tuska, minkä Rakkaus on saanut heissä aikaan. Luit aivan oikein. Se ihminen joka kasvaa kohti Rakkautta, vähenee omista arvoistaan pois. Rakkauden tehtävä on hajottaa ihminen maahan ja rakentaa uusi ihminen Rakkauden arvoilla. Tätä tarkoittaa kun ihminen 'vähenee' itsestään eli omista arvoistaan pois.  ["..minun täytyy vähetä, että Hän (Rakkaus) voi kasvaa joka on tulossa.."] Tätä merkitsee Kristuksen paluu ja parousia.

Vaimo on syy, jonka seuraus on Rakkauden täydellinen tunteminen

Menin kihloihin vaimoni kanssa Johannes Kastajan päivänä 2013 (Juhannus). Ja aivan kuten Raamatussa kirjoitetaan; Johannes Kastajan syntymästä 6kk kuluttua syntyi Kristus. Ja juuri näin meidän perheessäkin tapahtui. Kun juhannuksesta oli kulunut 6kk, niin me menimme naimisiin (uudenvuoden aatto 31.12.2013). Tätä  Johanneksen ja Kristuksen syntymä tarkoittaa. Ellei Profeetat synny meissä itsessämme, niin niitä on aivan turha odottaa tekopyhänä itsemme ulkopuolelta, kuten tämän maailman 'uskovaiset' tekevät.

Naimiisiin mentyäni tunsin sielussani, mielessäni, ja sydämessäni tämän: Tahdoin oppia tuntemaan Rakkauden kokonaan, koska mielestäni se oli avioliiton syvin tarkoitus. Olin luvannut Rakastaa, suojella, lohduttaa, ja olla turvana loppuelämän ajan. Mutta musta ei ollut siihen. En pystynyt antaa sitä mitä mun vaimo olis ansainnut. Ymmärsin sen että kaikki me ihmiset ansaitaan Rakkaus täydellisenä, mutta mun arvot ei luonut sitä. En luonut turvaa lapsille, vaimolle, enkä kenellekkään muullekkaan; vaan päinvastoin. Oikeastaan tuhosin kaiken mihin koskin. Olin elänyt pitkään hyvätuloisena, joka oli ovi kaikkiin himoihin ja nautintoihin jotka olivat osa mua. Uhkapelasin, ryyppäsin usein, ja toin rahattomuutta, puutetta, epäluotettavuutta, kurjuutta, ja vaikka mitä muuta. Olin pitkään itsekäs. Pidin pitkään kiinni siitä mitä olin, enkä osannut muuttua [1.kor.15:52..me kaikki muutumme.."].

Syyllisyys ajoi mua eteenpäin. Tahdoin oppia tuntemaan totuuden Rakkaudesta, että voisin olla Rakkauden arvoinen, että vaimo vois nähdä muutoksen musta. Askel askeleelta ja päivä päivältä mä kasvoin Rakkaudessa ja vähenin itsestäni. Ymmärrätkö nyt mitä tarkoittaa yksi kuuluisimmista pyhistä kirjoituksista; "Sikisee Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta" 

Jos oikeasti Rakastamme puolisoamme, me kasvamme Rakkauden tuntemisessa. Vaikka kasvu olisi hidasta, puolisomme kuitenkin näkee tuon kasvun meistä itsestämme, koska tekomme heijastaa pienimmätkin muutokset muuttuneista arvoistamme.

Olkaa täydelliset, samankaltaistukaa totuuden kanssa

'Messiaan' eli Rakkauden on määrä inkarnoitua sinuun, ja sun on määrä väistyä tuon totuuden tieltä. Tähän sut on kutsuttu; mutta itse päätät onko sinut siihen valittu. Valitettavasti niin kovin moni meistä pitää kiinni egon arvoista, ja niin valitettavan moni meistä ei saa koskaan tietää siitä Jumalaisesta luomisen voimasta - jota me kaikki kannamme sielussamme.

Rakkauden kaltaiseksi' kasvaminen ei tapahdu ulkopuolellamme jossain "Jeesuksessa" joka tulee ja pelastaa, vaan se tapahtuu sisäpuolellamme. Uskovaiset eivät tunnu käsittävän tätä faktaa, että Profeetta on tie totuuteen. Se ei paljon auta jos Profeetta seisoo vierelläsi, jos itselläsi on kuitenkin tekopyhät arvot - jotka saavat aikaan tekopyhiä tekoja. Pyhittyminen on saatettu päätökseen sinussa vasta sitten, kun olet itsekin tie totuuteen. Kun se on tapahtunut, niin totuus Rakkaudesta heijastuu jokaisesta teostasi. Silloin  'Kristus' on palannut ja mädät arvot tapettu sinusta. Silloin se et ole enään 'sinä' joka elää, vaan sinua ei enään ole. Tätä symboloi ristiinnaulitseminen ja itsensä uhriksi antamine Rakkaudelle. Pyhittyneessä ihmisessä se on Rakkaus elää ja vaikuttaa, kun ihminen itse on 'kuollut'. 

Rakkauden on tarkoitus "hajottaa ja kuolettaa ihminen" (ihmisen omat arvot, oma henki, oma tahto, omat tarpeet); ja rakentaa hänet "uudeksi", niin että ei enään elä hän, vaan Rakkaus hänessä ["..katso, uudeksi minä teen sinut.."]. Omien arvojen on kuoltava, että Rakkauden arvot voisi elää. ["..minun on vähennyttävä, että hän voi kasvaa joka on tulossa.."]

Suurin kärsimys

Suurinta kärsimystä ihmiselle on se, kun ihminen menettää tärkeimmän ja Rakkaimman asian: Puolison. 

Yhdessä ollessa puoliso on syy siihen, että miksi mä tahdon oppia tuntemaan Rakkauden jälleen 'yhden askeleen' paremmin. Jos puoliso kuolisi, en voisi enää jakaa kokemuksia ja omaa elämää vaimoni kanssa 'näkyvällä tasolla', vaan yhteys puolisoon tapahtuu silloin ainoastaan Hengen tasolla. Emme enään näkisi puolisoamme silmillämme, vaan Hengellämme. Mutta ellemme tuntisi Rakkautta ja sen Pyhää Henkeä, niin emme kokisi myöskään yhteyttä enään puolisoomme. Se on suurinta kärsimystä.

Jos menettäisimme yhteyden puolisomme - niin me menettäisimme samalla syyn siihen pyhittymisen prosessiin, johon puolisomme ajoi meitä pelkällä olemassaolollaan, sillä tahdoimme tuntea Rakkauden paremmin hänen vuoksi! Ja ellei ihmisellä ole enää "syytä" elää - hän elää ilman tarkoitusta.

• Kärsimyksen tarkoitus on 'avata silmät näkemään ja korvat kuulemaan' totuuden siitä, että mitä tuon kärsimyksen vastakohta kertoo meille. Totuus on, että Rakkaus  kuole -  vaikka ruumiimme kuoleekin, koska Rakkaus ei elä ruumiissa, vaan Hengessä.
• Suurin kärsimys opettaa ja suurimman siunauksen; ymmärryksen ikuisesta elämästä; siitä että sielumme on se jota Rakastimme puolisossa, eikä sielu kuole koskaan.
• Puolison sielu on puolet yhdestä kokonaisuudesta, jota kaksi ihmistä on yhdessä. Kahden vajavaisen sielun symbioosi (sinun ja puolisosi), ei enää kerro ihmisen vajavaisuudesta; vaan se kertoo Jumalaisesta täyttymyksestä.
• Kahden sielun symbioosi on yksi eheä kokonainen eli ykseys.
• Totuus Rakkaus avautuu vain niille, ketkä antavat itsensä kokonaan ja täydellisesti sille prosessille jota pyhittyminen vaatii matkalaiselta.

Puoliso luo syyn sille että pyhittyminen pysyy kaikesta kärsimyksestä huolimatta käynnissä. Sinkkuna tuo syy puuttuu. Siksi Raamatussakin sanotaan usein vaimosta; "ei ole vaimoista syntyneiden joukossa suurempaa kuin Johannes Kastaja.." Vaimo on siis aina ollut SYY sille, että Profeetasta on syntynyt Profeetta. Olipa kyseessä sitten Jesaja, Jeremia, Mooses, Jeesus, tai kuka tahansa profeetta; niin  pyhittymisen on aina laukaissut käyntiin "halu ja tahto ja kaipaus tuntea totuus Rakkaudesta, että osaisin Rakastaa ja että voisin olla Rakkauden arvoinen".. 

Kärsimys ei kuitenkaan ole kärsimystä niille ketkä uskovat Rakkauteen ja Hengen luomaan yhteyteen joka ylittää kuolemankin. Heille kärsimys muuttuu siunaukseksi;

Sielun oppii tuntemaan täydellisesti kaipauksen kautta. Emme kaipaa silloin puoliso on vierellämme, mutta kaipaamme, ellei hän ole siinä. Jos puoliso kuolisi, jäisimme ikuiseen kaipaukseen. Kuolema on arvollisten ja valittujen pyhä malja, johon on kätketty totuus elämästä. Tämä on Graal - ikuisen elämän lähde. Kuoleman sinetöimä ikuinen kaipaus puolison luo, tappaa myös oman hengen. Silloin ihminen elää itsekin kuolleena. Tämä on ihmiselle kaikkein suurinta kärsimystä; elää ilman syytä

Autuaita ne, ketkä odottavat kuolemaa; heissä toteutuu Profeetain lait. Yhteinen kaipaus toisen sielua kohtaan jossa elää henki, on ymmärrystä siitä, että ruumiin kuoleman hetkellä; me kuolemme itsekin - koska eläisimme lman syytä. Jos emme koe ikävää ja kaipuuta polisoamme kohtaan, emme opi arvosstamaan. Kaipaus luo tarvittavan ikävän - joka sinetöi rakkauden tuntemisen 'valitun ja arvollisen' tasolla. "Rakasta koko sielusta, mielestä, ja hengestä".

["..joka ottaa minut luokseen, ei ota minua, vaan sen joka minut on lähettänyt.."]

Kuka on lähettänyt Profeetan? - Jumala (Rakkaus). Miksi uskovaiset rukoilevat siis Jeesusta? Jos ajatellaan hypoteettisesti että mä olisin kasvanut täysin samoihin arvioihin kuin Kristus itse, niin ketä mä rukoilisin, kun Jeesus olisi mun 'veli'? Eikö uskovainen ymmärrä, että Jeesus on Profeetta, eli tie totuuden tuntemiseen (Rakkauden ja täydellisen sielun tuntemiseen, eli Jumalan tuntemiseen). Sitähän usko Jumalaan tarkoittaa -  että ihminen oppisi tuntemaan sen mihin hän uskoo. Uskovan tulisi käsittää, että jos hän tuntisi jeesuksen, hän tuntisi Rakkauden. Jos uskovainen ottaa siis Jeesuksen luokseen, niin uskovainen ei ota Jeesusta, vaan "sen joka on minut lähettänyt" - eli Jumalan. Joka tuntee Jumalan, tuntee totuuden ihmisestä, ja hän tuntee totuuden Rakkaudesta - joka tekee hänestä Jumalan kaltaisen / Jumalan kuvan. Tätä tarkoittaa Jumalan tunteminen. Uskovaiset rukoileivat Jeesusta; miksi? Siksi koska he eivät tahdo parantua itse terveeksi, niin että Kristus olisi heissä totuutena ja tienä ja elämänä. Jeesus on tie totuuteen kuten jokainen Profeetta jonka kautta välittyy täydellinen totuus, ei heitä tule rukoilla, vaan ihmisen tulee kasvaa Profeetan kanssa samankaltaiseksi. Vain siten he voivat olla Profeetan veljiä, ja vain siten he voivat elää samassa ykseydessä jossa jokainen Profeetta on aina elänyt. Tästä lukee myös ilmestyskirjassa, kun joku lankesi kasvoilleen eteeni, ja sanoin; "älä minua kumarra, olen veljesi"

["..Daniel 12:4; lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.."]

Jumalan tunteminen on palkinto itsesi tuntemisesta. Itsesi tunteminen on palkinto Rakkauden tuntemisesta. Se on arvollisten oikeus ja profeetan palkka.

["..Niinkuin ylhäällä, niin myös alhaalla. Niinkuin sisäpuolella, niin myös ulkopuolella.."]

["..Olkaa siis täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen isänne on täydellinen.."]

Lajimme on henkisen evolution kynnyksellä; elämme aikaa jonka kaikki meitä ennen eläneet olisivat halunneet nähdä.

On yö. Istun mökillä terassilla ja poltan tupakkaa.

Tunnen valtavaa rauhaa siitä, että suurin työ on nyt tehty. Oon kulkenut sen tien päähän saakka, jonka tiesin johtavan mut totuuteen Rakkaudesta. Kun lähdin etsimään vastauksia totuudesta, niin en tiennyt, että tulen tuntemaan samaanaikaan myös Rakkauden vastakohdan: eli ihmisen. Matkaa totuuteen tehdään aina kärsimyksen, eli ihmisen kautta. Kutsun tätä matkaa omaksi pyhiinvaelluksekseni.

Vaellus pyhyyteen saattaa kuullostaa kauniilta ja romanttiselta uskovaishömpältä jossa syödään hattaraa, kävellään kohti auringonlaskua omien Rakkaitten kanssa ja pidetään kädestä kiinni ja hymyillään. Tätä pyhittyminen ei ole. Pyhyyteen kasvetaan sen vastakohdan kautta. Tie taivaaseen kulkee todellakin läpi helvetin. Jos aikoo tuntea sen mikä on pyhää, niin sun täytyy tuntea sen vastakohta; sun täytyy tuntea itsesi kokonaan. Me ihmiset voidaan luopua kaikesta siitä mikä me tunnistetaan itsestämme. Mä olen ollut ylpeä ja turhamainen, ja vasta kun tunnistin ne itsessäni - niin vasta silloin pystyin ottamaan nöyryyden vastaan - jossa olen ja elän.

"Itsensä näkeminen" tarkoittaa oman itsesi näkemistä kummassakin ääripäässä; se mitä olet tällä hetkellä, ja se mitä tulet olemaan; jos sä päästät irti kaikesta siitä mitä sä olet tällä hetkellä. Eli sun täytyy nähdä oma arvomaailma, sekä Rakkauden täydellinen arvomaailma, jossa sä olisit - mikäli sä et pitäisi kiinni omista arvoistasi; se yksi ja sama arvomaailma jossa jokainen Profeetta on aina elänyt.

Näet lopulta "oman syntisen arvomaailman", joka rakentuu aina enemmän tai vähemmän ylpeyden, kateuden, vihan, anteeksiantamattomuuden, ahneuden, ja kaikki omat vajavaiset arvot. Ihmisyytesi ääripäässä olet ihmisen vastakohta, ja siinä astut  "Rakkauden täydelliseen ja pyhään arvomaailmaan"; ja nyt ihminen näkee itsensä kokonaan.

Ja kun ihminen viimein näkee itsensä; silloin syyllisyys herää, ja toteutuu tämä kirjoitus: "..ja alkaa suuren ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole milloinkaan nähty.." Kun syyllisyys kerran herää, ei se pääty ennenkuin sen näkee kuolevan kokonaan itsestä pois; koska kukapa tietoisesti haluaa elää paskaisissa arvoissa. Tiedostamatta me kaikki niissä vajavaisina tietenkin elämme, mutta kun täydellinen ymmärrys saavuttaa Messias-tason rajapinnan, niin ei mikään ole enää tiedostamatonta eikä piilossa olevaa, vaan syyllisyys mitä aiemmin nähnyt ja ymmärtänyt, on nyt kokoajan läsnä, etkä saa rauhaa siltä ennenkuin olet kokonaan kirkastettu totuudessa totuudeksi.

Kun syyllisyys lopulta kuolee, kuolet sinäkin; koska se on "synnin palkka". Silloin syntyy "syytön ja synnitön" Jumalan poika, jota Ihmisen poika todistaa teoissaan. Tätä Kristuksen paluu on aina tarkoittanut. Silloin tekopyhä uskovainenkin ymmärtää että ei yksittäisten vääryyksien ja väärien tekojen katuminen johda mihinkään, koska eihän meidän tule seurauksia yrittää korjata niitä katumalla, vaan todellinen muutos tapahtuu vasta kun näemme tekojen taakse kaiken syyn;  ja kaikki lähtee liikkeelle arvoista joita kanna,e alutajuntamme tasolla.

Kärsien ihminen vähenee itsestään, sitä enemmän, sitä enemmän, mitä enemmän ihminen on oppinut tuntemaan totuutta Rakkaudesta. Vain harvat ja valitut tahtovat nähdä tuota totuutta, ja suurin osa ihmisistä tahtookin elää mieluummin sokeana elämäänsä; kuin että näkisi ja kuulisi, että ymmärtäisi kaiken. On paljon "helpompaa" elää tietämättömänä ja vajavaisena omaa elämää, ilman että oma ymmärrys käsittää sitä rumaa arvomaailmaa jota sinäkin kannat ja kumarrat, ja jonka tahtotilaa sinäkin toteutat. Miten valtavan viisas laji me oltaisiinkaan, jos me annettaisiin Rakkauden hallita itseämme; ja miten valtavan tyhmäksi ihminen julistaa itsensä omia saavutuksiaan ihaillen, luullen itseään viisaaksi, ollen varma itsestään ja siitä että "minulle ainakin on hyvät arvot ja olen menestynyt mukavasti elämässä".

Mutta kaikella on aikansa. On aika purkaa, ja on aika rakentaa. On aika elää, ja on aika kuolla. On aika elää vajavaisena omaa pientä elämää oman ohuen järjen varassa, ja on aika astua Messias tason Kristus viisauteen ja samankaltaistua  itse totuuden kanssa. On aika olla ylpeä omista saavutuksista, ja on aika päästää niistä nöyrästi irti. On aika kun olemme sokeita, ja on aika kun saamme näön. On aika kun julistamme ihmisen omaa tahtoa "evoluution kehityksen huipuksi", ja on aika kun ymmärrämme että oma tahto on ainoa asia mikä on Rakkauden tahdon edessä ["..kun poistuu tieltä se mikä vielä pidättää.."]

Oma tahto on kaikkea sitä, mitä sä laitat sen lapsenomaisen Rakkauden eteen - eli sielusi eteen - joka kaiken takana meissä kaikissa "on". Esimerkiksi kun kolme vuotias lapsi puhaltaa synttärikakkukynttilöitään niin hänessä ei ole vielä mitäään "omaa". Rakkauden eli Jumalan kuva katoaa, kun egomme ottaa vallan. Ego rakastaa näkyvää maailmaa, ja elää vain sitä varten. Ego symboloi ruumiin tahtoa, ja ruumis tahtoo kaikkea mikä "tuntuu hyvältä". Ego tekee kaikkensa, että se voisi hallita ihmisen koko elämää. Ego rakastaa tulla nähdyksi. Ellei ihminen näe egoaan, hän ei voi luopua siitä. Ja ellemme luovu egostamme, emme voi nähdä totuutta Rakkaudesta, emmekä koskaan opi tuntemaan itseämme. Ego on ristiinnaulittava. Sen on kuoltava.

Totuus Isästä ja pojasta näkyy kirkkaana niille, jotka tuovat kaiken pimeyden sen eteen. Muutoin emme totuutta ole näkevä, vaan silloin pimeys vielä hallitsee meitä. Ymmärräthän, että elävä usko on sitä että sä näet sen oven joka on sun edessä. Se on ovi elämään. Kuollut usko on sitä että sä et avaa tuota ovea.

["..että tulisitte täyteen kaikkea Jumalan täyteyttä ja tuntemista.."]

Amen

Luopumus: Profeetat ovat saman arvoisia: itsestään pois kuolleita ihmisiä. He ovat luopuneet itsestään pois; eli omista arvoistaan joita he ovat rakentaneet sielunsa eteen elämänsä aikana. Luopukaa siis itsestänne. On selvää että tekopyhät uskovaiset eivät tykkää totuudesta, koska he tahtoisivat jatkaa elämistä valheessa; eli omissa arvoissaan ja omissa näkemyksissään. He eivät tahdo tehdä parannusta loppuun saakka.. He tahtovat mieluiten kuulla kaikkea mukavaa. On kiva "Jeesustella", ja lukea Raamattua ja unohtaa kaikki ne mädät arvot (joista pitäisi pyhittyä) - koska kyllähän Jeesus pelastaa.. Jeesuksen eteen kuulemma "saa syntinen mennä", mutta uskovaiset eivät halua myöntää totuutta; että siihen ei kuitenkaan syntinen saa jäädä. Tuomitkaa itsenne, ja luopukaa kokouksistanne - niistä ei totuutta voi löytyä.

Viimeinen tuomio: Kun ihminen tuomitsee itsensä / ottaa vastaan tuomnionsa, niin häntä ei enää ole; koska synnin palkka on kuolema. Sitä tarkoittaa viimeinen tuomio. Se joka on kuollut omasta hengestään ja omasta tahdostaan pois, ei enää ole eolemassa. Hän elää toki tässä maailmassa, mutta hän ei ole enää tästä maailmasta. Häntä ohjaa pyhä henki ja Jumalan eli Rakkauden tahto. Voity ymmärtää tämän myös näin; mitä jää jos ylpeys otetaan pois. Nöyryys tietenkin. Entä jos ihminen näkee ahneutensa? Vaatimattomuus tietenkin jää ihmiseen. Entä jos ihminen näkee kaiken itsestään? Jäljelle jää Rakkaus, joka oli (alussa), joka on, ja joka tulee olemaan (lopussa). Näin alusta tulee loppu, ja syntiinlankeamisen kierre on saatettu päätökseen. Ainoa synti on enää se että ihminen ei pysy tuossa synnittömässä tilassa! (tätä symboloidaan Aatamin ja Eevan tarinalla, jossa Eeva lankesi syntiin synnittömästä tilastaan).

Juutalainen: Symboloi uskoa Jumalaan / uskovia; mutta totuutta usko ei saavuta; koska jos saavuttaisi, niin Juutalainen ei uskoisi Jumalaan - vaan hän tuntisi Jumalan. Kuten kaikki tiedämme miten 2000v sitten kävi, samoin käy uudelleen; uskovaiset ei tunnista Kristustaan. Yksi ongelma on uskovaisten yltäkylläisyydessä ja hyvinvoinnissa elävä yhteisö. He eivät opi ymmärtämään kärsimystä toistensa seurassa. Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä ihminen löytää aidon katumuksen ja nöyryyden, ja oppii tuntemaan sen tien - jossa usko muuttuu lopulta tuntemiseksi.

Kreikkalainen: Symboloi "totuuteen" ja "viisauteen" uskovaa ihmistä. Heidän käsitys on se että kuka tahansa voi ymmärtää Jumalaa tietyn salatun / kätketyn (gnosis) viisauden kautta. Osittain he ovat toki oikeassa, mutta koska he tekevät kaiken omassa tahdossaan, ei Jumal-viisaus voi koskaan toimia heidän elämässään käytännön tasolla. He eivät käsitä sitä ykseyttä, joka on Profeettojen yhteinen tahto (yhteinen arvomaailma / elävän Jumalan arvot).

Kristus / Profeetta: ei voi tulla muita Profeettoja, kuin Kristus; eikä koskaan ole muita Profeettoja ollutkaan; Profeetoilla on aina ollut sama tahto, sama henki, ja samat arvot (he ovat itsestään tyhjentyneitä / pois kuolleita omasta tahdostaan). Läpi ajan Profeetta on Profetoinut periaatteessa itselleen; hän on tiennyt, että Hän on se joka on, joka on tuleva (mutta jota ei vielä ole). Kaikki ketkä Profeetaksi rakentuvat, ovat arvoiltaan identtiset; ihmisyyden osalta Profeetta on kuollut, ja siksi Hengen osalta hän on ylösnoussut - Rakkauden täydellisiin arvoihin; elävän Jumalan arvoihin. Profeetalla ei ole siis erillistä halua ja tarvetta, vaan sen vastakohta; Profeetta on täyttymys, ja elää täyttymyksessä. Ensimmäinen heistä oli sama kuin viimeinenkin; koska kaikki elävät täysin samoissa arvoissa. Kristus ei ole seurakuntaansa parempi, vaan jokainen on keskenään veli toiselleen. Heistä jokainen on saavuttanut synnittömän tilan. Siksi vain Profeetat pystyivät tehdä Messias Profetian; He itse elivät "läpi ajan". Vaikka ruumis vaihtuu; niin Henki on sama.. Elämme aikaa jota kaikki aiemmat Profeetat ovat odottaneet todella kauan; näemme ihmiskunnan nousevan korkeammalle tietoisuudessaan, kun Profeettoja alkaa syntyä sitä yhtä ja oikeaa seurakuntaa varten. Kristuksen paluu on uskovaisen edessä, mutta hän ei sitä silti näe. Löytyykö maailmasta uskoa.

Käsky Jerusalemin Temppelin jälleenrakentamisesta on viesti "lopunajan" kaikille valituille; tyhjentykää itsestänne ja täyttykää totuudella ja viisaudella ja Pyhällä Hengellä (Hengellä). Tai älkää tehkö sitä, olkaa lisää sitä mitä olette. Millä on vapaus valita, mutta kaikki tähän on kaikki kutsuttu, mutta silti vain harvat ovat tähän valitut. Yksikin väärä arvo riittää (esimerkiksi ahneus tai ylpeys), niin Profeetta onkin Profeetan sijasta vain tavallinen ihminen, joka toteuttaa omaa tahtoaan omassa hengessä; kuten uskovainen joka ei tunne kirjoituksia.

Egypti: kuvaa niitä ihmisiä, ketkä elävät väärissä arvoissa (synnissä), ja ketkä ovat totuutta vastaan.

Israel: ..kaikki ketkä ovat rakentuneet arvoiltaan Jumalan kaltaiseksi ["..että tulisitte kaltaiseksemme.."], ovat päässeet pitkän vaelluksen jälkeen "Egyptistä" tuohon luvattuun maahan, eli Israeliin [erämaavaellus symboloi omasta elämästä harhailua takaisin pyhiin arvoihin].  Israel on Kristuksen kaltainen; ja Jerusalem kuvaa Pyhän Hengen temppeliä tuon ihmisen sisällä. Tietyissä asiayhteyksissä Israel symboloi valittua joka ei vielä tiedä olevansa valittu; "Israelilaiset" eivät siis ole fyysisesti Israelista. (TÄMÄ ON VIELÄ KESKEN)

Jumalan valtakunta: on ykseys. jossa kaikki ovat samassa arvomaailmassa. Alkuseurakunta todellakin oli ykseys. He ymmärsivät ja tiesivät, että lopussa on oltava saman minkä alussakin; niimpä he kätkivät totuuden Kristuksen paluusta vertauskuvallisten oppien taakse, jonka vain arvollinen voi ymmärtää ja avata kaikelle kansalle; käynnistäen lopunajan viimeiset vaiheet. He kätkivät paljon muutakin, mutta kaikki mikä on kätkössä; tulee esiin. Hän on omassa Jumalan valtakunnassaan Kuningas sekä palvelija. Heillä ei ole johtajaa, koska Hengen tahto elää heidän kauttaan.

Graal: Graalin malja symboloi 'ikuista elämää sille joka 'juo' maljasta. Mutta koska kirjoituksia ei tunneta, niin niissä eksytään. Ihmiset luovat eksyneenä omia käsitykiä totuudesta, jota toinen eksynyt ihminen ei voi tietää valheeksi. Aivan kuten Rakkaudesta; jokainen ihminen on luonut siitä oman version (Profeetat ovat löytäneet Rakkaudesta totuuden). Syy miksi 'Graalin maljaa' ei ole löydetty, on tämä: Graalin malja ei ole fyysinen esine. Kerron lyhyen tarinan siitä, miten itse 'join' tuosta maljasta: Menin kihloihin nykyisen vaimoni kanssa Johannes Kastajan päivänä 2013, eli Juhannuksena. Naimisiin menimme tasan 6kk kuluttua, uudenvuodenaattona klo 00:00. Naimisiin mentyäni päätin otin elämäntehtäväkseni selvittää, miten oppisin Rakastamaan vaimoani täydellisesti. Olin varma siitä, että vaimoni ansaitsee täydellistä Rakkautta, kuten jokainen ihminen. Tiesin minkälainen kusipää mä olin - ja millainen olin ollut - ja tulisin olemaan - ellen muuttuisi. Tunsin sydämessäni ja mielessäni ja sielussani, että mun oli muututtava. Siitä ei ollut kovin pitkä aika, kun olin lähtenyt yritysmaailmasta egoni kanssa. Askel askeleelta mä muutuin.. Kesti vuosia rakentua niihin arvoihin mitä Rakkaus 'on'; kerron siitä tarkemmin tällä sivustolla.

Laittomuuden ihminen: Ellei ihminen näe itsessään laittomuuden ihmistä, hän ei ole vielä totuuden tiellä niin pitkällä, että hän voisi nähdä omia arvojaan; jotka saavat aikaan sitä että hän tuomitsee muita ihmisiä jatkuvasti, mutta itseään hän ei tuomitse. Viimeinen asia pyhittymisen tiellä onkin juuri se, kun ihminen ymmärtää tuomita itsensä muiden sijasta. Synnin palkka on kuolema.. Kauneinta tässä kaikessa tässä on tämä; jos Rakkauteen ja sen arvoihin kasvava ihminen todellakin on valmis mieluummin kuolemaan, kuin elämään "vähän sinneppäin" olevissa arvoissa, niin hänen ei tarvitse kuolla fyysisesti. Riittää kun hän kuolee omasta hengestään, niin Isä antaa oman hengensä pojalleen. Tekopyhät uskovaiset eivät tuo laittomuuttaan esille, vaan sanovat että me saadaan olla syntisiä ja jatkavat 'pyhän' esittämistä, vaikka eivät pyhää tunne.

Ristikuolema: Jeesuksen ristikuolema symboloi oman tahdon ja oman hengen "näkemistä ja kuulemista"; niistä pois kuolemista. Jeesuksen kuuluisa lause "se on tapahtunut" symboloi Jumalan tahdon asettumista ihmisen tahtotilan sijaan, kun hän on ylösnoussut Pyhään Henkeen. Mutta kelataan vähän taakseppäin.. Profeetta ei voi olla tekopyhä uskovainen kuten maailma on, joka sallii  oman tahdon vain siksi koska se on mukavaa. Tai siksi, kun "ei osaa elää ilman synnin tekoja". Tekopyhän uskovaisen tulisi ymmärtää, että ellei hän osaa elää ilman syntiä, niin eikös hänen silloin täytyisi rukoilla omaa kuolemaansa (ottaa tuomio vastaan). Juuri tätä tarkoittaa viimeinen tuomio. Tekopyhä uskovainen sanoo, että synnitön tila on mahdoton ihmiselle (siksi usko on kuollutta), mutta pyhäksi pyhittynyt sanoo, että hän on siihen suurella kiitollisuudella astuva (elävää uskoa). Ihminen tahtoo mielellään jättää "vähän itseään", kun hän elää parannuksessa ja rakentuu kohti totuutta. Se ei riitä. Tekopyhä ei ole valmis ottamaan vastaan sitä tuomiota, joka synnistä on palkkana (kuolema). Ihmisen täytyy olla valmis kuolemaan fyysisesti ja henkisesti; oman syntisyyden vuoksi (koska synnin palkka on kuolema), eikä siitä syystä - että "jee, haluan kuolla pois omasta hengestä siksi että sitten saan elää Pyhässä Hengessä'. Syyllä on siis ratkaiseva merkitys. Tästäkin tekopyhä uskovainen sanoo, että "pyhä henki tulee vain tiettyinä aikoina". Profeetalla pyhä henki on 24/7 ohjaamassa, koska muuta henkeä ei ole enää. Siihen pääsee vain ne ketkä ovat valmiita kuolemaan kokoaan, ilman varmuutta siitä että saako sen jälkeen elää vai ei.

Synti: Synti ei ole tekoja, vaan tekojen takana olevia arvoja. Synti ei ole sitä että mä poltn tässä tupakkia juuri, tai että jos mä polttaisin esimerkiksi Kannabista. Sen sijaan syntiä on se mitä sä juuri nyt teet; ..eli että sä tuomitset nämä teot ja tuomitset mut. On käsitettävä, että mikään ei ole kiellettyä, ja samalla kaikki on sallittua  - vaikka kaikki ei olekkaan hyväksi..

Usko: Uskon ainoa tarkoitus on saattaa ihminen tuntemisen tasolle siinä mihin hän uskoo. Kun hän tuntee, hän ei enää usko - vaan nimenomaan tuntee. Jokainen joka tuntee Jumalan; on synnitön siksi koska on oppinut tuntemaan synnin, eli itsensä. Siksi ainoa synti onkin tippua tuosta pyhästä tilasta omaan tahtoon takaisin. Tekopyhillä on tapa ajatella että.. :"kyllä mä 'vähän' saan tehdä syntiä"

Uudestisyntyminen: Palaamista alkuperään / Syntymistä Jumalan lapseksi. Toisinsanoen: synnitön ihminen. Silti tästäkin tekopyhä uskovainen saa väännettyä, että tämä tarkoittaa sitä että "tulee uskoon". Vaikka tekopyhälle sanoo että uskon on tarkoitus saattaa tuntemisen tasolle se mihin uskoo, niin tämäkin väännetään toiseksi totuudeksi.

Kristuksen paluu: Tekopyhät uskovaiset sanovat Jeesuksen tulevan fyysisesti / ruumiillisesti hakemaan heidät pois täältä.. (vaikka he eivät tunne totuutta, eivätkä voi siksi tehdä isän tahtoa) - kun taas pyhittynyt (valitut) ihminen ymmärtää Rakkauden (Jeesus) tulevan sisältäpäin Hengessä. Teot todistavat ymmärryksen tason Rakkaudesta.

Teot: Kaikki teot peilaa sitä mitä olemme arvoiltamme; Emme voi tehdä mitään muuta kuin mitä olemme. Jos ylpeä nöyrtyy, se näkyy teoissa. Ellei hän nöyrry, sekin näkyy teoissa. Ymmärrätkö? Se mitä olet arvoiltasi, sitä sinä teet. Ymmärräthän, että arvoja voi muuttaa, ja silloin muuttuu teotkin. Emme voi muuttaa ensin tekoja ja sitten arvoja - se on mahdotonta. Jos arvoissa on mätää, ei Isän tahto pääse toteutumaan, koska 'ihmistä on vielä jäljellä'.

Tekopyhyys: Vaikka Raamatussa selkeästi sanotaan että vain synnitön ihminen on arvollinen olemaan siinä lopunajan porukassa eli ykseydessä jossa profeetat elävät, niin silti uskovaiset sanovat videoissaan että "kyllä minä kelpaan syntisenä". Täydellistä tekopyhyyttä ja uskomatonta uskovaisuutta.  ps.. Vain ne ketkä tekevät Isän tahdon..

Valittu: Pyhittynyt ihminen joka teoissaan loistaa "Isän tahtoa" (Rakkauden tahto koska omaa ei enää ole)  Mitä sellainen ihminen uskonnoista etsisi? Ei mitään. He ovat kaikkien uskontojen 'syy'.

Eksytys: Tekopyhien uskovaisten opetus uskosta Jumalaan. Kaikki heidän saarnat perustuvat oman syntisen kun kansa alkaa ymmärtää mitä esimerkiksi tällä sivulla kerrotaan. Te

Oma tahto: ["..kun poistuu tieltä se mikä vielä pidättää.."] Syntisellä on oma tahto, Profeetalla Rakkauden tahto

Vedestä ja Hengestä syntynyt: ..että voi olla synnittömässä tilassa, täytyy nähdä kokonaan itsensä. Omat arvot ovat Rakkauden tahtoa vastaan, jos ne pidät, et voi olla Rakkauden tahdossa. Täytyy nähdä kokonaan ihmisyys. Sitä on kuitenkin mahdoton nähdä, ellei se viisaus ohjaa; joka on Hengessä. On siis samaanaikaan tahdottava kuolla omasta tahdosta ja omasta hengestä, ja on samaanaikaan synnyttävä siihen tahtoon ja Henkeen, joka on korkeamman minän tahto; eli Jumalan tahto (Rakkauden täydelliset arvot). Vedestä ja Hengestä tarkoittaa myös ruumista ja hengestä, jotka ovat välttämättömät tietenkin kaikille ketkä ovat ykseydessä.

"Ettekö te muista, että minä, kun olin vielä teidän tykönänne, sanoin tämän teille?

Nyt te tiedätte mikä pidättää, niin että ajallansa Hän vasta ilmestyy"

Parousia

'peitteen poistaminen'

["..katso; minä ilmoitan sinulle, mitä on tapahtuva viimeisenä vihan aikana, sillä lopun aikaa tämä tarkoittaa.."]

Ihmisen poika

Tehdään lyhyt vertauskuvallinen ajatusmatka, että saisit parhaan mahdollisen käsityksen siitä että kuka sä olet, ja mihin sä olet menossa, ja että mikä tämän kaiken tarkoitus on. Että ymmärtäisit, että elämän tarkoituksen ja totuuden Jumalasta. Pyydän että sä keskityt ja siten sisäistät kaiken lukemasi. Anna kaken muun mennä mielestäsi pois, ja rauhoita itsesi ennen lukemista.

Ja vaikka sä näet mussa virheitä ja vääryyttä, niin ole kiltti äläkä tuomitse mua - se on mun tehtävä, ei sun. Huomattavasti järkevämpää on tuomita itsensä; että voisi elää ilman sitä tuomitsevaisuutta jota nyt kannat mukanasi.

Olemme kuin 'tyhjiä tauluja', kun synnymme tähän maailmaan. Tauluun piirtyy kuva elämästämme, ja siitä kuka olemme.

Vauvojen 'taulut' ovat hyvin samanlaista; heistä loistaa Jumalainen Rakkaus, he ovat herkkiä ja hauraita, ja heillä on samat tarpeet. Sitten kaikki muuttuu..

Koulu-ikäisenä 'taulut' alkavat elämään omaa elämäänsä, ja tauluun piirtyy jatkuvasti uusi kuva entisen tilalle. Ainoastaan ne maalatut asiat pysyvät, joihin lapsi itse uskoo. Luomme nyt itse oman käsityksen siitä, että mitä elämä ja ihmisyys 'on'.

Aikuisena 'taulut' ovat jo täysin erilaisia ympäri maailman. Aikuiset ovat nyt hakeutuneet sellaiten ihmisten seuraan, ketkä auttavat menestymään elämässä. Rikkaat voivat hyvin, köyhät kärsivät. Väliin mahtuu suuri määrä niitä ketkä haluaa ja tahtoo "menestyä"; koska yhteiskunta arvostaa ja kunnioittaa niitä ketkä menestyvät. Paljon on myös niitä, ketkä eivät tuota "menestymistä" lähde edes yrittämään, ja he tyytyvät elämäänsä; käyvät töissä ja palaavat kotiin, ilman sen suurempaa tarkoitusta.. Ne ketkä eivät tyydy tuohon neutraaliin elämään, addiktoituvat monesti viinaan tai aineisiin, että he kokisivat edes jotain. Ne ketkä eivät usko mihinkään muuhun enää, piirtävät tauluunsa hirttosilmukan.

Muista että sä pidät kynää kädessä. Ymmärräthän myös, että tauluun piirtyy kuva elämästäsi, vaikka et käyttäisi kynää lainkaan. Ellet tee yhtään mitään, niin taulussa on kuva susta ja kynästä. Jos sä et halua katsoa tuota samaa kuvaa päivästä toiseen, niin sun täytyy päättää mitä sä aot piirtää siihen, ja uskoa siihen mitä kohti kuljet; ja täysin varmasti kuva muuttuu.

Mun taulu on tällä hetkellä juuri tuollainen; kirjoitan pienessä mökissä takkatulen loimutessa - joen ja luonnon äärellä. Kaikki viisi elementtiä ohjaa ja opastaa mua tässä tehtävässäni; maa, vesi, tuli, ilma, ja Rakkaus. Mua ei voi auttaa yksikään tekopyhä ihminen tehtävässäni; ja koska itse olen suurin tekopyhä tyyppi maan päällä, niin oikeastaan kukaan ei voi auttaa tämän tehtävän toteutumisessa - Rakkaus tekee kaiken mitä tehdä täytyy. Varmastikkin tuossa taulussa on tuo sama kuva vielä jonkin aikaa, koska niin on kirjoitettu; koska eikös Rakkaus ole sama tänään kuin eilenkin? Jos olen Rakkauden tahdossa, ja jos tauluun piirtyy tie totuuteen, niin eikös tämä kaikki ole kirjoitettu jo kauan sitten?

Kirjoitan siis tien totuuden tuntemiseen Rakkaudesta, ja se olkoon ikuisesti perintönä mun lapsille. En tiedä mitään sen suurempaa, mitä voisin antaa lapsilleni. Enkä tiedä mitään sen pienempää, kuin mitä itsse olen Rakkauden ja totuuden rinnalla.

Elätkö sielua varten vai egoa varten? ..nimittäin - kun pyllistät toiselle niin kumarrat toiselle..

Aivan aluksi on kuitenkin käsitettävä, että Rakkaus on vain yhdenlaista; ei sellaista jonka voisimme itse määritellä. Rakkaus vain 'on', silloin kun kaikki muu on pois sen edestä. Että voimme rakentua Rakkaudeksi, niin täytyy kaiken muun väistyä;, kaikki vanha täytyy aluksi purkaa. Rakkaus ei ole sitä että elämme elämäämme niissä säännöissä ja rajoissa joita yhteiskunta määrää, vaan sitä että kyseenalaistamme aivan kaiken; ja opettelemme ymmärtämään mikä on pyhää ja mikä epäpyhää. Kaikki Rakkauden eteen rakennettu on tekopyhää; eli sinä itse olet tekopyhä (oma tahtosi), koska estät Rakkauden tahdon loistoa. Meidän on kuoltava maailman rakentamista arvoista, ja oltava sitä mitä lapsi on, ennekuin lapsi alkaa rakentamaan egoaan. Siksi 'Jumalan valtakunta on lastenkaltainen'. Totuus ihmisen, Rakkauden, ja Jumalan ykseydestä on se, että vain ne ihmiset saavat elää ikuisesti, ketkä rakentavat sielustaan täydellisen; koska vain Henki elää aina, ja Rakkaus on korkeimmassa persoonamuodossaan Henki. Täydellinen sielu (Jumalan sielu) elää aina, ja se on arvollisten ihmisten tavoittama palkinto pitkän juoksun päätyttyä. Ykseys on jo ovella, aivan oven edessä; ja annan sun päättää kuljetko sitä kohti, vai onko jakautuneessa kaksinaisuudessa mukavempi elää ja olla..

Jos elämme ruumistamme varten, niin elämme eri syystä kuin se joka rakastaa sielua ja henkistä yhteyttä toisen ihmisen kanssa. Ruumiillista näkyvää elämää rakentava ihminen vähenee kaikesta henkisestä pois. Silloin emme ymmärrä todellista kutsumustamme. Silloin olemme näkyvässä maailmassa ylpeitä itsestämme, saavutuksistamme, ja suorituksistamme. Ulkoista elämää arvostava ihminen rakentaa kaikkea sitä mikä tuo lisää rahaa, valtaa, uraa, virka-asemaa, ja esimerkiksi julkisuuden kuvaa. Kaikkea tätä egomme rakastaa. Näin ego kasvaa ja Rakkaus jää kaiken tämän taakse.

Tekopyhä elää tarpeessa, Profeetta elää täyttymyksessä

Uskovainen ihminen uskoo Jumalaan. Näyttää kuitenkin siltä, että kukaan uskovainen ei ymmärrä sitä - että mitä usko tarkoittaa ja mitä Jumala tarkoittaa. Uskominen tarkoittaa sitä että Jumalaan uskova ihminen oppisi tuntemaan Jumalan. Nykyään uskovaisuus kuitenkin näyttää oleavn sitä, että hoetaan vain että Jeesus pelastaa, eikä ole mitään käsitystä siitä että mitä Rakkaus "on". Siksi uskovainen ei pyhity pyhäksi, vaan pysyy kaikkein tekopyhimpänä ihmisenä päällä maan. On ironita, että jopa ateisti on lähempänä Jumalaa ja totuutta Rakkaudesta, koska ateistin ei tarvitsse riisua aluksi käsitystään Jeesuksesta; koska hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä että mitä Jeessus "on". Tekopyhä uskovainen seuraa aina omaa tarvetta ja tahtoa, ja hänelä on aina vastaus siitä että Jeesus pelastaa syntisen. Silti hän ei selvitä syntistä itseään, eikä pelastu. Kolikon toisella puolella on 'arvolliseksi' pyhittynyt ja vihitty uusi luomus; ihminen joka ei enää seuraa omaa tarvetta ja tahtoa. Kaikkein syntisin ihminen. Rakkaudesta on vain yksi totuus, johon meidät on kutsuttu. Meille ihmisille on kuitenkin annettu vapaus valita, että luommeko elämästä 'oman version', vai elämmekö siinä ykseydessä, jossa kaikki kunnioittavat yhtä ja samaa arvomaailmaa.

"Minä olen tie ja totuus ja elämä"

Rakkaudenlaki ja ihmisten laki

Maailmassa näemme kaikkien ihmisten tekojen seuraukset. Näemme oikean ja väärän vastakkainasettelun; josta ihmiset ammentavat omalla järjellään käsityksen elämästä ja Rakkaudesta, ja siitä että miten maailma ja siinä elävä ihminen toimii. Ihmiset elävät kaaoksessa; maailmassa, jossa lähes 8 miljardia erilaista arvomaailmaa, maailmassa jossa jokainen ihminen on rakentanut ITSE OMAN käsityksen elämästä ja Rakkaudesta; vaikkakin Rakkaudesta on oikeasti on olemassa vain yksi totuus!  ["..siinä on iankaikkinen elämä, että te tunne Isän (Rakkauden).."]

Profeetalla ei ole omaa tahtoa ihmisyyden osalta; ja jos on, ei hän ole profeetta. Profeetta on vapaa elämään elämää ilman ihmisten asettamia rajoja ja sääntöjä; koska ei se ole kiellettyä minkä ihmiset ovat kieltävät lakipykälissään, vaan se on kiellettyä, mikä on totuutta ja Rakkautta vastaan. Aatamin ja Eevan tarina syntiinlankeamisesta kertoo siitä, kun ihminen kuolee ihmisyydestään, ja syntyy Jumaluuteen; mutta myös siitä, kun ihminen kuolee Jumaluudestaan, ja syntyy ihmisyyteen. On hankittava kaikki tieto ja viisaus, että pääsemme takaisin pyhyyteen ja ykseyteen. Tätä symboloi "hyvän ja pahan tiedon puu" ["..sillä niinkuin kaikki ihmiset Adamista osallisena kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.."]

Tämä ykseys pitää sisällään kaikki ne harvat ja valitut, ne ketkä ovat oppineet tuntemaan totuuden Rakkaudesta täydellisesti. Täyttymyksessä eläminen on siunaus ja armon tila; koska ihmisessä ei ole enää mitään mitä hän ei ymmärtäisi, ja samalla on 'kaikki' mitä hän ymmärtää. Että voisi täyttyä, niin täytyy ensin tyhjentyä. Täyttymyksen vastakohta on 'tarve', jota ei enää ole; koska kaikki entinen on mennyt. ["..Jeesus tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon.."]

Profeetta on antanut ruumiinsa temppeliksi Hengelle, jonka tahdossa hän elää. Aivan niinkuin sinä olet antanut ruumiisi temppeliki kaikille niille eri hengille jota sä palvelet.. Tätä tarkoittaa Kristuksen ruumiin rakentaminen ["..Kristus on niinkuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät; kaikki me olemme saaneet  juoda samaa Henkeä.."]

Kaikkivoipaisen viisauden myötä; ihminen on nyt 'rypyttömiin valkoisiin vaatteisiin'; joka symboloi täydellisten ihmisten tekoja. Kuten Raamatussa kirjoitetaan; "pukeutukaa Rakkauteen, joka on täydellisyyden side". Kristuksen paluu tarkoittaa Rakkauden korkeimman persoonamuodon eli Rakkauden Hengen, laskeutumista ihmiseen arvollisia ja valittuja ["..näin kuinka uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niinkuin morsian,  ja joka on kaunistettu sulhasta varten..]

Jos pidämme uskon loppuun asti, ja jos teemme matkaa oikeista syistä; niin kaiken kärsittyämme opimme ymmärtämään tuota kärsimystä. Olemme aiheuttaneet teoillamme valtavasti kärsimystä kaikille; luonnolle, eläimille, ja ihmisille. Kun me opimme tuntemaan sen mihin uskomme; eli Rakkauden, niin olemme sen kaltaisia itsekin. Olemme aina olleet sitä, olemme vain rakentaneet sen eteen valtavasti kaikkea turhaa. Kun me olemme Rakkaudessa, niin myös tekomme on 'siitä', eli Isästä. Elävän Jumalan arvot symboloivat ensimmäistä ja viimeistä; Aatamia josta lähdimme, ja Kristusta; jollaiseksi tulemme. Kumpikin symboloi sitä tahtotilaa johon me matkaamme. Vasta silloin meistä voimme sanoa, että olemme Rakkauden kuvia.. ["..Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.."]

Gal. 3:26-27 sanoin: [.."Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.."] Huom: ei tekopyhät uskovaiset!

Mistä tunnistaa väärän Profeetan?

Tunnen suurta kiitollisuutta kaikesta mitä mä oon kokenut; että kaiken kärsimyksen jälkeen mä sain astua täydelliseen rauhaan. Vain valheen arvoissa elävä ihminen joutuu puolustamaan tekojaan, kun taas totuuden arvoissa elävä ihminen voi tekojensa kautta tuoda Rakkauden tahdon aina kirkkaana esiin.. Profeetan tunnistaa helposti; Hän ei koe tarvetta mihinkään, eikä hän ota kunniaa mistään itselleen..

Hypoteettinen esimerkki 

Jos täällä sanoo ääneen jotain kiellettyä, esimerkiksi; olis kiva polttaa yks jointti kannabista takan ääressä; niin mua viedään jo lujaa johonkin. Eikö hullua? Julkaisin tämän kirjoituksen marraskuun alkussa, ja ei mennyt kuin viikko, niin mua pyydettiin huumeseulaan!

Hengelliset ihmiset ovat jo vuosituhansia polttaneet kukkaa (kannabista), koska ovat kokeneet että että oma "näkyvä ja ruumillinen minä" saa siten hetken lepoa ja rentoutumista ,- ja että kaikki maanpäällinen "murhe ja stressi" menee hetkeksi sivuun.. Näin  oma "näkymätön ja henkinen minä"  saa tilaa. Kannabis on aina ollut eräänlainen luonnon luoma 'työkalu' niille, ketkä kokevat sen itselleen tärkeäksi.

Tunnen niitä, ketkä kokevat että kannabis auttaa stressiin ja murheeseen, ahdistukseen ja pelkoihin.

Tunnen niitäkin, ketkä kokevat että stressi, paniikki, ja ahdistus voimistuu kannabista polttamalla.

(kannabis voi vahvistaa jo olemassa olevia tunteita). 

Mitä tällaisesta ihmisestä ajatellaan..?

• laki määrää hänet putkaan "käyttörikoksesta"..
• uskovainen tuomitsee hänet syntiseksi (arovstelee ja pilkkaa)..
• muut loput "viisaavat sormella"..
• "tuo on se huumeiden puolustaja!"..

Mutta entäs jos kaikki tämä tapahtuisi Hollannissa?

Siellä voit polttaa lain puitteissa kannabista kahvilassa; ja nyt kaikki onkin toisinpäin; ohikulkijat pitää sua ihmisenä jota on helppo lähestyä; josta näkyy lämpö, rauha, vapaus, ja armo. Siellä sua pidetään sivistyneenä, ja kaikki ohikulkijat siunaten tietää sen, että sä tahdot hetken olla vain rauhassa.. Mutta jos teet saman Suomessa, niin sä saat lastensuojeluilmoituksen.

Onko tämä teidän mielestä ihan ok? Eikö tämä ole hyvin outoa? Miksi te haluatte kiusata ja tuomita niitä ketkä elävät teidän "rajojen" ulkopuolella? Kuinka tekopyhää.

Kerron omasta elämästäni sellaisen esimerkin:

arvosteleminen ja kiusaaminen

Olin pari vuotta sitten lasten kanssa Kirkon järjestämässä laskiasriehassa. Laskettiin koko perhe pulkalla, naurettiin, ja nautittiin. Meillä oli kiva päivä. Muistan lasten hymyn vieläkin, aivan kuin se hetki olisi uudelleen tässä..

..kävi niin, että muutaman päivän päästä mulle tuli puhelu, jossa kerrottiin että "mut on nähnyt mut polttavan kannabista kirkon nurkalla". Sain lastensuojeilmoituksen; joka määräsi mut huumetestiin. Vaikka kerroin että poikani kummi on pappi kyseisellä paikkakunnalla, ja että hän oli kanssamme laskemassa ja leikkimässä,- niin ei mua auttanut, ei mua uskottu.

Kun kieltäydyin tuosta huumetestistä, niin mun perhettä uhattiin kirjallisesti sillä että lapset otetaan huostaan ellen suostu. Sanoin että tää teidän käytös on tosi outoa, ja ihmisarvoa loukkaavaa, ja sairasta. Painostus jatkui kauan, ja mun perhe sai kärsiä julkista nöyryytystä. Kun tällainen painostus jatkuu tarpeeksi pitkään, alkoi myös mun oma usko horjua kaikkea hengellistä kohtaan. Miten pieni perhe voi puolustautua kokonaista kuntaa vastaan? Vain totuudella.

Kun lopulta lopetin "puolustautumisen", niin mä ymmärsin, että mun ei saa tapella ja väitellä sellaisen ihmisen tai tahon kanssa ahdistaa ja kiusaa mua ilman syytä; vaan mun täytyy tuoda kaikki "esiin".

Siitä lähtien kun oon antanut Rakkauden, ja Totuuden Hengen päättää; niin mikä voisi olla mua vastaan?

Suurin osa uskovaisista tuomitsee mut tällaisen tekstin vuoksi  'syntiseksi', koska "kannatan päihteitä". Ateistit ajattelee mut 'hulluksi uskovaiseksi'. Jäljelle jää muutamia niitä, ketkä näkevät ja kuulevat; ketkä eivät tuomitse. Rakkaudenlain ja Rakkauden korkeimman persoonamuodon eli Hengen toteutuminen ei tapahdu, ennekuin ihminen kuolee ulos itesstään.

Millainen on menestynyt ihminen

Vedämme aina puoleemme sitä mitä tarvitsemme. Elämme fyysistä / ruumiillista elämää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa opetetaan kunnioittamaan niitä ketkä ovat menestyneet elämässä. "Menestynyt ihminen" on luonut jotain ssuurta; hänellä on paljon rahaa, hänellä on valtaa, ja hän on ihaltu siitä mitä hän ulkoisessa elämässä saavuttanut.

"Minä Olen" tarkoittaa juuri tätä; olemme sitä mitä me ymmärrämme olevamme; emmekä voi olla mitään jota emme ymmärrä. Tämä myös johtaa siihen, että uskovainen ihminen on aina tekopyhä, koska uskova ihminen ei vielä tunne sitä pyhyyttä johon hän uskoo. Koska jos hän tuntisi, hänen ei tarvitsisi enää uskoa. Usko on siis vain "työkalu", jonka ainoa tehtävä on rakentaa ihmisen ymmärrystä sitä kohtaan mihin hän uskoo. Ellei ymmärrys kasva, on usko kuollutta; ja jos usko on aitoa, niin ihminen on valmis kärsimään aivan kaiken että hän oppii tuntemaan Rakkauden eli Jumalan eli elämän johon hän uskookin.

Vauva - tuo pieni ihmisen alku, jossa Rakkaus loistaa täydellinä, mutta jota vauva ei järjellään voi vielä käsittää. Hän ei vielä voi mitenkään käsittää sitä Jumalaista viisautta, jonka hän voi oppia tuntemaan Rakkaudesta oman fyysisen elämänsä kautta. Ihmisen tärkein elämäntehtävä on siis aina kirkkaasti esillä; Meidän on opittava tuntemaan totuus itsestämme; ihmisyydestä, Jumaluudesta, ja niiden ykseydestä eli Rakkaudesta.

Meidän ei tarvitse ymmärtää kaikkia "universumin suurimpia salaisuuksia" että voisimme ymmärtää Jumalaa, eli Rakkautta; Koska Rakkaus on aina läsnä. Emme koskaan ole yksin. Rakkaudessa ei myöskään ole pelkoa, ei kärsiymstä, ei tuskaa, ei ahdistusta; sitä on vain ihmisellä. Siksi jokainen joka on oppinut tuntemaan Rakkauden korkeimman persoonamuodon eli "Pyhän Hengen". 

[..Kaikki tiet vievät samaan totuuteen; yhteen arvomaailmaan, yhteen ykseyteen, yhteen tahtotilaan, yhteen armoon, ja yhteen yhteiseen Henkeen; jossa elää jokainen joka elää totuudessa ja  he ovat kaikki toistensa palvelijoita ja Kuninkaita.."]

Koska kukaan ei tunne totuutta elämästä ja Rakkaudesta, niin kaikki elävät elämäänsä niillä arvoilla joita he itse pitävät oikeana. Ja vain harvat ja valitut näkee sitä että kaikkina aikoina historiassamme Profeetat ovat niitä ketkä ovat ymmärtäneet Rakkaudesta totuuden.

Suurin syy ymmärtämättömyyteen ja kehittymättömään mieleen ihmisellä on se, että hän yrittää kasvaa toisten ihmisten virheiden kautta itse viisaammaksi. Vain tekopyhä väärä profeetta tuomitsee toisia ihmisiä. Se joka on oppinut tuntemaan koko totuuden Rakkaudesta, on ymmärtänyt tuomita itsensä; joka tarkoittaa oman tahdon ja oman hengen kuolemista.

Vedämme puoleemme sitä mitä koemme tavitsevan

Ihminen vetää puoleensa mitä hän kokee tarvitsevan; ja sitä hän myös tulee saamaan. Vedämme siis puoleeemme sitä mitä koemme tarvitsevan. Mutta tarvitseeko ihminen sitä jota hän luuli taritsevan? Mutta mitä meidän kuuluu tarvita ja kaivata? Mikä on oikein ja mikä väärin?  

Rakkaudessa ei ole kärsimystä. Se joka Rakkaudessa on - on kärsinyt kaiken; että voisi olla Rakkaudessa. Se ihminen on tarvinnut ulkoisen maailman kaaosta ja valheen varaan rakennettuja arvoja, että hän voisi ymmärtää sisäisen maailman arvoja; ja että hän alkaisi kokea kaipuuta ja tarvetta siihen että hän  .Kärsimyksen ymmärtäminen on välttämätöntä, jos tahtoo ymmärtää Rakkauden ydintä; sallimusta ja rauhaa, ja Rakkauden monitasoista totuutta.

Ymmärtämällä kärsimystä, me ymmärrämme kaikkea sitä mikä ei kuulu Rakkauteen, ja siten me ymmärrämme mitä Rakkaus todella on. Meidän on välttämätöntä ymmärtää kaikkea sitä mitä olemme; turhamaisuutta ja ylpeyttä, että ymmärtäisimme nöyrtyä. Helpoin tapa ymmärtää niitä, on katsoa peiliin. Tämä sama neuvo pätee kaiken muunkin ymmärtämisessä; Jos tahdot ymmärtää Jumalan rauhaa, opettele tuntemaan ihmisen rauhattomuus. Jos tahdot ymmärtää Rakkauden täydellisiä arvoja jotka vetävät samanarvoisia ihmisiä ykseyteen, niin opettele tuntemaan ihmisten "omat arvot", jotka työntää meitä kaksinaisuuteen. Kun lopulta tunnet ihmisen ja saatanan syvyydet kokonaan; niin tunnet myös Jumalan ja Rakkauden korkeudet kokonaan. Sokea on jälleen saanut näkönsä takaisin.

Rakkaudessa ei ole pelkoa eikä kärsimystä, vain ihmisellä on; ja se on opittava näkemään ja kuulemaan. Jos ihminen kokee vähääkään pelkoa, ahdistusta, masennusta, yksinäisyyttä, turvattomuutta, rauhattomuutta, tarkoituksettomuutta, niin se todistaa ihmiselle itselleen sen että hän elää omissa arvoissaan - ei Rakkauden arvoissa. Rakkauden arvoissa oleminen on ennenkaikkea Rakkauden vastakohdan eli kärsimyksen ymmärtämistä. Kaikki on kärsittävä; mutta onneksi Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa, eikä se iloitse vääryydestä; vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Kärsimys torjutaan, koska sen merkitystä ei ymmärretä

Rakkauteen uskova ihminen nauttii siitä, että elämä muuttuu ymmärryksen kasvun myötä kokoajan yksinkertaisemmaksi ja selkeämmäksi. Vain ne ihmiset voivat olla läheisiä, joilla on sama käsitys siitä mitä "usko" tarkoittaa; ja sehän tarkoittaa sitä että ihminen tahtoo tuntea uskonsa kohteen. Suurimmalle osalle ihmisistä Jumalaan uskominen on pelkkää sananhelinää - joka ei tarkoita yhtää mitään. Eli usko on kuollutta ja tekopyhää. Elävä ja pyhä usko todistaa ihmiselle itselleen uskon voiman; ja ihminen saa selkeän käsityksen siitä että missä kohtaa henkistä kasvua hän on menossa. Elävässä uskossa ihminen ottaa vastaan kärsimyksen ja "purkaa talonsa", koska hän tietää, että uutta ei voi rakentaa ennenkuin vanha on kokonaan pois.

Joku varmasti ajattelee, että ompas valtavan yksinäinen elämä niillä ketkä Rakkautta pyrkii tuntemaan - vaikka luulisi että juuri heillä ei yksinäisyydestä ole tietoakaan! On ja ei.  Mieluummin mä olen yksin hiljaisuudessa jossa näen ja kuulen viisauden elämästä, kuin kymmenen tyypin kanssa tyhmänä metelissä; sokeana. Kummatkin puolet olen minäkin elänyt; ja kumpaakin puolta olen Rakastanut ja tarvinnut. Mä en kaipaisi enkä tarvitsisi tätä nykyistä ääretöntä rauhaa, ellei mulla olisi kokemusta sen vastakohdasta.

Ulkoinen ja sisäinen minä

Kun usko Rakkauteen pitkän kärsimyksen jälkeen huipentuu tuntemisen tasolle, niin ihminen "muuuttuu". Silloin ihminen ei enää hae hyväksyntää ulkoisesta maailmasta; koska hän tietää olevansa sisäisesti täydellisessä hyväksynnän ja armon ja ymmärryksen tilassa. Hänen ei tarvitse enää miellyttää ihmisiä, eikä hänen tarvitse enää yrittää olla "hyvä" tälle maailmalle; koska hän itse tuntee maailman - maailman joka ei tunne häntä. Koska hän tuntee kaikkien ihmisten arvot joilla he elämäänsä elävät, niin tietenkin hän tarjoaa kaikille viisautta ja ymmärrystä siitä että miten elämä ja universumi toimii, ja mitä ihminen todella tarvitsee. On selvää että moni ei ota totuutta vastaan, koska se vaatii valheen esiin tuomista omasta itsestä. Se vaatii vääryyden ja tyhmyyden näkemistä, koska kukaan ei voi kasvaa totuuteen muutakuin valheen ja vääryyden kautta.

Tätä tarkoittaa Kristittyjen vainoaminen, jlla on aina tarkoitettu Ahdistus ja epätoivo on nyky-yhteiskunnassa suuri ja vakava ilmiö, joka suurelta osin johtuu arvomaailman muuttumisesta globaalilla tasolla. Maailma ei ole koskaan aiemmin ollut niin kilpailuhenkinen ja "toisistaan erillinen", kuin mitä se on nyt.Vaikka joskus tuntusi siltä niinkuin voimia ei enää olisi; niin sä voit uskoa ja luottaa siihen että kaikki menee juuri niinkuin pitääkin. Sä selviät kyllä, ja sä pääset perille. Kunhan vain pidät uskon voimassa Rakkauteen; niin kaikki muu hoituu kyllä. Älä kamppaile; vaan antaudu. Ja antautuminen on ennenkaikkea hyväksymistä.

Hyväksy se että sä olet vajavainen ihminen joka ei ymmärrä kaikkea; niin sä ymmärrät sen että ei sun vielä tarviikkaan ymmärtää kaikesta kaikkea. Sun ei tarvitse olla edes "osallistuja" tuossa ihmisten oudossa kilpajuoksussa, jossa ihminen arvostellaan sen mukaan miten hän on menestynyt ulkoisessa elämässä. Hyväksy, että Eihän alle kouluikäinen lapsikaan ymmärrä kovinkaan paljoa elämästä ja kuolemasta, eikä häntä saa siihen liikaa ohjatakkaan. Kaiken täytyy tapahtua luonnollisesti ja pakottamatta. .Tämänkin ymmärtäminen tuo lohtua ja rauhaa; ja viisautta sen suhteen että me emme aa pakottaa itseämme ymmärtämään mitään - kaiken tytyy tapahtua kuin itsesään.Sä käyt matkaasi totuuteen, eikä sinne voi kiirehtiä eikä tuota matkaa voi oikaista.

Uskon tarkoitus on kasvattaa ymmärrystä askel askeleelta; niin että kun pyramidin portaiden korkein lakikivi lopulta saavutetaan, niin silloin usko on saavuttanut tuntemisen tason; eikä usko ole enää uskoa, vaan se on nyt tietoa, ymmärrystä, viisautta, ja tuntemista. Kun olet totuuden arvoissa, niin sä voit tarkastella maassa matelevaa valheen verkostoa kaikkivoipaisen Jumalaissen viisauden kautta. Silloin ihminen ymmärtää ensimmäistä kertaa sen, että kaikille ihmisille tulee todellakin antaa anteeksi. Koska eihän kukaan heistä oikeasti haluaisi elää niissä mädissä arvoissa ja katkeruudessa, joissa he elämäänsä elävät, kuten et sinäkään enää tahdo. He eivät todellakaan tiedä että mitä he tekevät, koska he eivät ymmärrä tekojensa syitä eikä seuraksia.  Kuten et sinäkään ole ymmärtänyt. Tätä ihmisen viimeistä aikaa omissa arvoissa (ennen Jumalan arvoihin astumista); kuvataan Raamatussa 'lopunaikana'. Eli aikana jota ihminen elää juuri ennen Kristuksen paluuta.

Siinä maagisesen kauniissa hetkessä kun Jumala lopulta näyttäytyy ihmiselle (kun ymmärrys Rakkaudesta on täydellinen), silloin ihminen viimein "näkee ja kuulee"; eli ymmärtää. Krisuksen paluun tuntee, tietää, ymmärtää, kokee, ja sen pystyy kertoa ymmärrettävästi eteenpäin. Tätä tarkoittaa siis synnin ymmärtäminen ja synnittä eläminen. Nyt ihminen on "kääntynyt" ja parantunut sokeudestaan, jossa hän on elänyt syntymästään saakka. Tämä on se paljon puhuttu kirkastumisen hetki, kun kaikki valheellisuus, ymmärtämättömyys, tyhmyys, pahuus, itsekeskeisyys, turhamaisuus, ja kun kaikki se tuodaan valoon - joka on estänyt totuuden kirkasta loistoa tähän saakka. Ne arvot jotka ovat estäneet Rakkauden korkeimman persoonamuodon eli Hengen tahtotilaa - ne arvot ovat nyt "hakattu ristille". Tätä tarkoittaa kuoleminen ihmisten syntien tähden. Enää ihminen ei juokse eläimellisesti sen perässä mikä tuntuu hänestä "Rakkaudelta", vaan homma toimii nyt toisinpäin. Hän on nyt Rakkaus itse. 

Silloin ihminen tuntee itsensä, ja silloin ihminen tuntee Rakkauden. Ymmärräthän, että totuudesssa on kolme persoonamuotoa. Emme voi tuntea vain yhtä osaa näitä, koska kaikki kolme kuuluvat yhteen ja samaan pakettiin. Isä on se kenellä on värikynät, ja poika on se kenellä on tyhjä taulu. Pyhä Henki on Rakkauden korkeimman persoonamuodon eli Isän Henki, jota Rakkauden alin persoonamuoto eli poika tarvii. 

Jokainen joka tämän tien käy loppuun asti, on arvollinen ohjeistamaan toista ihmistä elämään. Jokainen joka tämän todella sisäistää jokaisella solullaan, on Jumalan ainoa poika. Ei ole mitään toista poikaa tai tyttöä jonka arvomaailmaa voisimme tarkastella ja josta koskaan kirjoitettaisiin tarinoita, koska Rakkaus on yksi. Kun totuuteen kasvaneita uudestisyntyneitä ihmisiä alkaa lopulta syntyä, heillä on identtinen arvomaailma. Sama arvomaailma joka Jeesuksella oli 2000 vuotta sitten. Heistä jokainen on tie ja totuus ja elämä, ja he ovat toistensa palvelijoita sekä oman valtakuntansa Kuninkaita. Tätä tarkoittaa Jumalan valtakunnan syntyminen - joka tarkoittaa ihmisrodun henkistä evoluutiota, joka on tapahtumassa lähiaikoina.

Uskovaiset sanovat tästä tekstistä että ei se nyt näin mene, että on vain yksi Kristus joka 'lopunaikana' hakee heidät täältä pois. He ovat sitä mieltä että heidän ei tarvitse kasvaa täydelliseksi Rakkauden tuntemisessa, vaan että he voivat olla ja elää omassa saastassa ja paskassa, ja että he voivat olla syntisiä. Katsos, he vain katuvat syntejaan.. He sanovat että synnit saa anteeksi, mutta he eivät ymmärrä sitä että Jeesukseen uskomisen pointti on ymmärryksen kasvu suhteessa Rakkauteen; niin että lopulta syntiä ei enää yksinkertaisesti ole! Sitä syntien anteeksiantaminen ja saaminen on aina tarkoittanut. Mutta he odottavat että syntiinlankeamisen kierre saatetaan päätökseen heidän ulkopuolellaan, ei sisäpuolellaan. Ei siis heissä, vaan jossain "ihmisen pojassa"! Uskovaiset sanovat olevansa "valittua kansaa", ja että heidät on 'pelastettu' uskolla Jeesukseen. Kun heiltä kysyy että mitä se Jeesukseen uskominen tarkoittaa, niin vastauksena saa ympäripyöreitä Raamatun fraaseja. Suurin osa uskovaisista ei osaa tarkasti vastata että tiedä mitä se Jeesukseen uskominen tarkoittaa. He eivät ymmärrä sitä, että heidän tulisi oppia tuntemaan uskonsa kohde.

On aika tekopyhää ja röyhkeääkin esittää jotain Jeesukseen uskovaa "kilttiä ja pyhää lammasta" joka seurakunnassa pelaa bingoa kun muut tekee syntiä, ja samaanaikaan tuomita tätä tekstiä ylimielisen pakanan pauhaamiseksi, vaikkakin tästä tekstistä löytyisi se mitä he ovat elämänsä etsineet. Eikä sitä löydy mistään muualta; koska on vain yksi totuus. Kuka ikinä raivaa tiensä totuuden tuntemisessa tasolle, raivaa tiensä minun luokseni. Ja jos sä olet se joka oppii tuntemaan totuuden Rakkaudesta, olet yksi osa sitä ruumista, jota sanotaan Kristuksen ruumiiksi. Silloin seuraava totuuteen kirkastuva "veli" raivaa tiensä sinunkin luoksesi. Ymmärrätkö?

Krituksen paluu tapahtuu sisäpuolellasi, ei ulkopuolellasi.

▼ ▲

"Teidän (ketkä tunnette minut) on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauskuvina; että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi".

"..että he eivät kääntyisi, että minä en heitä parantaisi.."

Totuus elävän Jumalan arvoista on kätketty ensimmäiseen ja viimeiseen Profeettaan; jollaiseksi meidän on määrä kasvaa. Se on kutsumusemme. ["..Monet ovat kutsutut mutta harvat valitut.."]

"Syyn ja seurauksen alkujuuri"

Kaikelle on syynsä. Totuus Jumalasta ja Rakkaudestaon verhottu tuhansiin eri vertauskuviin. Miksi? Mistä syystä?

Raamatun vertauskuvalliset opetukset ja tarinat voi ymmärtää vain sellainen henkilö, joka voi niitä itsekin kirjoittaa pyhiä kirjoituksia. Hengestä Henkeen syntynyt ihminen kirjoittaa ja puhuu aina totuutta, koska Hengessä elävä henkilö ei voi kertoa enää omaa totuuttaan; koska sitä ei enää ole. Kaikki muut ihmiset maailmassa puhuvat ja kirjoittavat omaa totuuttaan. Esimerkiksi tekopyhät uskovaiset sanovat että "Jeesus tulee hakemaan meidät ja pelastaa ja armahtaa synnit". Valitettavassti tekopyhä uskovainen ei ymmärrä lainkaan sitä, että 'pelastus' tarkoittaa Rakkauden tuntemista.

Profeetta on arvonimi sellaselle henkilölle, joka tuntee kaiken pimeyden itsestään. Kirkastuminen tarkoittaakin juuri sitä, että jokainen arvo "nähdään"kirjoitukset ovat ennenkaikkea Hengen johdatusta AIEMMIN eläneeltä Profeetalta -> TULEVALLE Profeetalle - eli sille opetuslapselle - joka vielä on pyhittymisen polulla (joka on samankaltaistumassa Mestarinsa kanssa). ["..vaikka he katsoisivat, he eivät kuitenkaan näkisi.."]

Totuus aukeaa vain 'arvollisille'. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että sä olisit jotenkin 'arvoton'. Kun sanon 'arvollinen', niin tarkoitan niitä harvoja ja valittuja, ketkä ovat käyneet Jumalan tuntemisessa koko tien; alusta loppuun saakka. Sä et vain vielä ole kasvanut täydelliseen tuntemiseen siitä että mitä Rakkaus ja Jumala on, koska sä et halua etkä tahdo vielä katsoa sitä mikä sua hävettää.. Kasvu tapahtuu aina jakautuneessa kakseudessa jossa elämme fyysistä elämäämme; jossa oikean ja väärän politiikalla hallitaan koko kansakuntaa - koko maailmaa.

Kaikki asiat joita voimme tehdä tässä maailmassa, on määritelty lakipykälien, kieltojen, sääntöjen, rajojen kautta joko 'oikeaksi' tai 'vääräksi'. Eli kasvuympäristö on mahdollisimman hankala, ja se on aina ollut niin. Suuren ahdistuksen aika tarkoittaakin juuri tätä; sä olet kasvamassa kohti totuutta. Sä olet kasvamassa kohti Kritus-viisautta, kohti Messiaanista synnitöntä tilaa. Viimeinen askel pyhityksen tiellä on nähdä oma tekopyhyys.. Tekopyhyydestä kuoleminen on pyhyyteen syntymistä.

Uskonnot välittävät tietoa Rakkauden kätketyistä arvoista, joita ihminen ei (vielä) ymmärrä. Usko Jumalaan  ajaa ihmistä ymmärtämään Rakkautta kokoajan paremmin. Täytyy kuitenkin käsittää, että me emme kasva viisaammaksi jos olemme luonteeltamme ylpeitä ja ahneita; vaan siitä me viisastumme, jos me näemme tuon ylpeyden ja ahneuden itsessämme ja teoissamme... Koska ihminen ei vain yksinkertaisesti vielä ymmärrä elämän arvoista tarpeeksi, on aikaa vielä oppia ymmärtämään. ["..Antakaa heille anteeksi, he eivät vain tiedä mitä he tekevät..."]

Ne ketkä ymmärtävät elämän eli totuuden arvot, ovat olleet yhden ja saman opettajan oppilaana. Tätä on opetuslapseus. Opettaja on meillä kaikilla sama; Rakkauden korkein persoonamuoto, eli (Pyhä) Henki. Oppilaskin on aina sama; ihminen itse. Tehtäväkin on aina sama; Oppilaan on määrä samankaltaistua Mestarinsa kanssa, ja kasvaa Jumalan kaltaiseksi itse. ["..Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi.."]

Kun ymmärrys Rakkaudesta on täydellinen, on usko saavuttanut tuntemisen tason. Silloin usko Rakkautta kohtaan on muuttunut tiedoksi ja viisaudeksi, joka on kollektiivinen arvomaailma täydellisestä ymmärryksestä Rakkautta kohtaan. Jokainen joka on kasvanut totuuteen, on kasvanut siis siihen arvomaailmaan, joka kuvaa elävän Jumalan arvoja; tätä tarkoittaa Rakkauden täydelliset arvot. Jokainen joka tämän tutkinnon suorittaa, on arvollinen kantamaan sitä vereen kastettua Profeetan viittaa, johon hänet on ymmärryksen ja henkisen kasvun myötä nyt puettu.

Vereen kastettu viitta symboloi kuolemaa omasta tahdosta; ja siksi kuolemaa ulkoisesta minäntarpeista. Hän (oppilas) on kuollut itsestään pois, että Henki (opettaja) voisi elää hänessä. Tätä tarkoittaa ikuinen elämä, joka on tarkoitettu niille oppilaille, ketkä luopuvat itsestään tämän korkeamman kutsun vuoksi. Elämää ja ymmärrystä ei voi pakottaa kenelläkkään; ja todistaahan maailman arvot, että tämä maailma kumartaa pelkoa ja vääryyttä. 

Tiedän että tämä kirje on monille teistä liian pitkä ja sekava, että siitä voisi helposti mitään ymmärtää. Tiedän että toistan useassa kohdin samaakin asiaa, mutta koska kirjoitan tänne ajatuksiani aika pitkänkin kaavan kautta, niin mun on mahdoton pitää kirjanpitoa siitä että mistä olen puhunut ja koska ja miten.

Mutta jos  siellä on yksikin oppilas joka ymmärtää mitä mä kirjoitan, niin mä olen onnistunut elämässäni. Tämä on mun käsitys "menestyksestä". Pyydän sulta yhtä asiaa; että lukisit tämän kirjeen, vaikka se olis vaiheittain raskastakin luettavaa. Se on ainoa tapa ymmärtää mua. Ja mitä muutakaan me voitaisiin enemmän kaivata, kuin ymmärrystä. En kuitenkaan tarvitse ymmärrystä ihmiiltä, vaan niiltä Profeetoilta, ketkä ovat tahtoneet kuolla ihmisyydestään pois. Kiitos..!!

~Kristian

Ulkoisen minän katoavat arvot ja illuusio Rakkaudesta

Tämä kirje riisuu sinut siitä sairaasta valheesta ja illuusiosta jossa elämääsi elät - ja totuus tulee pukemaan sinut siihen ymmärryksen ja viisauden kirkkaaseen kaapuun - joka on tarkoitettu arvollisille, ketkä tahtovat ymmärtää elämää ja ihmisyyttä sisäisen itsen kautta. Eli sisäisen minän arvojen kautta. Ellei tämä kirje avaa käsitystäsi Rakkauden arvoista, niin olet vain (vielä) liian syvissä vesissä - ja elät elämääsi tämän maailman arvoja kumartaen. Olen ollut siellä itsekin. Ja jokainen joka tuohon lätäkköön astuu, hukkuu. Nooan arkin symbolinen merkitys kuvaakin juuri tätä; hukkumista tämän maailman arvoihin. Vedenpaisumus symboloi "totuuden virtaamista valheen luo"; niin että ihmisten rakentama illuusio "hyvästä elämästä" murtuisi viimein, niin että ihminen viimein näkee ja kuulee. Eli ymmärtää. 

Kaikkein suurin harha ja illuusio on pitää totuutena sitä - että meidän tulisi "tehdä jotain" tai "saavuttaa jotain", että olisimme ihmisenä "onnistuneita" tai muuten elämässä "menestyneitä". Menestystä mitataan rahalla, julkisuudella, uralla, ulkonäöllä, vallalla, perseellä, seksillä, tai kaikilla näillä samaanaikaan. Eräät "menestyneet" ihmiset heistä julkaisivat huoraamisestaan suihinottovideon - joka oli kuvattu ekstaasi nousuissa - ja vasta sitten he alkoivat tekemään varsinaista uraa viihde ja julkisuus puolella. Jotkut "menestyneet" ihmiset kertovat nämä asiat vasta jälkeenpäin, kuten Michael Jackson. Mutta koska Michael oli Kuningas lajissaan, hän oli automaattisesti se ihaltu ja palvottu jätkä, tuo "menestynyt" ja elämässään "onnistunut ihminen". Ihan sama mitä hän teki, häntä palvottiin aina. Satoja miljoonia taaloja tilillä taitaa luoda jonkinlaisen "immuniteetin", koska ketään ei haitannut se että Michael veti lasta pulkassa siellä mikä-mikä-maassaan, jonka rakennutti oman fantasiansa ympärille. Michael Jackson oli lehdistön mukaan lapsien raiskaaja. Ja kyllähän Michael kertoikin maksaneensa jollekkin perheelle miljoonia, että oikeudenkäynti saatiin soviteltua. Silti häntä arvostettiin, kunnioitettiin, ja palvottiin.

Ellemme tunnista itsessämme sitä osaa joka tahtoo Rakastaa ja olla Rakastettu - niin me lähdemme etsimään Rakkautta ulkoisen itsen ja ulkoisen elämän kautta. Ja siihenhän meitä opetetaan pienestä pitäen siihen, että loisimme sellaisen elämän jota arvostetaan. Elämää jossa on ovet auki kaikkialle, että voisimme kokea kaikesta kaiken! Tämä on siis käsitys hyvästä elämästä.

Rakennamme ymmärrystämme elämästä kaiken ulkoisen kautta, koska emme millään muulla saa sitä arvostusta jota sielumme ja sydämemme kaipaa. Valitettavasti kukaan ei koskaan arvosta sydäntäsi eikä sieluasi, vaan kyllähän totuus on se että kaikki arvostavat sitä mitä olet saanut ulkoisesti aikaan. He rakastavat egoasi. Tämä on hyvin vaarallinen tie, koska ennenpitkää alat itsekin Rakastaa ulkoista minääsi, koska olet sisäisesti edelleen yksin. 

Elämme siis niiden arvojen mukaan mitä maailma tarjoaa; ja maailma kertoo hyvin yksiselitteisesti heidän totuuden menestyneestä ja hyvästä ihmisestä; olet menestynyt ja hyvä ihminen automaattisesti jos olet hyvätuloinen. Olen kokenut tämän itsekin ja tiedän mistä puhun. Noin 15 vuotta sitten tienasin 200k vuodessa (josta puolet pimeenä, heh), ja olin tosi hyvä jätkä kaikkien mielestä. Mut hyväksyttiin heti, aina, kaikkialla. Vaikka ymmärrykseni Rakkaudesta oli olematon, ja vaikka egoni oli valtava ja vittumainen ja ylpeä ja turhamainen, niin siitä huolimatta mua aina arvostettiin ja kunnioitettiin. Tai oikeastaan; juuri siksi mua arvostetiin. Mun omaa ymmärtämättömyyttäni Rakkautta kohtaan siis arvotettiin. On hullua että sitä arvostetaan; kun ihmiset hakevat lohduttomana huorista turvaa yksinäisyydelleen, tai kun he hakeavat lohtua aineista ja viinasta omille peloilleen, koska sieltähän sitä tunnetusti saa. On sairasta että tätä kunnioitetaan. On turha sanoa että "eu

SiitMutta koska ykseys on sitä että vastakohdat sulautuu toisiinsa, niin tulee ymmärtää, että me tarvitsemme juuri tuon virheen jos me aiomme jonain päivänä ymmärtää että mitä Rakkaus todella merkitsee, ja mitä kaikkea Rakkaus "on".

Ero "ei vain Rakkautta, saa hän elää täyttyneenä, ilman sitä jatkuvaa tarkoituksettomuuden ja turhuuden tunnetta, jota ihminen yrittää täyttää  kaikella mahdollisella. Joku kokee tarvitsevansa enemmän rahaa, kun taas toinen kokee tarvitsevansa paremman työn. Kolmas kokee tarvitsevansa ulkonäköön jonkinlaista muutosta tai huomiota, ja joku toinen kokee tarvitsevansa uuden asunnon. Pointtina mulla on se; että jokainen ihminen kokee tarvitsevansa jatkuvasti jotain. Onko ketään, joka kokisi, että hänellä olisi jo kaikki? Ja mitä tuo kaikki hänelle on?

Uskon päämäärä: Rakkauden täydellinen tunteminen

Nämä ovat ne "Kuninkaan pojan häät", johon meidät kaikki on tähän kutsuttu, mutta silti vain harvat ovat siihen valitut. Ai miksikö? Siksi, koska valitut ovat niitä ketkä "näkevät ja kuulevat" (eli ketkä ymmärtävät) - kun muut pysyvät ymmärtämättömänä eli "sokeana". Henkisen evoluution esoteerinen polku on kätketty ymmärtämättömältä kansalta, että he "eivät silmillään näkisi, vaikka he katsoisivat - ja että he eivät korvillaan kuulisi, vaikka he kuuntelisivat". Ihmisen täytyy itse tahtoa ymmärtää totuutta (totuutta Jumalan arvoista) - uskoa niin kauan kunnes oma ymmärrys totuudesta on kasvanut uskon kautta täydelliseksi. Silloin ihminen tunnistaa oman vajavaisuutensa ja tyhmyytensä sen täydellisyyden ja viisauden vierellä jonka hän on oppinut tuntemaan. Hän tuntee sekä hyvän ja pahan, molemmat itsessään.

Uskon on tarkoitus laajentaa ymmärrystä siitä mitä ihminen ei vielä kokonaan järjellään käsitä eikä ymmärrä., mutta minkä hän tietää todeksi. Esimerkiksi; 50-60 luvulla ihmiskunta uskoi, että me voimme lentää avaruuteen ja jopa kuuhun. Kehitimme ja kasvatimme omaa ymmärrystämme, esim.teknologian suhteen. Teimme kaiken mitä osasimme, että uskostamme tulisi totta. Ymmärrys kasvoi kaikilla osa-alueilla (globaalilla tasolla). Usko saavutti huippunsa silloin kun ihminen kosketti kuun pintaa. Silloin me tiesimme että avaruusmatkailun aika oli alkanut (..ja tänään netissä myydään turstimatkoja avaruuteen). Kaikki tämä on meille tänäpäivänä itsestäänselvyyttä - vaikka ei ole kauaakaan aikaa siitä, kun tämä kaikki oli vain jotain mihin uskoimme. Usko Rakkauteen (eli usko Jumalaan) tarkoittaa ennenkaikkea sitä että uskova ihminen tietää; että uskonsa kautta hän saa tietää sen mitä hän ei vielä tiedä. Että hän oppii tuntemaan sen mitä ei vielä tunne.

Ellei Rakkauteen uskominen avaa ihmiselle sitä viisautta joka Rakkauteen on kätketty, on usko kuollutta ja tekopyhää. Vääristä syistä Jumalaan uskominen on pelkkää sananhelinää ja tekopyhää Jeesustelua, jonka perimmäinen tarkoitus ihmisellä on hakea huomiota, hyväksyntää, arvostusta, ja kunnioitusta ulkoisella tekopyhyydellään; koska hän ei ole oppinut tuntemaan sisäistä pyhyyttä, eli totuutta. Tekopyhyys täytyisi siis nujertaa; joka vaatii nöyrtymistä totuuden edessä - samalla ymmärtäen että itse ihminen elää aina vääryyden arvoissa. Tämä usein hävettää. Häpeää ihminen ei tuo mielellään esille - ennemminkin ihminen peittää ja kätkee sen. Vaikeinta ihmiselle tuntuu olevankin juuri tämä; että hän ymmärtäisi sen että hän ei ymmärrä.

Jumalaan uskominen tarkoittaa siis sitä, että Jumala on siihen uskovalle ihmiselle totta, mutta että tuo ihminen ei vielä pysty käsittämään eikä kertomaan että mitä kaikkea Jumala "on". Hän ei voi (vielä) antaa ymmärrystä Jumalasta toiselle ihmiselle, koska hän ei ymmärrä kokonaan vielä itsekkään. On tärkeää ymmärtää, että Jumalasta on vain yksi totuus; jos monet eri Profeetat ovat kirjoittaneet. Profeettojen kirjoitukset kertovat siis yhdestä ja samasta totuudesta; yhdestä arvomaailmasta, yhdestä Hengestä, ja yhdestä valitusta - jollaiseksi kasvaa jokainen joka todella tahtoo oppia tuntemaan totuuden.

Opetuslapseus

On ymmärrettävä, että me ihmiset emme voi määritellä arvoja Rakkauteen. Me ihmiset ei voi sanoa, että millaista Rakkauden tulisi olla. Kaikesta on vain yksi muuttumaton totuus, ja on meidän tehtävämme selvittää että mitä totuus tarkoittaa Rakkauden kohdalla - ja samankaltaistua niiden arvojen kanssa. Silloin heijastamme teoillamme Rakkautta ja totuutta, kuten jokainen Profeetta tekeekin. Tekomme määräytyy aina arvojemme perustalta.

Rakkauden opetuslapseksi ryhtyminen on jonkun tekopyhän uskovaisen mielestä ihan perus settiä, koska "onhan hänkin opetuslapsi!".. (no ei todellakaan ole..) ja jonkun ateistin mielestä nämä touhut on jotain "uskovaisten hommaa". Todellisuudessa kovinkaan moni ihminen maailmasta ei ymmärrä mitä tämä tarkoittaa.

Vain oppilas itse voi oppia ymmärtämään totuutta. Ja jokainen oppilas tarvitsee omat vastoinkäymiset, virheet, vääryydet, ja synnit - että hän voi juurikin omien kokemustena kautta ymmärtää sitä viisautta ja voimaa. mihin hän on kasvamassa. Siksi yksi ensimmäisistä asioista on ymmärtää, että kukaan tavallinen ihminen ei voi ymmärtää sinua, kun kasvat heistä ohi - ymmärtämään totuutta korkeammalta tasolta. Vai he voivat ymmärtää sinua, ketkä ovat myös totuudessa. Älä siis etsi enää ymmärrystä maailmasta ja sen ihmisistä - sillä se ei ymmärrä totuutta - sillä Rakkaus ei ole peräisin tästä maailmasta.

Rakkauden oppilaana oleminen ja eläminen on sitä, että ihminen antaa itsensä kokonaan sille tehtävälle, mitä opetuslapsena oleminen vaatii. Ja se vaatii kaiken; mutta se myös antaa kaiken. Oppilaan on kuoltava omista arvoistaan, että hän voisi syntyä Rakkauden arvoista. Oppilaan viimeinen askel on ymmärtää vapaan tahdon ja oan tahdon merkityksen erot. Tämän kirjeen on tarkoitus riisua kaikki totuuden edestä, niin että voit itse todistaa itsellesi, että kuinka valtavasta salaisuudesta on kyse.

Ainoa tapa ymmärtää Rakkauden kätkettyjä ja pyhiä arvoja, on omaksua nuo arvot täydellisesti - ja muuttua "sen kaltaiseksi" itse [..että tulisitte kaikessa kaltaiseksemme..]. Tämän (henkisen kasvun) läpi käynyt ihminen ei ole enää pelkästään ihminen, vaan hänet on vihitty nyt tietoon ja totuuteen. Totuuteen vihitty ihminen on yksi niistä, joka on onnistunut viemään itsensä valoon. Jokainen joka vie pimeyden (itsensä) valoon - kirkastuu. 

Tekopyhyyden täytyy kuolla, että pyhyys voi syntyä. Silti vain aniharva ihminen käy matkan tähän kätkettyyn tietoon, josta Profeetat ovat kertoneet jo tuhansia vuosia.  Valitettavasti 99% tämän maailman ihmisistä elää elämäänsä omilla arvoillaan - keksien itse oma ymmärryksen pohjalta, että mikä on oikein ja mikä on väärin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että maailmassa on lähes kahdeksan miljardia versiota / käsitystä siitä, että mitä Rakkaus "on". Sen lisäksi maailmassa on noin 200 eri maata, joissa vallitsee eri lait. Jokin tietty teko on yhdessä paikassa arvostettua, toisessa tuo asia tuomitaan rikokseksi. Totuus Rakkaudesta, elämästä, ihmisyydestä, Jumaluudesta, ja niiden ykseydestä - aukeaa vain harvalle ja valitulle totuudenetsijälle (..monet ovat kutsutut mutta harvat valitut..). Uskon päämäärä on siis Rakkauden tunteminen.

Koska kirjoituksia totuudesta ei ymmärretä (koska profeettaa ei ymmärretä), niin siitä järkeillään ja kehitellään "omia versioita". Tämä on  syy siihen, että miksi maailmassa on niin monta erilaista uskontoa, uskonhaaraa, lahko ja seuraa, jne.. He ovat toinen toistaan vastaan, ja he väittävät, että heidän porukka on se "oikea". Että heidän sanoma on se mihin täytyy uskoa. Puolustaakseen valhetta, ihminen tekee kaikkensa nujertaakseen vastapuolen mielipiteet, koska ihminen ei salli toista "totuutta" - varsinkaan sitä, joka veisi hänen uskolliset lampaat kilpailijalle. Ihminen on valtavan paha, silloin kun hän lähtee sotajalalle. Hän tuomitsee, pilkkaa, ja moittii - ja samaanaikaan pönkittää omaa egoaan isommaksi ja paremmaksi ja mahtavammaksi. Hän on ylpeä ja vittumainen. Esittämällä nöyrää ja viatonta hyväntekijää, hän saa kuitenkin kansan puolelleen. Tällainen oikeassa oleva" henkilöitymä oli myös Hitler - joka laittoi kansan valitsemaan itsensä. Hän kertoi miten jonkin asian "pitäisi olla", ja todisti tuon asian olevan rempallaan sillä hetkellä.. Siten hän todisti "oikeassa olijan" vääräksi. Näin hän sai huomion siirtymään itseensä. Se mihin Hitler uskoi, sitä hän tahtoi. Hän kaipasi ja rakasti unelmiaan. Hänhän tavoitteli koko maailmaa. Näin hän sai kansa puolelleen. Valitettavasti kansa ei tiennyt, että minkälaisen "totuuden" heidän uusi Herransa heille toi.. ja tämä sama illuusio "hyvästä muutoksesta" on politiikassa arkipäivää.

Rakkauden luovaa voimaa käytetään väärin, koska totuutta Rakkaudesta ei tunneta.  Jos ihminen ei kaipaa rakkautta, hän kaipaa tätä maailmaa. Ja mitä tahana ihminen kaipaa, sitä hän vetää puolelleen.

Kun ihminen kokee olevan oikeassa jossain asiassa, hän tuo mielellään esiin sen joka on väärässä. Sitten hän laittaa sinutkin valitsemaan puolesi. Olisi tietysti "häpeällistä" olla väärällä puolella. Ja jos jollain on jotain filosofista sanottavaa täästä koko hässäkästä, niin kukaan ei kehtaa kuunnella häntä - koska koko kansakunta seuraa oikean ja väärän vastakkainasettelua.

Jakautuneesssa kaksinaisuudessa jossa sinäkin elät, ihmiskunta on jakautunut ns. "oikeaan ja väärään", eli "hyvään ja pahaan". Tässä rosvo ja poliisi leikissä on valtavan vaikeaa yrittää kertoa kenellekkään, että on olemassa kolmaskin vaihtoehto. Oikea ja väärä voisi nimittäin elää yhdessä - jos he vain "näkisivät ja kuulisivat" totuuden elämästä. Teoillaan he luovat nyt kuolemaa. Ymmärtämällä syy-seuraus-suhteet ja elämän ja kuoleman arvot, he oppisivat viimein elämään yhtenä kollektiivisena olentona. Maailma saisi elää rauhassa. eikä keneltäkään puuttusi mitään. Ihminen olisi viimein "Jumalan ruumis". Jokainen tuossa ykseydessä elävä ihminen olisi osa tuota yhtä suurta tietoisuutta, ja heillä olisi yksi ja sama Henki.

Tällä hetkellä ihmiset väittelevät siitä että mikä on pyhää ja mitä Rakkaus ja Jumala tarkoittaa, koska ihminen ei ymmärrä sitä mitä hän ei ymmärrä. Ihminen ei myönnä sitä, että hän on tyhmä. Vaatisi viisautta ymmärtää omia tekoja, ja tuomita itsensä typerykseksi. Hävettäisi liikaa nostaa käsi pystyyn. Aika tekopyhää. Mutta samanlainen tekopyhä itsekeskeinen paskiainen olen ollut toki itsekin.

Jokainen Profeetta on tehnyt kaiken saman vääryyden, kuin mitä jokainen ihminen maan päällä. Ja se mitä hän ei ole tehnyt, sen hän ymmärtää toisen ihmisen kautta - sen ihmisen kautta - joka on vääryyttä tietämättään tehnyt. Synnitön on se, joka on kasvanut vääryydestä oikeuteen ja valheesta totuuteen. Vaikkakin jokaisella totuudessa olevalla ihmisellä on valta tuomita, ei ole kuitenkaan hänen tehtävänsä tuomita ketään. Hän ei  enää tuomitse ketään, vaan hän sallii kaikki. 

Teot ovat aina seurausta arvoista. Kaikkea sitä mitä me olemme arvoiltamme, tulee esiin tekojemme kautta. Teot peilaavat meistä sitä mitä me olemme, ja mistä me välitämme. Teot toditavat meistä myös kaiken sen mitä me emme ole, ja mistä me emme välitä. Ja mitä lähemmäs me kasvamme totuutta, sitä enemmän ja sitä voimakkaammin totuus heijastuu teoistamme. Ymmärryksen kasvun edetessä, opit hyväksymään itsesi lopulta kokonaan sellaisena kuin olet. Sallit itsesi viimein antaa anteeksi itsellesi, koska et vain aiemmin tiennyt mitä teit [..antakaa heille anteeksi, he vain eivät tiedä mitä he tekevät..]. Kun syyllisyyden tunteminen on kadonnut, katoaa myös pelko, joka on arvoista se "viimeinen vastustaja". Kuten Raamatussakin sanotaan; Rakkaudessa ei ole pelkoa.

Peilaamme lopulta kokonaan "Rakkauden kuvaa" [..teidät luotiin Jumalan kuvaksi..]. Silloin olemme kulke neet läpi kaiken valheen, ja saavuttaneet uskon lopullisen päämäärän; Messiastason viisauden - Kuninkaallisen tason Rakkaudesta tuntemisesta. Nyt ihminen on puettu Hengen valkoisiin vaatteisiin (joka symboloi synnitöntä tilaa / täydellistä ymmärrystä). Tätä tarkoittaa henkinen evoluutio. Mutta että ihminen voisi saavuttaa maalin (loppu), on aluksi uskallettava haastaa itsensä, ja vietävä itsensä lähtöviivalle (alku).

Omat arvot pitävät aina sisällään ylpeyttä, ahneutta, kateutta, vihaa, laiskuutta, himoa, ja listaa voisi jatkaa aika pitkään. Olen nähnyt kaikki edellämainitut arvot itsessäni, joista olen kärsinyt koko elämäni ajan, esimerkiksi peliongelmasta. Mutta kun tekoja ohjaa totuus - eli Rakkaus - niin ei ole olemassa enään mitään oikeaa eikä mitään väärää. Totuudessa olevalla ihmiselle kaikki on sallittua, eikä mikään ole kiellettyä. Voit poltella jointtia illalla kirkonrannalla, tai voit juoda kirkkoviiniä puolison kanssa kotona takan äärellä. Voit käydä Tomorrowlandissa essobileissä, tai voit käydä Disneylandiassa ja ostaa tuhat tikkaria. Voit viimein tuntea todellisen vapauden, sanan kaikessa merkityksessä. Voit tehdä mitä vain, tai olla tekemättä mitään. Sun ei enään tarvitse elää yhteyskunnan rakentamassa arvoissa - jossa valtaapitävät poliitikot ja virkamiehet, eli "sinua paremmat" ihmiset lokeroivat sut sen mukaan, kuinka miten olet menestynyt ulkoisessa elämässä.

Tässä kirjeessä kerron totuuden tuosta vertauksiin verhotusta tiestä, jota Profeetat ovat sinulle raivanneet - aina aikojen alusta - aina aikojen loppuun. Uudestisyntyminen on aina tarkoittanut sitä, että ihminen "kuolee" pois niistä omista opituista arvoista, jotka tällä hetkellä ohjaavat hänen jokaista tekoaan. Uudestisyntymän merkitys on vääristynyt uskovaisten keskuudessa täysin, ja ateistien keskuudessa koko sanalle nauretaan.

Rakkauteen, eli totuuteen täydellistynyt ihminen ymmärtää kaiken kaikesta - koska hän ei enää yritä käsittää mitään oman ohuen järkensä kautta, vaan tuon ihmismäisen järjen tilalle on astunut Kaikkivoipainen Jumalainen viisaus. Rakkauden arvoissa oleva ja elävä ihminen ei elä enää omissa arvoissaan, ja siksi hän tietää kaiken Korkeamman itsensä kautta - koska Rakkaus ja viisaus tulee meihin ylhäältä. Joku kutsuu Korkeampaa minää Jumalaksi, joku Luojaksi, joku Isäksi, ja joku Hengeksi. Kaikki kuitenkin tarkoittavat yhtä ja samaa: Jumaluuden tuntemista itsessä, ja itsen tuntemista Jumalassa.

Täydellistynyt ihminen on menestynyt henkisesti, kerättyään pääomaa kärsimyksestä. Se tuo sitä puuttuvaa tietoa Rakkauden ja elämän arvoista. Tieto siis todella on valtaa. Siksi kaikki mitä teet, on pyhää, koska kaiken takana on valtava kiitollisuus siitä, että et enää niinkään ohjaa itse itseäsi - vaan olet itse ikäänkuin elämän kyydissä. Tätä tarkoittaa "Hengen paratiisi" - jossa ihminen lopulta elää - ja silloin ihminen pääsee totuuden porteista sisään. Ja tässä valtakunnassa on vain yksi ainoa laki; Rakkaudenlaki. Jokainen ihminen elää samassa arvomaailmassa, josta on tekopyhyys ja oma tahto kitketty pois. Tilalle on astunut pyhyys - ja tahto on viimein vapaa. Tätä tarkoittaa todellinen vapaa tahto. Silloin illuusio omasta tahdosta on viimein sortunut.

Vain täydellinen voi ymmärtää täydellistä. Kun ihminen on valmis, on ihminen pyhittynyt täydelliseksi ruumiillistumaksi Rakkaudesta. Olet Jumalan, eli Rakkauden kuva, Olet ihminen Jumalassa (Rakkaudessa) - ja olet Jumala ihmisessä (Rakkaus ihmisessä). Tätä samaa kerrotaan myös niin että "Poika on Isässä, ja Isä pojassa".

Et enää tuomitse muita, vaan elät itse tuomittuna. Et etsi enää pelastusta, vaan olet pelastettu. Olet syntynyt kerran ruumista, ja kerran Hengestä. Olet eläny t valheessa, ja olet kuollut valheesta.Olet vihkiytynyt tietoon ja totuuteen. Ymmärryksesi on täydellinen. Viisaus totuudesta virtaa nyt sinun kautta. Tuot esiin kaiken valheen ja ymmärtämättömyyden, jota ympärilläsi näet jatkuvasti. Vedät puoleesi omaa vastakohtaasi; ja voit antaa ymmärryksen nyt sille joka ei vielä ymmärrä.

Uskontojen syvin olemus piilee tiedossa, joka on verhottu vertauksiin ja tarinoihin. Niitä voi käsittää vain kokonaan totuuteen täydellistynyt ihminen; eli Profeetta. Viisautta tuosta totuudesta - Rakkaudesta - on kirjoitettu jo tuhansia vuosia - kaikkien uskontojen kautta - oikeastaan niin kauan kuin ihminen on osannut ilmaista omaa ymmärrystään kirjoituksen muodossa. Mutta vaikka Profeettoja on monia, pysyy totuus silti aina samaa.

(Kristinusko on mysteeriuskonto)

(Tässä wikipediasta lyhyt copypaste teille, ketkä ette vielä tiedä että mitä mysteeriuskonto tarkoittaa): 

"Mysteeriuskonnoksi kutsutaan uskontoa, jonka keskeinen sisältö on salaista viisautta. Mysteeriuskonnossa uskonnon keskeiset opinkappaleet, kulttimenot ja uskonnon todellinen luonne paljastetaan ainoastaan niille henkilöille, jotka on initioitu eli vihitty sen salaisuuksiin";

..ja kaikesta tästä Kristinuskossa on kyse. Profeetat ovat aina olleet niitä harvoja ja valittuja, tietoon ja totuuteen vihittyjä. Niitä, keistä uskonnot vertauskuvallisesti kertovat. Ja koska vertauskuvat on kirjoittanut aina Profeetta, niin niitä ei voi ymmärtää kukaan muu kuin toinen Profeetta. Että eitä voisi ymmärtää, täytyy olla heidän kaltainen itsekin [..että tulisitte kaikessa kaltaiseksemme..]. Läpi ajan ja historian Profeetta näkee ja kuulee toinen toisensa, ja heidän seuraan pääsee vain astumalla siihen arvomaailmaan jossa he elävät..

Kristinuskon keskeisin tehtävä on ihmisen kasvu oman itsensä yli; niin että ihminen oppii "Rakastamaan Rakkautta" niin paljon, että ihminen oppii lopulta tuntemaan Rakkauden - kokonaan ja täydellisesti - sen sijaan, että ihminen Rakastaa ensisijaisesti näkyvää maailmaa (jonka ihminen kokee olevan usein vastaus siihen millä hän "täyttää" omaa elämäänsä). Ja juuri tähän perustuu Rakkauden kaksoiskäsky. Mutta koska viisautta Rakkaudesta ei enää tunneta, luodaan erilaisia "dogmaattisia oppeja"; joita pyydetään sokeasti seuraamaan, ymmärtämättä kuitenkaan alkuperäisten vertauskuvallisten salaisten oppien sisältöä ja niiden varsinaista merkitystä. Näin on käynyt jokaisessa uskonnossa ja uskonhaarassa.

..niimpä tuota Profeettain yhtä yhteistä universaalia kieltä ei enää tunneta - tuota viisautta - jonka teen jälleen tunnettavaksi. Koska kaikki mikä on ollut kätkettynä - on tuleva esiin - eikä mikään jää salatuksi eikä peitetyksi.. 

"..kun sokeat saavat näkönsä.."

Suurin työnsarka piilee siinä, että ihminen oppisi tunnistamaan / löytämään kaiken tekopyhyyden itsestään. Tekopyhyydestä ei voi nimittäin luopua, ellei sitä tiedä olevaksi. Emmehän me voi antaakkaan mitään sellaista, mitä meillä ei ole. Ja että kaiken tekopyhyyden voisi itsestään löytää, täytyy ensin etsiä. Täytyy "nähdä ja kuulla" (..ymmärtää..) monia muita asioita, jotka kaikki ovat äärimmäisen vaikeita ja ahdistavia totuuksia kohdata itsestään. Turhaan ei isossa kirjassa sanota "suuren ahdistuksen ajaksi" sitä ihmisen "lopun aikaa" - kun hän kasvaa valheesta totuuteen.. 

Ennen tekopyhyyden näkemistä - täytyy nähdä omaa ylpeys. Mutta että ylpeyden voisi nähdä - täytyy ensin nöyrtyä. Mutta miksi kukaan itsekäs ja ylpeä paskiainen haluaisi nöyrtyä omasta yltäkylläisestä, turhamaisesta, ja tekopyhästä egostaan, jota hän on kovalla työllä rakentanut koko elämänsä? Miksi kukaan tahtoisi havahtua omaan tyhmyyteensä? Miksi kukaan tahtoisi ymmärtää totuudellisessa valossa sitä kurjaa arvomaailmaa, jota hän kunnioittaa ja palvoo, ja jota hän opettaa omille lapsilleen? Syy on aina Rakkaus. Sen ymmärtäminen että oma arvomaailma on "vääristynyt", on kaiken alku.

Tietoinen päätös siitä, että ihminen tahtoo ymmärtää Rakkauden koko olemusta paremmin, ajaa ihmistä todellakin ymmärtämään Rakkautta paremmin. Mutta vaikka tähän kaikki meistä onkin kutsuttu; niin hyvin harvat siihen on silti valittu. Valitettavasti suurin osa meistä ylpeistä ja turhamaisista raukoista valitsee sokeuden ja tyhmyyden. Mutta kaikelle on aikansa.. Että viisaus Rakkaudesta voisi kukoistaa, täytyy tyhmyyden kuolla pois. 

Helpottavana tekiänä kerrottakoon, että koska Rakkaus on aina ollut täydellinen; niin sen ei tarvitse (eikä saa) muuttua mihinkään suuntaan. Vain ihmisen itsensä tulee muuttua. Eikä ihmisenkään tarvitse tehdä muuta muutosta, kuin "väistyä" itsensä Rakkauden "tieltä pois". Katsos, Rakkauden täydellisissä arvoissa oleva ihminen ei enää itse päätä asioista - vaan Rakkaus päättää ja määrittelee kaiken, koko tahtotilan. Silloin ei voida enää sanoa että tämäkään kirjoitus olisi "Kristianin ansiota". Ei, vaan on ymmärrettävä, että Rakkaus minussa sai tämän kirjoituksen aikaan. Miten voisin ottaa enää siitä kunniaa itselleni? Lapsikin ymmärtää, että koska Rakkaudesta vain yksi totuus, niin ei ole ketään toistaan viisaampaa tai tyhmempää, ei parempaa eikä huonompaa. Olemme kaikki yhtä; kaikki ketkä olemme Rakkauden arvoissa. Kukaan meistä ei ole toisensa johtaja, vaan olemme kaikki sekä kuninkaita että palvelijoita. Keskuudessamme ei ole tekopyhiä, vaan ymmärtämällä että olemme kaikki tekopyhiä; olemmekin kaikki pyhiä. Olemme kaikkea; mutta silti emme ole mitään. Näiden arvojen ulkopuolella on kaikki ne, joilla on "oma" käsitys Rakkaudesta ja siten elämänarvoista.

Ellen mä olisi tahtonut nähdä ymmärtämättömyyttäni ja itsekkyyttäni, mä en koskaan olisi rakentunut Rakkauden tuntemisessa ylös enkä alas - en oikealle enkä vasemmalle. Aluksi sen näkeminen satutti ja hävetti. Mutta koska mä tahdoin tuntea Rakkauden, mä olin myös valmis kohtaamaan itseni sellaisena kuin olen; ainoan todellisen vihollisen, joka mun oli voitettava. Lopulta se johti mut siihen, että opin tuntemaan mikä on leveys ja pituus, ja mikä on korkeus ja syvyys.. (ef.3:18)

Mä toki käsitän sen, että tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen ainoana totuutena - on ylpeässä nyky-yhteiskunnassamme hirvittävän vaikeaa. On irtauduttava yhteiskunnan arvoista, että voisi olla Rakkauden arvoissa. Se ahdistaa, vituttaa, satuttaa, itkettää, mutta se myös tuo sen rauhan joka vapaudesta on palkintona, ja se parantaa ihmisen täydellisesti. Tie totuuteen käydään läpi helvetin, mutta mä myös takaan että mä teen kaikkeni - ja käytän koko elämäni siihen - että saan sut täydelliseen ymmärrykseen siitä Jumal-viisaudesta, josta tällä sivustolla kerron; josta Profeetat ovat aina kertoneet. Ei tule olemaan enää mitään verhottua eikä kätkettyä; vaan kaikki tullaan paljastamaan totuuden kirkkaassa valossa.

Ja että tämä tapahtuisi, on itseä uskallettava katsoa sieltä peilistä totuudenmukaisessa valossa. Illuusion on murruttava, ja se tapahtuu oman itsen hajoamisen seurauksena. Itsestään on kuoltava pois. Vaikka tie onkin vaikea ja ahdistava, ja vaikka kaikki tuntematon pelottaakin, niin on muistettava - että riittää - kun pitää vain uskon Rakkauteen. Se riittää. Kaikki muu tapahtuu kuin itsestään. Mutta löytyykö maailmasta enää uskoa?

Oma henkinen kuolema viimein "resetoi" ihmisen oman arvomaailman; jolloin voi lopulta ymmärtää, mitä uudelleensyntyminen tarkoittaa. Kun ihminen on "buutattu", voi ihminen lopulta omaksua Rakkauden täydelliset arvot - omien opittujen arvojen tilalle - ohjaamaan tekoja (mitkä ovat seurausta arvoista). Lopulta kun usko Rakkautta kohtaan saavuttaa tuntemisen tason, niin silloin ihminen tuntee kaikki kolme tasoa itsetään; ruumiillisen minän (ihminen,poika), ja sen vastakohtana henkisen minän (Jumala,Isä). Kaiken keskellä on Rakkauden korkein persoonamuoto; Rakkauden ikuinen Henki. Viisaus totuudesta virtaa Rakkauden korkeimmasta persoonamuodosta alimpaan; Hengestä ruumiseen - eli Isästä poikaan. Kaikkien ollessa silti yksi ja sama.

Tekopyhyys on siis välttämätöntä löytää; että ihminen voisi lopulta pyhittyä ja kirkastua itse totuuteen (..ja siten totuudeksi). Pyhyyttä ei voi ymmärtää, ellei ymmärrä tekopyhyyttä. Eikä Jumalaa voi ymmärtää, ellei ymmärrä ihmisyyttä. Kaiken keskellä on Rakkaus, joka luo aina ykseyden kahden ääripään välille.

Vihkiytyminen tietoon ja totuuteen on aina ollut vain arvollisten ja valittujen siunaus. Tästä salaisesta vihkiytymiestä kerrotaan Raamatussakin monin eri vertauskuvin ja opein. On tarina esimerkiksi "Kuninkaan pojan häistä"; "johon on kaikki kutsuttu, mutta johon kuitenkin vain harvat on valittu". Kaikki tämä on vertauskuvallista sanomaa siitä, että on vain yksi arvomaailma joka on Rakkaudesta; ja kaikki ketkä ovat tässä arvomaailmassa ja siten ykseydessä, kaikki he ovat ovat arvollisia myöskin siihen tietoon, joka arvollisille on tarkoitettu.

Tällä sivustolla on tarkoitus paljastaa tuo uskontoihin kätketty esoteerinen "ydin" totuudesta; eli Rakkaudesta. Ja kun puhutaan Rakkauden tuntemisesta, puhumme Profeetan tuntemisesta, ja Profeetan tunteminen on niiden Profetioiden tuntemista, mitä Profeetat ovat jälkeenssä jättäneet.

Tuota totuutta on verhottu erilaisiin vertauskuviin ja oppeihin jo tuhansia vuosia. Jokainen joka tuntee koko totuuden Rakkaudesta, on vihkiytynyt siihen tietoon ja totuuteen - minkä Kristinuskokin ilmoittaa vain "harvoille ja valituille". [Matt. "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu"..]

Kristinuskon keskeisin sanoma on "lopunaika ja Messiaan paluu", jonka sanoma tiivistyy siihen, että Messias palaa hoitamaan virkansa hommat loppuun saakka; joka tarkoittaa syntiinlankeamisen kierteen saattamista päätökseen ihmiskunnassamme. Tiedoksesi sinulle - tekopyhä uskovainen - että syntiinlankeaminen on aina ollut "saatettu päätökseen". Ei sinussa, vaan niissä ihmisissä ketkä valitsevat niin. Ero heidän ja sinun välillä on se, että toinen odottaa Messiasta ulkopuoleltaan, kun toinen tietää Messiaan syntyneen sisäpuolellaan.

Tie edessäsi on nyt avoin taivaaseen saakka.

Luopumus

Uskontojen dogmaattinen oppi ei salli ihmisen tekevän sitä kuuluisaa "syntiä" (eli vääryyttä) - joka on tietenkin luonnollisesti ymmärrettävää. On kuitenkin ymmärrettävä samaanaikaan kolikon molemmat puolet; ilman vääryyttä me emme ymmärtäisi mikä on oikeaa. Emme voisi luoda oikealle minkäänlaista merkitystä ilman "vääryyttä" - ..eikä siinä ole mitään väärää, että ihminen kasvaa lopulta kaikkeen "oikeaan," - ymmärtäen alussa asuvaa tietämättömyyttä ja vääryyttä..

Itseasiassa juurikin kärsimys ja kuolema ovat tie totuuteen; ne luovat ainoat oikeat ja todelliset arvot elämälle; eli Rakkaudelle. Emme saa kieltää ja tuomita tietämättömyydestä johtuvaa "syntiä", koska sen kautta meidän on aina kuulunut kasvaa totuuteen tuntoon. Kieltämisen ja tuomitsemisen sijaan meidän on ymmärrettävä sallia vääryys (koska he eivät ymmärrä mitä he tekevät) - ja meidän on ymmärrettävä luopua vääryydestä itse - ja ohjata muut tuolle samalle "suuren luopumuksen" tielle. - Ja kun me luovumme vääryydestä, me luovumme omasta tahdostamme - koska vääryys asuuu omassa tahdossamme - ja oikeus ja totuus asuu vapaassa tahdossamme - Rakkauden tahdossa - jossa on jokainen joka on oppinut tuntemaan totuuden

On siis olemassa vain yksi tie jolla ei ole vääryyttä; ja sillä tiellä ovat kaikki ne ketkä ovat luopuneet omasta itsestään ja omasta tahdostaan.. - ..että he voisivat elää Rakkauden tahdossa.. -  ..Jumalan tahto on aina tarkoittanut Rakkauden tahtoa - ja Rakkauden tahto on aina tarkoittanut vapaata tahtoa.. - Oman tahdon ja vapaan tahdon ero on siis sama kuin vertaisi yötä ja päivää keskenään. Ja kunpikin tarvitsee toistaan; koska muuten kumpikaan ei voisi määritellä itseään

Vasta silloin kun olin käynyt matkani kokonaan loppuun, ymmärsin - että vielä viimeisilläkin metreillä ennen maaliviivaa; mä elin sokeana tekopyhyyydessä ja tuomitsevaisuudessa. Tekopyhästi minäkin tuomitsin toisia ihmisiä, tietämällä muka paremmin mikä hänelle on hyvää ja mikä huonoa. Mistä me muka voisimme koskaan tietää, että missä vaiheessa toisen ihmisen matka on kesken - ja että mitä hänen on juuri nyt opittava? Emme koskaan saa kieltää toista ihmistä kertomalla mitä hänen pitää tehdä; voimme ainoastaan kertoa siitä tiestä, jolla totuus asuu.

Tuntemalla tekopyhyyden itsessämme; me voimme viimein ymmärtää mitä pyhittyminen todella merkitsee.. Ja mitä enemmän löydämme epäpyhää ja tekopyhää paskaa itsestämme; sitä enemmän me kirkastumme. Jos pimeään komeroon tahtoo valot kaikkialle, on komerosta tuotava esiin kaikkein pimeimmätkin nurkat. Vain vääryyden kautta me ymmärrämme arvot oikeudelle. 

Siksi Profeetaksi kasvavan opetuslapsen on irtauduttava kirkon dogmaattisista opeista (ja ylipäätään uskonnoista), ja ymmärrettävä olevansa ihmisenä itse se uskonto, josta kirjoitukset kertovat. Hänen on oltava itse tuo uskonto, josta tuo uskonto on perustettu! Ja kirjoituksethan kertovat totuuden Rakkaudesta. Rakkaus on opittava tuntemaan täydellisesti; siten opimme tuntemaan itsemme täydellisesti; ja siten tunnemme Jumalan täydellisesti. Ihmisen on ymmärrettävä että kirkko ei ole Vatikaansissa sijaitseva kivikasa, vaan kirkko olet sinä. Et vain vielä näe sitä etkä kuule sitä. Kirkko on ihmisen sisäpuolella, ei ulkopuolella.

Mikä on totuus?

Jumala ja ihminen. Näiden kahden ääripään keskellä olevasta Rakkaudesta on olemassa vain yksi "totuus".. Joku tekopyhä "uskovainen" käyttää Raamatun fraasseja oman puolisonsa alistamiseen, edistääkseen omaa narsismiaan. Se on tuon yhen ihmisen käsitys Rakkaudesta. Joku toinen haluaa ihailua ja huomionosoituksia youtube videoiden kautta.. Hän tekee videoita joissa hän puhuu Jeesuksesta ja Jumalasta, ja esittää niin pyhää että oksettaa. Hän saa toisilta tekopyhiltä uskovilta toivomaansa hyväksyntää ja arvostusta ja kunnioitusta. Se on hänen käsitys Rakkaudesta. Joku kolmas meistä miettii iltaisin sitä, että mistä se johtuu, että hän tekee sitä mitä hän ei tahdo, ja miksi hän ei tee sitä mitä hän oikeasti tahtoisi tehdä? Hän katuu virheitään ja tyhmyyttään. Hän miettii; että "vittu kun tuli tehtyä perhettä kohtaan väärin", tai että "perkeles kun tuli mokattua ja tehtyä puolisoa kohtaan väärin.. Hän tahtoo muuttua. Tiedonjano ajaa hänet ottamaan selvää niistä tarinoista mistä puhutaan uskonnoissa, vaikka itse hän pitää itseään jonkinlaisena ateistina - koska hän ei tiedä mitään uskonnoista. Mutta koska kaikki uskonnot kertovat omalla tavallaan Rakkaudesta, oli tottakai fiksua ymmärtää mistä he puhuvat ja mihin he uskovat. Hän tahtoo tietää Rakkaudesta ja ihmisyydestä ja elämästä ja siten itsestään kaiken; hän tutkii ja ymmärtää, ja hän kysyy ja löytää. Hän lukee tarinoita antiikin ajan Jumalista, ja hän tutkii uskontojen salattuja mysteereitä. Hän lukee Profeettojen kirjoituksia, ja hän kirjoittaa siitä että mitä uutta hän ymmärtää kaikesta tutkimastaan.

Mitä tapahtuu kun ihminen pitää uskonsa siihen, että hän pystyy tuntemaan Rakkauden kokoajan entistä paremmin? Mitä tapahtuu - jos tuo ihminen tutkii Rakkauden olemusta seitsemän vuotta, ja hänen ainoana tavoitteenaan on se että hän oppisi tuntemaan Rakkauden kokonaan? .. Askel askeleelta hän lähenee totuutta; nyt hänen ymmärryksensä pystyy käsittämään järjellä sen, mihin hän aiemmin joutui vain sokeasti uskomaan. Hän näkee omasta elämästään sen, että Rakkaus johon hän kokoajan uskoi; on muuttanut koko hänen elämänsä, ja ennenkaikkea hänet itsensä. Hän tuntee lopulta Rakkauden kokonaan, ja hän antaa itsensä olla siinä arvomaailmassa mitä Rakkaus "on" .. Mutta että hän voisi olla Rakkauden arvoissa, hän ei voi olla enää niissä omissa arvoissa; niissä mitkä loukkasivat, satuttivat, tuomitsivat.. Niissä mitkä olivat välinpitämättömiä omiaan kohtaan, joihin kukaan ei voinut uskoa, turvata eikä luottaa.. Hänen oli kertakaikkiaan kuoltava niistä pois. Hänen oli synnyttävä uudesstaan, ja otettava vain yksi opettaja, yksi vanhempi; Rakkaus itse (Isä).. Uskovainen hän ei ole edelleenkään, mutta uskonto hän sen sijaan tiesi olevansa.

Yksi asia oli heti selvää hänelle; Maailmasta ei löytyisi enää mitään mikä voisi täyttää häntä. Koska hän oli itse ylösnoussut täyttymykseen, hän saisi myöskin elää täyttyneenä. Täyttyneen ei enää tarvitse täyttyä, eikä tyhjentyneen enää trvitse tyhjentyä. Täyden ja tyhjän ykseys oli viimein tehty. Sen minkä piti olla mahdotonta; "se oli tapahtunut". Vastakohtaisuudet luovat arvot kaikelle; ja siksi kuolema on kaunein asia mitä elävän tulee ymmärtää. Jos kaipaamme Rakkaimpiamme niillä arvoilla, joilla kaipaamme heitä kun heidän kuoltuaan; niin osaamme viimein olla heitstä kiitollisia ja osaamme arvostaa heitä oikein jo heidän eläessään. Viisaus elämään löytyy kuolemasta..

Rakkaudesta - eli ihmisestä ja Jumalasta -  on olemassa vain yksi totuus (vaikka sitä ei näkisi eikä kuulisi kukaan meistä tekopyhistä hulluista). Viisaus tuota totuudesta ei löydy uskovaisista eikä uskonnon dogmaattisista opetuksista, vaan niistä Mestareista ja Profeetoista, keistä uskonto kertoo. Eikä ole yhtä oikeaa uskontoa; vaan kaikki uskonnot kertovat samasta totuudesta eri tavoin. Mikä siis on totuus?

Jokaisen uskonnon keskeisin henkilöitymä on ihmisyydestään ulos kasvanut Profeetta; Mestari, joka on tuntenut Rakkauden. Siksi Rakkaus on yksi. Siksi Mestarit ja Profeetat ovat myös yksi, ovatpa he sitten nousseen Kristinuskoskta, Islamista, Hindulaisuudesta, tai tekopyhyydestä pakanoiden keskeltä; kuten minä itse. Enkä väitä olevani Mestari tai Profeetta, vaan ilmoitan ainoastaan sen, minkä pystyn ja osaan Rakkaudesta itse kertoa ja kirjoittaa. Ja jokainen joka tuntee tien totuuteen, on samaanaikaan itse tie ja totuus. Ja totuus on, että Rakkaus on elämä.

Te ette koskaan löydä Jumalaa (Rakkautta) teidän tekopyhistä kirkon menoista, tai suvi seuroista, tai kun kuljette ovelta ovelle; vaan te löydätte vastaukset hiljaisuudesta ja nöyryydestä; halusta tuntea viisaus Rakkaudesta; kaikesta tulevasta kärsimyksestä huolimatta (tai oikeastaan juuri siitä syystä). Kuten eräs viisas mies sanoi kauan sitten; ["Minun Isäni (Jumala) ei asu käsin tehdyssä temppelissä"..]

Totuus ja valhe

Totuus tuo valheen aina valoon, eikä valhe koskaan siitä tykkää. Valheen ja vääryyden arvot joihin ihminen rakentuu; tulee Profeetan läsnäollessa aina esiin. Totuus vetää siis puoleensa omaa vastakohtaansa; ja tälle synonyymi on se että ihminen vetää puoleensa Rakkautta (Kristus viisauteen kasvanutta ihmistä).

Valheen arvoissa oleminen tarkoittaa kaiken katoavaisen (kuolleen) rakastamista. Eli rakkauden suuntaamista omasta sydämestä kaikkeen näkyvään; koska kaikki näkyvä tulee ennenpitkää kuolemaan. Ihminen joka on rakentunut valheen arvoihin, hyökkää ja puolustautuu totuuden ollessa läsnä. Ellei hän nöyrry ja antaudu totuudelle; niin hän on sitä vastaan. Eli ihminen puolustautuu totuuden läsnäollessa, ellei hän ole totuus itse. Ja kuka voi olla meitä vastaan, jos Jumala on meidän puolella?

Rakkaus on jokaisen insipraation ja innoituksen takana oleva alkuvoima; ja siten kaiken aikaansaadun alkujuuri. Rakkaus on "luomisen tunne" - ennen ensimmäistä ajatusta, ja Rakkaus on arvostamisen ja kiitollisuuden tunne sitä kohtaan, jonka ihminen on saanut aikaan / saanut tehdyksi / saanut luotua. Monta on, ketkä eivät tätä ymmärrä; monta ylpeää egoa, ketkä valitsevat itsensä sen sijaan että ymmärtäisivät tämän. Saavutuksistaan he eivät kiitä tuota kuolematonta alkuvoimaa, joka kaiken sai aikaan. He eivät rakasta tuota voimaa nöyränä, vaan he rakastavat itseään ylpeänä. Syy siihen on se että he hakevat hyväksyntää ja arvostusta ja kunnioitusta toisilta ihmisiltä - sen sijaan että he itse kunnioittaisivat tuota voimaa joka on kaikissa meissä yksi ja sama.

[..ja vääriä Kristuksia nousee, ja he tekevät suuria ihmeitä..]

"Ymmärtämällä totuuden Rakkaudesta; olemme sitä myös itse"

Totuus synnistä ja synnittömyydestä on aina verhottu vertauskuviin (uskonnosta riippumatta) siitä syystä; että totuuteen kuuluu kasvaa oikeista syistä. Kukaan ei voi kasvaa täydellisiin Rakkaudenarvoihin vain "haluamalla sitä", tai sanomalla toiselle ihmiselle, että "nyt kaipaat Rakkautta etkä tätä maailmaa" - vaan ihmisen täytyy itse valita Rakkaus ja se tie joka ei ole tästä maailmasta; hänen on itse tahdottava kuolla omasta tahdostaan pois - että hän ymmärtäisi, että hän voi ymmärtää Rakkauden kaikki ulottuvuudet - vain olemalla itse sitä. Ihmisen täytyy rakentua Rakkaudeksi itse.

Tätä Profeettain yhtä yhteistä (universaalia) symbolikieltä ei tekopyhä uskovainen ymmärrä, eikä ateistia voisi vähempää kiinnostaa. Itse olen ollut kumpaakin - kuten jokainen joka on kasvanut valheesta totuuteen; olen ollut ateisti, ja aivan varmasti olen ollut myös tekopyhä. Mutta vaikka olenkin ollut valtavan virheellinen ja vääryyttä viljelevä syntinen kusipää (tietoisesti ja tietämättäni); niin oon aina yksinäisillä ja vaikeimmillakin hetkilläni pitänyt uskoni Rakkauteen, ja kaivannut Rakkautta. Oon aina tiennyt ja tuntenut sen että mä en oo yksin - vaika olisin fyysisesti ollutkin yksin. En ole koskaan peljännyt mitään - silloin kun olen pitänyt uskoni rakkauteen. Suurimpien surujeni hetkillä mä on tuntenut suurimman siteen Rakkauteen. Oon aina pitänyt uskon Rakkauteen. Ja koska Rakkaus on Jumala; niin mä oon ollut tietämättäni uskovainen läpi elämäni. Silloin kai täytyy jo melkoisen hullu olla - jos ei enää itsekkään tiedä että on uskovainen!

No mutta.. mitähän muuta sanoisin näin johdantona.. Sanotaan vaikkapa näin; että tässä kirjeessä mä "riisun itseni alasti", ja tuon valheellisen itseni totuuden mukaisesti täydellisenä esiin. Tuon totuuden esiin häpeän kautta, niin että "alastomuuden häpeä" tulisi lopulta peitetyksi oikealla tavalla. Totuus jonka kerron, tulee olemaan kiistaton ja aukoton kertomus ja todistus siitä että Rakkaus on Henki josta jokainen uskonto kerto; ja Henki on minussa, ja se todistaa itse itsestää (eli Rakkauden korkeimmasta persoonamuodosta eli Hengestä eli Rakkaudesta (Jumalasta/Kristuksesta). Minä itse en mitään ilmoita - vaan Rakkaus ilmoittaa kaiken minun kauttani.

Me kuolevaiset ihmiset olemme vain eräänlaisia "kulkuneuvoja" sille yhdelle yhteiselle Hengelle - joka on ajan ja tilan ulkopuolella ikuisena totuutena elämästä. Kristuksen ruumiin rakentaminen tarkoittaa totuuteen valaistuneiden ja heränneiden ihmisten ylipapillista tehtävää. Silloin annamme ruumiimme Rakkaudelle suurempaa tarkoitusta varten. Mutta moniko teistä antautuu tuolle suuremmalle tarkoitukselle, ja moniko teistä pitää kiinni loppuun saakka omasta tahdosta ja omasta hengestä? Moniko teistä palvelee näkyvää, ja moniko näkymätöntä? Se syy minkä takia elät elämääsi - tulee väkisinkin esiiin

Hyvää matkaa..

"Arvollisuus - Kuka on arvollinen"

Ollakseen "arvollinen", täytyy olla sitä ennen "arvoton". Nimittäin "mitään" ei voi määritellä ilman "kaikkea". Ja juurikin tämän "arvollinen" ihminen (profeetta) ymmärtää. Profeetta ymmärtää kaiken "väärän" takanaan, ja hän näkee kaiken "oikeuden" edessään, jonka hän saa kun hän luopuu omasta itsestään (omasta menneisyyden varjostaan, joka on tähän saakka määritellyt sen että kuka hän on ihmisenä). Hän tietää rakentuvansa uudeksi jos hän luopuu ja päästää irti, ja hän ymmärtää elävän merkityksettömän elämän ellei hän ei pysy siinä muutoksen virrassa, jossa täytyy ensin hajota - että hän voisi rakentua.

Profeetta ymmärtää kaiken vastakohtaisuuden. Vastakohdan on tarkoitus luoda merkitys sillä mikä toisessa ääripäässä "on". Aivan kuten yö luo merkityksen päivälle, ja päivä luo merkityksen yölle; ja yhdessä ne ovat yksi yhteinen vuorokausi. Profeetta ymmärtää ihmisen ja Jumalan vastakohtaisuuden, ja hän ymmärtää sen kaiken itsessään. Yhdessä Jumala ja ihminen on Rakkaus. Että voisit kaiken tämän ymmärtää, sun täytyy uudistua ymmärrykseltäsi, eikä se voi onnistua jos pidät nykyisestä itsestäsi kiinni.

Että voisit pukea päällesi 'uuden ihmisen', täytyy riisua ensin 'vanha ihminen'. Vanhan minäsi täytyy 'kuolla', että uusi voisi 'syntyä'. Pyhittyminen on pyhyyden ääripään näkemistä (ymmärtämistä). Tätä vaihetta ihmisen kasvusta kuvataan Raamatussa "laittomuuden ihmisen" esiintuloksi. Että voisit vaeltaa valkeuden lapsena, täytyy kaiken pimeyden tulla esiin. Että voisit kirkastua ja ymmärtää valoa, sun täytyy ymmärtää kuinka valtavassa sokeudessa (pimeydessä) sä olet kulkenut elämässäsi - muka viisaana ja tietäväisenä. Viisauden alku onkin se hetki, kun ymmärrät että sä et ymmärrä lainkaan mitä viisaus edes tarkoittaa. 

"..että voisit pukea valkeat vaatteet yllesi, sun täytyy riisua itsesi ensin alastomaksi"

"Voit ymmärtää kaiken, vasta kun ymmärrät; että et ymmärrä kaikkea"

Koska pyhiä kirjoituksia ei tunneta, niin niissä eksytään. Mutta ellei ihminen koskaan eksyisi, ei hän myöskään mitään etsisi. Ja ellei hän koskaan mitään etsisi, ei hän koskaan mitään löytäisi. Etsi, niin löydät - ja pyydä, niin saat. Ja joka kadottaa elämänsä sen takia että hän pitää uskonsa Rakkauteen, tulee hän myöskin löytämään Rakkauden, ja silloin usko tulee saavuttamaan lopulta päämääränsä; joka on se hetki kun usko saavuttaa tuntemisen tason. Silloin ihminen tuntee Rakkauden kokonaan.

Ja nyt on sadonkorjuun aika. Se mikä oli kauan kätkettynä; on löytynyt, ja on nyt nostettu esille. Se mikä on esillä, ei voi olla piilossa, vaan kaikki mikä löydetään, nostetaan "korkealle valoon", että kaikki voisivat sen nähdä.

"Kaksi syntymää"

Että voisimme ymmärtää ikuista elämää ja Rakkauden korkeinta persoonamuotoa - eli Henkeä - meidän täytyy syntyä kahdesti; vedestä (symboloi näkyvän elämän alkamista ja ymmärtämätömyyttä elämää kohtaan) ja verestä (symboloi näkyvän elämän päättymistä eli fyysistä kuolemaa ja siten ymmärrystä elämää kohtaan). Kuoleman ymmärtäminen luo arvot elämälle. Ja vielä suuremman merkityksen elämälle luo se että ymmärtäisit kuka on elossa ja kuka on kuolleena. Jos näkisit maailmassamme ne ihmiset ketkä kantavat Rakkauden täydellisiä arvoja - ja jos tuntisit heidät - niin heidän kuolema koskettaisi sua yhtä paljon kuin opetuslapsia kosketti aikoinaan oman Mestarinsa eli Jeesuksen kuolema. Jos ymmärtäisit arvostaa ja kunnioittaa ja rakastaa elossa olevia läheisiäsi niillä arvoilla millä kaipaat heitä heidän kuoltuaan; hämmästyisit siitä kuinka pienistä ja typeristä asioista kannatte kaunaa toisianne kohtaan. Tässä kirjeessä otammekin selvää juuri siitä että kuka näkee ja kuka kuulee; ketkä kääntyvät nöyränä että parantuisivat - ja ketkä jatkavat matkaansa ylpenä - kohti omaa kuolemaansa.

"Hengen vaatteet ja alastomuus"

Ihminen joka on "riisunut itsensä" jälleen alastomaksi, on riisunut pois kaiken mitä hän "on" elämänsä aikana puhtaan ja neitseellisen itsensä päälle rakentanut. Hän on tuonut kaiken pimeyden nyt valoon. Hän on riisunut pois kaiken valheen, vääryyden, ymmärtämättömyyden, tietämättömyyden, ja kaiken mikä ei kuulu Rakkauteen; ja nyt jälleen ihminen on alasti. Hän on jälleen syntynyt. Ja joka on jälleen syntynyt, on myös puettava. Koska hän on Rakkauden arvoissa eikä omissa arvoissa, hänet puetaan "valkeaa vaatteeseen", joka symboloi arvollisten pyhyyttä ja heidän tekojaan. Heidän tekonsa todistaa heistä itsestään. Rypytön valkoinen vaate on hengen vaate; eli kirkastetun ruumiin sinetti. Se on lupauksen täyttymys niille ketkä ovat kaikesta koetusta ahdistuksesta, tuskasta, ja yksinäisyydestä huolimatta pitänyt aina uskon Rakauteen. Valkoinen vaate symboloi synnittömyyden ja viattomuuden arvoja, jota täydellistynyt ihminen loistaa ja todistaa pelkällä olemassa olollaan. Tästä vereen kastetusta vaateesta on aikoinaan syntynyt hääpuvun merkitys; jonka syvintä merkitystä ei tänä päivänä enää ymmärretä. Ja siihen teemme yhdessä muutoksen.

Alastomuus symboloi synnitöntä, koskematonta, neitseellistä ja viatonta pyhää ja täydellistä Rakkauden tilaa. Synnymme siihen aluksi ruumillisesti, lopuksi hengen tasolla. Alastomista ensimmäistä edustaa "Eeva", joka oli myös ensimmäisen Profeetan vaimo. Koska Kristus edustaa Rakkauden täydellisiä arvoja, edustaa Aatami ja Eeva ensimmäistä ja vimeistä Profeetta. Vaimo on aina ollut syy siihen, että miksi ihminen on tahtonut kasvaa Rakkauden tuntemisessa. Profeettana oleminen tarkoittaa tiedon ja viisauden korkeimmaan tason näkemistä, ja siinä arvomaailmassa elämistä. Vaimo on vapahdettu omasta tahtotilastaan pois; ja siksi hän on puhdas kuin neitsyt, eli juuri sitä mitä seurakunnan tulee olla. Hän on se "kallio", jolle kirkko rakennetaan. Tästä syystä "Kristuksen Morsiamella" kuvataan seurakuntaa, johon kuuluvat kaikki ketkä ovat "täydellistyneet" eli valitut, eli kaikki he ketkä ovat oppineet tuntemaan Rakkauden täydellisesti. Sitä oli alkuseurakunta, ja sitä tulee olemaan loppuseurakunta.

"Lastenkaltainen valtakunta"

"Vanhurskautus" tapahtuu uskon kautta Rakkauteen; eikä se vaadi enää minkänlaisia tekoja. Oikeastaan päinvastoin; ihminen on tehnyt valtavan paljon, että hän pääsi lopulta tuohon täydelliseen tilaan; jossa Rakkautta ja elämää ei enää yritetä todistaa tekojen kautta. Eihän sekään ei vaadi vastasyntyneeltä vauvalta tekoja että hän vain "on" syntymänsä jälkeen kaunis ja täydellinen. Samoin uudesti Hengestä syntynyt aikuinen vain "on" upea, kaunis ja täydellinen.

"Kuolleet nousevat katoamattomina - ja me muutumme"

"Herääminen" ja "valaistuminen" on se hetki, kun ihminen ymmärtää että kaikkivoipainen viisaus jota voimme itse ymmärtää; on peräisin Rakkaudesta, ei ihmisestä itsestään. Silloin ihminen ensimmäisen kerran todella ymmärtää olevansaj tekemissä jonkin ikuisen ja pyhän, näkymättömän voiman kanssa. Ihminen alkaa nyt ymmärtää, että tuo voima on Rakkaus ja Jumala, ja hän ymmärtää nämä kaksi maailman pyhintä sanaa synonyymeiksi keskenään. Kun ihminen on kerran päässyt totuuden tuntoon, hän ei koskaan unohda tuota hetkeä. Illuusio alkaa viimein murtua, ja totuus alkaa tulla esiin kaikkialta.

Ihmisen on kuoltava omasta käsityksestään siitä mitä Rakkaus on, että ihminen voisi "nähdä ja kuulla" Rakkauden ja Jumalan sellaisena kuin se on. Oma tahto on sidottava; hakattava ristille. Oman vääryyteen taipuvaisen hengen on kuoltava. Meidän on päästettävä ohjaksista irti, jos tadomme tietää ja tuntea koko totuuden. Annamme ruumiimme Rakkaudelle jos tahdomme tuntea totuuden, koska Rakkaus ei voi inkarnoitua meihin jos annamme oman tahtomme (itsemme) päättää siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun annamme itsemme (tahtotilamme) Jumalalle, eli Rakkaudelle, eli korkeammalle itselle - antaa Rakkaus meille Henkensä. Isä antaa siis henkensä pojalleen.

Tässä Jumalan ja ihmisen keskinäisessä vaihtokaupassa elämä todella on ikuista, sekä ihmisellä että Jumalalla; koska he ovat aina yksi ja sama - vain eri persoonamuodoissa. Nykyisen ruumiisi ei tarvitse olla ikuinen, koska onhan maailmassa 8 miljardia muutakin ruumista. Jokainen joka niistä tyhjenee Jumalan työkaluksi, tulee elämään viisaudessa järkensä sijaan, pyhänä - oman väärytensä sijasta. Ihminen tarvitsee näkymätöntä josta ikuisuus virtaa kuolevaiseen ihmiseen, ja sieltä Henki tarvitsee fyysisen alustan kokemustason elämälle - josta Rakkaudeksi rakennutaan alhaalta ylöspäin - ruumiista henkeen. Tätä siis tarkoittaa "olla Isässä". Joka on Isässä, on Poika. Ja joka on Pojassa, on sillä tiellä joka tekee hänestä itsestäänkin Pojan. Olemme kaikkea tätä; jos vain tahdomme luopua omasta tahdostamme - että voisimme elää vapaana.

Rakkauden invaasio

Rakkaus, eli Jumala - on kaikilla olemisen tasoilla aina vapaa. Muuten Rakkaus ei ole Rakkautta, vaan ainoastaan yksittäisen ihmisen oma hatara käsitys siitä mitä Rakkaus on.

"Korkein" on Hengen taso, ja "alin" on ruumiin taso. Ihminen täällä "alhaalla" on vain eräänlainen "kulkuneuvo", jota Rakkauden korkein persoonamuoto (eli Pyhä Henki) tarvitsee että Henki voi tula "lihaksi". Jumala (Rakkaus) tarvitsee ihmisen fyysistä ruumista äärimmäisen tärkeästä syystä; Koska Rakkaus on elämä, niin tulee käsittää että elämä pyrkii aina laajenemaan; niinkuin mikä tahansa muukin elämänmuoto ja yhteiskunta universumissamme. Elämä laajenee Rakkauden kautta takaisin ykseyteen, eli elämän korkeimpaan persoonaan eli ikuiseen ja kuolemattomaan Henkeen. Kuolema vastaavasti kutistaa kaiken muun takaisin "materiaksi"; myös sen Ruumiin kenen kautta jälleen yksi tietoisuus kehittyi ymmärtämään ikuisuutta.

Oma tahto (Ihmisen tahto)

Henki inkarnoi itsensä vain sellaiseen olentoon jolla on kyky ymmärtää elämää ja kuolemaa (omaa itseään alemmassa ja ylemmässä persoonamuodossa). Tuo olento on ihminen. Turhaan ei Raamatussa sanota että ihminen on luotu "Jumalan kuvaksi". Me synnymme sallimuksen ytimestä vapaan tahdon kera pienenä vauvana tähän maailmaan; mutta koska meillä ei ole lainkaan viisautta eikä ymmärrystä yhtään mistään; niin me rakennamme koko näkyvän ja näkymättömän elämämme oman tahdon varaan ja omiin arvoihin. Me luomme itse käsityksen Rakkaudesta ja elämästä, sen sijaan että opettelisimme tuntemaan ne. Mutta mitä muutakaan me voimme? Itse emme tätä voi pienenä ymmärtää Rakkautta ilman opettajaa, ja ellei kukaan ohjaa eikä opeta, niin miten ihminen voisi löytää totuutta tästä valheen viidakosta? Ei mitenkään. Meidän on siis "langettava". Hyvän ja pahan tiedon puusta on syötävä, että oppisimme virheiden kautta tuntemaan totuuden itsestämme.

Nykyään vapaassa tahdossa oleminen (ei omassa, vaan vapaalla tahdolla tarkoitan Rakkauden eli Jumalan tahtoa) on tehty yhteiskunnan taholta lähes mahdottomaksi. Nykyään nimittäin ihmisen "täytyy olla sitä ja tätä", että hän on hyväksytty ja arvostettu jäsen tekopyhässä yhteiskunnassamme. Mikäli hän ei ole niinkuin normaalin ihmisen arvot "kuuluu olla" ja laki määrää, hän EI ole hyvä tyyppi, ja hänet saa nöyryyttää ja alistaa ja "kivittää" julkisesti. Kaiken tämän olen kokenut itse. Alkoholisteja ja narkomaaneja arvostellaan ja pidetään huonompana ihmisenä kuin vaikkapa lääkäriä. Omaa persettä kehutaan ja itseä pidetään niin perkeleen hyvänä, kun saa istua jossain virkatehtävässä kunnan toimesta. Virkamiesasemaa väärinkäytetään nykyään häpeilemättä, ja koko arvomaailma yhteiskunnan tasoolla on täysin läpimätä. Ja nämä mädät omenat sitten määräävät pitkäaikaistyöttömiä pakkotyöhön, ja lapsia huostaan perheistä missä on taloudellisia vaikeuksia. Itse jouduimme ottamaan asianajajan, koska Isonkyrön sosiaalitoimen käytös alkasi olla täysin häiriintynyttä käytöstä. (mutta sitä lisää toisella kertaa, kerron aivan varmasti kaiken tästäkin myöhemmin).

Vapaa tahto (Rakkauden / Jumalan tahto)

Tiedekin sen todistaa että ihminen käyttää vain noin 15% koko mielensä kapasiteetista. Omassa tahdossa elävä ihminen ei voi käsittää eikä ymmärtää sitä valtavaa totuutta, että Rakkaus on aina ollut näkymätön silta siihen että ihminen saavuttaa täyden 100% kapasiteetin käsittämisen omasta tietoisuudestaan. Ihminen voi viimein ymmärtää kaiken mielestään, sielusta, hengestä, itsestä, elämästä, kuolemasta, ja tietenkin aivan kaikesta. Evoluutiota ei tarvitse odottaa tuhansia vuosia, vaan ihmisen evoluution seuraava vaihe on henkinen, ja me olemme jo syntymämme hetkellä valmita astumaan henkisen evoluution portaan yli. Ihmisen oma ja ahdas mieli (oma tahto) ei voi koskaan käsittää vapaan tahdon kaikkivoipaa ja ääretöntä ja ikuista vapautta ja rauhaa - ja alati laajenevaa elämää Hengessä. Omassa tahdossa kulkeva ihminen ei voi käsittää että kuinka valtavaa on tavata ihmisiä keillä on täysin SAMA arvomaailma - tuo arvomaailma joka on opittu suoraan Rakkaudesta - jota he kumpikin kumartavat. Rakkaus on heille todellinen voima, he tuntevat sen luovan vaikutuksenq Tuo voima on todellinen, he tuntevat sen. He eivät enää "usko" 

 Jos vapaan tahdon tahtoo käsittää, omasta tahdosta on luovuttava kokonaan pois.

Rakkauden tahdon kanavaksi on ollut aina vaikea kasvaa siitä syystä koska juurikin tahto ja halu ihmisessä on se joka ajaa ihmistä kokoajan tahtomaan ja haluamaan lisää ja lisää, enemmän ja enemmän! Lopulta ihminen on alkanut olettamaan että vapaa tahto ja oma tahto tarkoittaa samaa asiaa!! Jumalan tahto on ainoa tahtotila joka on oikeasti vapaa. (..kauan itsekin luulin että "oma tahto" ja "vapaa tahto" tarkoittavat samaa ja samaa tahtotilaa ihmisessä ). Tästä syystä niin kauan kun ihminen käyttää "vapaata tahtoaan" (eli omaa tahtoa) rakentaakseen "omaa elämäänsä" - on Jumalan inkarnoituminen ihmiseen mahdotonta.

Meidän kuuluu käyttää ykseydestä virtaavaa Rakkauden eli sallimuksen vapaata tahtoa siihen että tuhoamme oman tahdon itsestämme, että voimme olla kaikesta vapaita. Me emme ole Jumalan kuvia, jos käytämme vapaata tahtoamme siihen, että luomme oman käsityksen siitä mitä Rakkaus on. Rakkaudesta nimittäin on vain yksi totuus. Ja joka ymmärtää totuuden arvot, ymmärtää elävän Jumalan arvot. Rakkauden täydellinen inkarnoituminen voi tapahtua vain sellaisen ihmisen kohdalla, joka on käyttänyt vapaata tahtoaan siihen, että hän on itse tahtonut "tyhjentyä" kaikesta mitä hän on; että hän voisi täyttyä kaikesta mitä Jumala eli Rakkaus on. Tästä samasta syystä Jeesuksestakin kirjoitettiin että "Hän tyhjensi itsensä ihmisyydestä ja sai siten Jumalaisen olomuodon Isältä".

Ihminen joka on vähentynyt itse niin paljon että häntä ei enää ole - kun hän on enää vain ohut ja tyhjä kuori - on Rakkaudelle arvollinen. Sellaisen Rakkaus valitsee, ja sellaiseen ihmiseen Rakkaus voi inkarnoida Henkensä [..kyyhkynen laskeutui taivaasta ja jäi hänen päälleen..]. Sellaisen ihmisen voi Rakkaus Jumalisuudellaan täyttää. Sellainen ihminen on Rakkauden valitsema kulkuneuvo. Sellainen ihminen on pitänyt uskonsa Rakkauteen kuolemaansa saakka; ja juuri tästä syystä sellainen ihminen saakin elää; vaikka onkin kuollut. Tätä tarkoittaa armossa eläminen. Sellaiset ihmiset ovat valittuja ja arvollisia; Rakkauden rakentamia ylipappeja, joka symboloi samalla oman itsemme lopullista siunausta. Profeetaksi vihkiytynyt ihminen on vapaan tahdon omaavan ihmisen silmissä "järkensä menettänyt uskovainen hullu", joka on tästä maailmasta jo pois - mutta katso - kuitenkin hän elää..

"Viisaat Neitsyet"

Nämä ovat niitä viisaita neitsyitä, ketkä ottivat tarpeeksi öljyä (uskoa) "lamppuihinsa" kun lähtivät häihin. Nämä ovat niitä ketkä seurasivat Rakkautta kuolemaan asti. He ovat kuolleet omasta vapaasta tahdostaan pois, että voisivat elää Korkeimman itsen - eli Rakkauden tahdossa..

He ovat syntyneet kahdesti; Ruumiissa ja Hengessä (vesi ja veri / liha ja henki). He ovat olleet kahdesti alasti; fyysisesti ja henkisesti. Ruumillisessa elämässä he pukivat itsensä kultaan ja Dolce Gabbanan mekkoihin, ja lopuksi kun tuo ylpeys risuttiin pois, peitettiin alastomuus valkoiseen puhtaaseen pellavaan. Heidät on vihitty tietoon ja totuuteen; kaiken tyhmyyden ja valheen kautta. Ellei ulkoista loistoa olisi koskaan ollut, ei mitään olisi koskaan tarvinnut riisua. Näiden Rakkaudessa täydellistyneiden ihmisten teot seuraavat heitä itseään; Koska tekomme on seurausta arvoistamme.

"Hedelmistä te heidät tunnette"

Kaiken alkujuuri on sallimus;  josta vapaa tahto on syntynyt. Että voisimme ymmärtää sallimusta, meidän tulee ymmärtää vapaan tahdon todellinen merkitys. Me ihmiset emme päätä vapaalla tahdolla tekojamme, vaan päätämme ainoastaan arvomme; ja arvot ohjaavat tekojamme. Arvot ovat siis tekojemme "syy", ja teot ovat "seurausta" arvoistamme! Tekomme todistaa siis meistä itsestämme, koska teemme juuri niitä tekoja mitä arvomme sallii meidän tekevän.

Oma tahto on murrettava, ja sen on kuoltava, että tahto voisi todella olla vapaa, että Rakkauden tahto pääsee toteutumaan (jota vapaa tahto todella tarkoittaa). Moni sekoittaa oman tahdon ja vapaan tahdon keskenään, ja silloin sekoitamme ihmisen tahdon ja Jumalan keskenään. Ristiinaulitseminen symboloi oman tahdon kuolem.aa, ja vapaan tahdon syntymää. Tätä ei ihminen ole koskaan tahtonut nähdä, koska ymmärtääkseen tämän; hänen täytyy kuolla itsestään pois

"KAIPAUKSEN VETOVOIMA ELI RAKKAUDEN LUOVA VOIMA"

Suuntaamalla ajatuksemme siihen mitä me kaipaamme; me myös saamme aina lopulta sen mitä kaipaamme. Mutta kuinka moni teistä suuntaa kaipauksen "toiseen ihmiseen", ja kuinka moni teistä suuntaa kaipauksen ja tahtotilan "tähän maailmaan" (saadakseen itselleen jotain "näkyvää")? Ketkä teistä rakastavat maailmaa? Ketkä teistä rakastavat ihmistä maailmassa?

Kyllä, tietenkin voimme rakastaa ja tahtoa ja haluta ja kaivata tämän maailman asioita, tavaraa, rahaa, tai mitä tahansa tästä maailmasta- mutta sun tulee ymmärtää - että me ihmiset ei olla mitään koskaan luotu; vaan kaipauksen vetovoima ja kaipaksen rakentama tahtotila (Rakkauden luova voima) meissä ihmisissä on saanut kaiken näkyvän aikaan, ja siten saanut ihmisen luovuuden tilaan. Luovuuden tilassa me insipiroidumme ja innostumme, kaipaamme ja luomme. Saamme luotua tuolla voimalla mitä ikinä vain tahdomme, eli kaiken mitä Rakkauden nimessä pyydämme! 

Kuuluuko kunnia maailman tavaroista ja asioista siis antaa heille ketkä niitä ovat rakentaneet, vai sille voimalle; joka ihmisen saa luomaan? Onko iPhonen olemassaolo Steve Jobsin ansiota, vai Rakkauden ansiota, jonka Steve tunsi kun hän makasi LSD päissään heinäpellolla (silloin kun ymmärsi ettei puhelin tarvitse nappuloita lainkaan)?

Rakkaus saa meissä ihmisissä aikaan lapsenomaisen innostuksen ja luovuuden tilan, ja tuota lapsenomaista luovuuden tilaa me tarvitsemme jos tahdomme jotain - jotain mitä tahdomme luoda!

Tätä tarkoittaa 'kunnian antaminen Jumalalle' (Rakkaudelle); vaikka valitettavan moni ottaakin kunnian saavutuksistaan itselleen, eikä sille voimalle (Rakkaudelle) joka itselle on saavutuksia todeksi tehnyt. Moni ottaa kunniaa ja ihailua, koska kaipaa hyväksyntää ja kunnioitusta. Ja jos ihminen ei koe tulevansa hyväksytyksi sielunsa tasolla hengesssään, ja hakee hyväksynnän ruuminsa tasolla egossaan.

Ja kun ihminen ymmärtää kaiken tämän, hän pysyy nöyränä kaikesta. Steve Jobs:kin oli nöyrä, vaikka oli yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Hän ymmärsi itsekin; että hän oli vain kurja kuolevainen ruumissaan, mutta Hengessään ikuinen.

Avioliitto on ihmisen ja Rakkauden välinen liitto; ja näinollen samalla kaikkein pyhin sopimus minkä ihminen voi eläessään tehdä

Koska 'taivas' kuvaa miestä, ja koska 'maa' kuvaa naista; niin voimme ymmärtää paremmin että mitä 'taivaan ja maan välinen liitto' tarkoittaa; Jumalan ja ihmisen välinen liitto on siis aina tarkoittanut miehen ja naisen keskinäistä sopimusta rakentua Rakkauden tuntemisessa täydelliseksi. Ja tätä kahden ihmisen yhtä pyhää polkua on aikojen alusta kutsuttu avioliitoksi. Jokainen Profeetta on oppinut tuntemaan Rakkauden avioliiton kautta. Tämä on aina pidetty salaisuutena, koska Rakkauden tunteminen täytyy tapahtua aidosti; oikeista syistä. Kaikessa on merkitystä aina vain syyllä.

Rakkauden täydellinen tunteminen on Jumalan tuntemista; ja siksi se avaa ihmisen käyttöön metafyysisiä voimia tietoiselle tasolle. Siksi Profeetat ovat aina pystyneet tekemään tiettyjä "ihmeitä", jotka oikeastaan eivät ole ihmeitä, vaan ne ovat ihmisyyden ja Jumaluuden ykseyden tulosta; joka avaa meihin itseemme kuuluvia asioita; joita ymmärtämätön ihminen ei vain vielä ymmärrä. Näitä voimia ei ole tarkoitettu kuin vain ja ainoastaan siihen kasvaneille ihmisille. Vielä koskaan ihmiskunnan historian aikana ei ole kerrottu suoria ohjeita siitä että miten ihminen voi todella vetää puoleensa kaiken mitä hän haluaa. Ja hyvä niin. Näitä "luomisen voimia" käytetään toki tälläkin hetkellä itsekkäistä syistä; maailman rikkain yhden prosentin porukka on hyvä esimerkki ja todiste siitä. Rakkaus rahaa kohtaan luo lisää rahaa. Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt on kuitenkin tarkoitus kertoa siitä että mitä tapahtuu kun luomisen voima suunnataan toiseen ihmiseen tämän maailman sijasta. Mitä tapahtuu kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan Rakkauden kautta; eli he rakastavat rakkautta koko sydämestään, koko mielestään, ja koko sielustaan?

Avioliitto jossa ei vielä ole "Profeettaa" eikä "synnitöntä Morsianta / eli "neitsyttä" (ei Kristusta eikä Kristuksen Morsianta); on pyhittymisen vaiheessa. Tätä kasvun vaihetta kuvataan Raamatussa "suuren ahdistuksen ajaksi"; jossa ahdistus ja tuska kasvaa ja tihenee "kuin naisen synnytystuskat" - ja että "lopussa kun lapsi on syntynyt, ei tuskaa enää muista, vaan ilo lapsen syntymästä täyttää kaiken".

Rakkaudessa rakentuminen tapahtuu siispä aina kärsimyksen kautta; koska vääryyden täytyy tulla esiin jos oikeutta ja pyhyyttä aikoo odottaa elämäänsä. Ykseys on sitä että "oikea ja väärä" / "hyvä ja paha" / "järjestys ja kaaos" on täydellisen ymmärryksen alaisuudessaan tahtotilaltaan; ja että tahtotilaa ei enää määrittele ihminen; ei mies eikä nainen, vaan Rakkaus itse. Tätä tarkoittaa Jumalan tahdon (Rakkauden tahdon) toteutuminen ihmisen elämässsä.

Johannes Kastajasta kirjoitetaan että "ei ole vaimoista syntyneiden joukossa suurempaa kuin Johannes Kastaja.."Ihminen joka pyhittyy Profeetaksi, todellakin "syntyy vaimostaan". Vaimo on hänelle syy siihen että miksi hän ajaa itseään vähenemään itsessään; ja syy siihen miksi hän tahtoo Rakkaudessa kasvaa. Vaimo on syy siihen miksi hän tahtoo ymmärtää Rakkautta päivä päivältä paremmin, että väärät arvot jäisivät pois (ihminen kuolee omasta itsestään pois).

Vääryyden on tultava esiin. On ymmärrettävä, että se satuttaa; mutta se myös ajaa ihmistä anteeksiantoon, nöyrtymiseen, myötätuntoon, toisen ihmisen hyväksymiseen virheiden kautta, toisen arvostamiseen, kunnioitukseen, sisäisen itsen hyväksymiseen, ja lopulta se rakentaa kaksi rikkinäistä ja Rakkadessa hajonnutta ihmistä yhdeksi uudeksi Jumalaiseksi olennoksi. Mieheksi ja naiseksi; mutta kuitenkin yhdeksi ja samaksi. Heidän tulee kuolla omista arvoistaan, että voisivat syntyä Rakkauden arvoissa.

Vaikka tätä on aluksi hieman vaikea ymmärtää, niin totuus on, että koko Raamattu on kirjoitettu avioliitosta ja Rakkauden täydellisistä arvoista; joihin kaksi ihmistä lupautuu rakentua. Syy löytyy miehen ja naisen vastakohtaisuudesta, jota kumpikin tarvitsee ollakseen "mitään". Miestä ei voisi määritellä ilman naista, eikä naista voisi määritellä ilman miestä. Yhdessä he ovat yksi kokonainen ihminen. Raamattu alkaa tarinalla Aatamista ja Eevasta; ja Raamattu päättyy "Kristuksen Morsiamen häihin". Alusta tulee siis loppu, ja lopusta tulee jälleen alku. Esimerkiksi Profeetta Hoosea käytti kirjoituksissaan esimerkkinä avioliittoa; Hän kirjoitti Rakkaudeksi rakentumisen pyhää tietä vertauskuvallisesti esille ja perinnöksi tietoon ja totuuteen kasvaneille arvollisille ihmisille; ja tätä totuutta tutkitaan tänäkin päivänä tuhansien eri Raamatun tutkijoiden turvin ympäri maailmaa. Mutta koska Rakkautta ei tunneta; kirjoituksiakaan ei tunneta.

Yksi kokonainen ihminen

Avioliitossa tahdomme rakentua yhdeksi ihmiseksi oman vastakohtamme kanssa (yhdeksi mieleksi, Rakkauden tahtoon alistuen). Kun rakastamme vastakohtaamme, emme enää ajelehdi "omassa maailmassamme" eksyneenä, vaan olemme löytäneet yhden yhteisen maailman. Rakkaudessa emme ole koskaan yksin. Emme enää täyty maailmasta jolla ennen täytimme itseämme, vaan täytymme toisistamme; ja kuljemme maailmassa täyttyneinä. Ennen täyttymystä täytyy kuitenkin tyhjentyä; Olemme tyhjentäneet itsemme itsestämme. Olemme tyhjentyneet eli antaneet kaiken; että voisimme saada kaiken.

Avioliiton salatuin merkitys on vastakohtien samankaltaistuminen yhdeksi, että heistä tulisi yksi kokonainen ihminen, sen sijaan että ovat mies ja nainen. Tätä avioliitto on alussa merkinnyt, ja sitä se tulee merkitsemään jälleen lopussakin. Tätä tarkoittaa ehkä maailman mahtipontisin lausahdus; "Minä olen alku ja loppu". Mies symboloi ensimmäistä (vapahtajaa), ja nainen viimeistä (vapahdettua). He olivat alussa, ja he ovat lopussa. Heidät on siis vihitty tietoon ja totuuteen. He ovat Kristus-viisaudessa olevat "Vaimostaan syntynyt mutta Isässä oleva Poika" ja Neitsyt Marialla kuvataan Jeesuksen äitiä, joka todellisuudessa on tuo vaimo josta Jeesus uudelleen syntyi Hengessä; ja tästä ensimmäisestä "ihmeestä" lähtikin käyntiin Profetia jota Jeesus ja Maria tekivät todeksi. Maria oli todellisuudessa Jeesuksen "pyhitetty ja synnistä vapahdettu vaimo". (Kristus ja Hänen Morsiamensa). Näin syntiinlankeminen saatetaan jälleen päätökeen nyt kun totuus Rakkaudesta on esillä. Tie totuuteen pitää sisällään suuria voimia, jotka eivät ole koskaan tarkoitettu suurelle yleisölle. Rakkauden luovan voiman mahti on aina ollut arvollissten pyhää salaisuutta jota on varjeltu tuhansia vuosia. Raamatun suurin salaisuus liittykin juuri Krituksen paluuseen; joka tapahtuu meissä sisäisesti, eikä ulkoisesti (tekopyhät uskovaiset odottavat Jeesuksen tulevan taivaalta, eivätkä ymmärrä että taivas on heissä itsessään). 

Kaanaan häät ovat paikka jossa Jeesuksen ensimmäinen ihme tapahtui. Jeesus muutti veden viiniksi. Koska vedellä symboloidaan (ruumista syntynyttä) ihmistä, ja koska viinillä symboloidaan (hengestä syntynyttä) arvollista ihmistä, niin voimme ymmärtää paremmin että mitä Jeesuksen ensimmäinen ihme tarkoittaa. Veden muuttaminen viiniksi tarkoittaa tapahtumaa jossa Jeesus pyhitti oman vaimonsa "arvolliseksi". Kaanaan häät ovat siis vertauskuvallinen tapahtumakulku Jeesuksen omista häistä.

Juurikin Mariasta ne "seitsemän riivaajaakin" ajettiin ensimmäisenä. Ja koska  lopun täytyy olla sama kuin alunkin, niin Jeesuksen viimeisen ihmeen täytyy olla sama kuin ensimmäinen. Jälleen on miehen opittava tuntemaan Rakkaus, että jälleen voisi yksi morsian pyhittyä, että jälleen voisi yhden vapahtaa vapahtajansa kautta. Mutta elleivät he itseään opeta Rakkaudesta, niin keitä he ovat toisiaan opettamaan. Siksi totuus on ylhäällä ja ikuisena aina muuttumaton.

Koska jokaisella Profeetalla on ollut sama Henki (eli Pyhä Henki, Rakkauden korkein peroonamuoto), niin Kristus on elänyt toisinsanoen aina, ja tulee elämäänkin aina. Ja koska vain Pyhä Henki elää aina, niin tarkoittaa tämä sitä että he ketkä eivät valitse Pyhää Henkeä; valitsevat kuolla (koska tahtommehan on kaikilla vapaa).

Siispä kysyn; Keiden vaatteet ovat puhtaat ja rypyttömät, ketkä saavat käyskennellä arvollisten keskellä? Tällä sivustolla otamme juuri siitä selkoa.

Se mitä totuus Rakkaudesta oli alussa, tulee olemaan sitä samaa lopussakin. Rakkaus on ollut, on nyt, ja tulee olemaan aina täydellinen. Täydellistä ja kuolematonta Rakkautta ei kuitenkaan voisi määritellä täydelliseksi; ilman omaa vastakohtaansa. Tässä kohtaa me epätäydelliset ja kuolevaiset astumme peliin mukaan.

Alussa oli Rakkaus ihmisessä. Eli Jumala oli ihmisessä. Ihminen ei sitä tiennyt, siksi hän olikin ihminen. Alussa Henki opetti tuolle tietämättömälle ja ymmärtämättömälle ihmiselle arvoja hänestä itsestään. Henki opetti ylpeän nöyrtymään, ja teki ihmisestä itsensä; Jumalan kaltaisen. Henki sai ihmisen "näkemään ja kuulemaan", eli ymmärtämään. Tätä tarkoittaa kun sokeat saavat näkönsä takaisin.

Lopussa on ihminen Rakkaudessa. Eli ihminen Jumalassa. Ihminen tiesi sen, siksi hän olikin voideltu ja vihitty Profeetaksi. Nyt Henki toimii hänen kauttaan; opettaen viisautta ja ymmärrystä Hengestä, eli "Korkeimmasta itsestä" muille ihmisille heistä itsestään. Profeetta on "itsestään luopunut ihminen"; ja tämä on se syy miksi totuus voi virrata vain Hänestä. Ja ketkä ovat Hänessä, eivät ole enää itsessään. Profeetan kautta ihmiset jälleen "näkevät", ja he löytävät jälleen sen mikä on ollut kätkettynä.

Näin alku ja loppu pysyy samana; eikä ensimmäinen ja viimeinen koskaan muutu. Joka näkee alun, näkee myös lopun. Mutta kuinka moni teistä todella on valmis juomaan sen maljan, jota totuus mukanaan tuo? Koska kaikessa peilautuu vastakohtaisuus; niin samalla se tarkoittaa että ikuisen elämän eli Graalin maljan vastakohta on murhe, tuska, ja ahdistus. Kristuksen paluuta kuvataankin "suuren ahdistuksen ajaksi, ja ahdistus ja tuska tihenee kuin "vaimon synnytystuskat". Rakkaus kärsii kaiken, että ihminen ymmärtää kaiken.

Mikä se sellainen Profeetta olisi, jolla ei olisi tietoa kaikista mahdollisista kärsimyksistä?

Ja kuka ikinä tahtoo juoda siitä maljasta josta minä kaadan: Hän on juova oman kuolemansa. Hän on vihaava itseään ja tätä maailmaa. Hän tahtoo kuolla; että voisi elää. Hänen on kuoltava siis omasta tahdotaan pois, että voisi elää Rakkauden tahdossa. Se ei tarkoita tekopyhää Jeesustelua Jumalasta, vaan Jumalan ilmoittamaa pyhää totuutta Jeesuksesta - totuutta joka on aina ollut kätkettynä. Se tarkoittaa nöyrää ymmärryksen kasvua; ymmärrystä siitä mitä Rakkaus ja ihmisyys todella tarkoittaa ja mitä ihminen ja Jumala ja Rakkaus on..

"..ja joka itsensä ylentää - se alennetaan.."

Kertomalla että olen sisäistänyt Rakkauden täydelliset arvot; niin kansan silmissä mä "ylennän itse itseni". Ja koska itse itseni näin "valtavan ylimielisesti ylennän", niin kansan silmissä mut tietysti "alennetaan"; eli väärän profeetan ja väärän Kristuksen kansa sai. Mutta että oikea voisi tulla, täytyy vääränkin mennä.

(Matteus 24:24)

Kristian

Arvollisten esiintulo

Se mitä tulen tässä kirjeessä kertomaan; On toisille siunaus ja toisille kirous. Toiset tulevat löytämään, ja toiset tulevat eksymään. Mutta ne ketkä eksyvät siksi että löytäisivät; niin heidät mä tulin keräämään samaan laumaan. Omiani mä etsin, niinkuin jokainen meistä tekee. Aion tehdä jotain muutakin. Aion etsiä omani.

Tuon ykseyden esiin elämästä ja kuolemasta. Tuon ykseyden salatun "vastakohtaisuuksien symbioosin / ääripäiden samankaltaistumisen" esiin ilman vertauskuvia; Ja se nousee esiin sinusta. Totuus herää alitajuntasi tasolta ymmärtämättömästä pimeydestä; ja se nousee tajunnan tasolle; ymmärryksen ja kaiken käsittämisen kirkkauteen; jolloin viisaita voimme sanoa olevamme.

Emme kulje kuitenkaan enää silloin omassa viisaudessamme, vaan Rakkauden korkeimman Hengen  Jumalaisessa mielessä ja sen viisaudessa me olemme. Viisauden alku on se hetki; kun ihminen ymmärtää että hän ei vielä ymmärrä.

Jo monia tuhansia vuosia on kerrottu vertauskuvallisia tarinoita Jumalasta ja saatanasta, hyvästä ja pahasta, ying ja jangista. Vaikka uskonnot vaihtuvat, niin totuus pysyy silti samana. Totuus on Rakkaus, ja Rakkaus on ihmisen korkein mahdollinen olemus, jollaiseksi vapaa tahtomme sallii ihmisen kasvaa. Rakkaus on fyysisen ja henkisen olemisen ja elämisen signulariteetti; ikuisuus jossa vallitsee rauha, vapaus, turva, armo, myötätunto, ymmärrys, luottamus, usko, toivo, eli täydellinen Rakkaus; joka on ansaittu ymmärtämällä kaiken tuon vastakohtaisuutta kokemisen ja kärsimisen tasolla. Henkinen evoluutio vie ihmisen lepäämään lopulta Kaikkivoipaiseen Jumalan eli Rakkauden Henkeen; tietoisuuden korkeimpaan persoonamuotoon. Menet sinne oman täydellistyneen sielun kanssa. Se on täydellisten sielujen tila ja paikka, ajan ja avaruuden tuolla puolen. Mutta kaiken tämän koet ruumillisessa näkyvässä elämässäsi - tässä ja nyt.

Se on lähellä; aivan oven edessä

Totuus Rakkaudesta on nousemassa kovaa vauhtia esiin pian kaikkialla maailmassa. Ja kaikki asiat tarvitsevat oman vastakohtansa ilmentyäkseen; Totuus ei voi siis ilmetä, ellei myös valhe ilmene samaanaikaan. Tätä on ykseys. Kun puhumme totuudellisesta valheesta; puhumme sinusta. Ja sinä elät jakautuneessa kaksinaisuudessa. Miten siis ihminen voi palata takaisin ykseyteen? Lopusta on tultava alku; Sinun täytyy täyttyä vastakohdallasi. Ja se täytyy tapahtua oikeista syistä; ei pelosta

Ihminen itse on vääntänyt ja kääntänyt nämä asiat vaikeaksi itselleen käsittää. Ihminen valitsee ja tahtoo pysyä tyhmänä, koska sen vastakohdaksi; eli viisaaksi kasvaminen tapahtuu kärsimyksen kautta, ja se satuttaa ja hävettää. Rakkauden käsittäminen totuudellisesti on maailman luonnollisin asia; mutta ihminen on ajan saatossa tullut sokeaksi. Siksi sokeat täytyykin parantaa ensin.

Kun sanon että totuus ihmisestä on myös nousemassa esiin, niin tarkoitan, että mitään sinusta ei jää paljastumatta; ei yksikään salaisuus, eikä yksikään teko. Ei yksikään ajatus, eikä yksikään pieninkään piirto. Kaiken on tultava esiin. Kaikki kirkastuu; heissä ketkä Rakkauteen valitsevat kasvaa. Ja kaikki tummuu ja ahdistuu; heissä ketkä jäävät omaan käsitykseensä ja omaan "totuuteen" hänen "omasta versiostaan" siitä mitä Rakkaus hänen mielestä tarkoittaa.  He eivät ole koskaan samaa mieltä - koska jos olisivat - he olisivat meissä ketkä olemme totuudessa. Tätä tarkoittaa suuren ahdistuksen aika, joka on alkanut; Profetaallisen vuodet ovat käynnistyneet. Rakkaus (kaikissa sen kolmessa persoona mnuodossa) "on tullut lähelle". Tätä Johannes Kastajan aika merkitsee, joka julisti, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.

Kaitselmus

Vain sillä on väliä, että mistä syystä elät elämääsi?

Elätkö sitä ruumiisi tähden, joka kaipaa aistillisia nautintoja ja kokemuksia, vai elätkö sitä sielusi tähden, joka kaipaa turvaa, rauhaa, itsesi jakamista toisen ihmisen kanssa?

Syy; alkujuuri

Jos haluat että maanpäällinen (ruumiillinen) elämäsi on rahallisesti runsasta, ja että elämäsi olisi mahdollisimman kokemusrikasta; niin laita sielusi sivuun! Silloin saat paljon helpommin ja nopeammin rakennettua ulkoisesta elämästäsi juuri sellaista mihin uskot ja millaisen tahdot; eli mitä todella kaipaat. Miksi välittäisit sielustasi, jos ensijaisesti kaikkein eniten maailmassa haluaisit olla rahallisesti rikas! Jos välittäisit sielustasi, niin etkö valitsisi silloin kaivata kaikkein eniten elämää hengen tasolla? Vai ajattelitko ottaa molemmat, ajattelitko saada kaiken? Ajattelitko olla rikas, ja samalla rakaskin? Vai ajattelitko tänään herätessäsi mitään todellista syytä elämällesi?

Kuolkaa omassa tahdossanne, että saisitte sitä mitä kaipaatte. Ymmärtäkää tahdon ja kaipauksen pyytämisen erot. Kasvakaa Rakkauden tuntemisessa täydelliseksi, Nähkää kuinka valtavasti on sellaista mitä te tyhmyytenne takia ette ymmärrä. Viisas tietää nimittäin olevansa tyhmä.

Vetovoimalain ydin: Kaipaus

Elämämme siis täyttyy aina sillä mitä me kaipaamme. Ja se mitä me kaipaamme, sitä me palvomme

Ellemme anna sisäisen / hengellisen minämme tuntea kaipausta, niin annamme luvan näkyvän minän (egon) rakentumiselle, ja kaikelle sille mitä tuo näkyvä ja katoavainen minämme haluaa. Ja mitä suurempi ego, sitä enemmän se tahtoo tästä maailmasta kaikkea näkyvää. 

Kärsimyksen käsittäminen avaa ymmärryksen siitä mitä Rakkaus on, koska kärsimys, tuska, ja syyllisyys - ovat kaikki Rakkauden vastakohta ja sen oma ääripää. Ja aivan kuten kaiki virheet, erheet, ja vääryydet opettavat meitä ymmärtämään mikä on oikein, niin samoin Rakkauden täydelliset arvot voi oppia tuntemaan vain sen oman vastakohtansa kautta.  

Ensimmäiset tulevat viimeiseksi, ja viimeisen tulevat ensimmäiseksi 

Toisen ihmisen tuomitseminen vieraannuttaa meitä eniten Rakkauden arvoista. Tuomitsemalla toista ihmistä - me pidämme itseämme parempana - mutta sen lisäksi sitä toista huonompana. Esimerkiksi se sinun tuomitsema naapurin köyhä narkomaani saattaa ymmärtää ihmisyyden arvoista huomattavasti enemmän, kuin se valtavan egon kasvattanut yritysjohtaja - joka puskenut itsensä eduskuntaan asti (päättämään tuon narkkarin asioista). Valitettavasti elämme sellaisessa maailmassa, jossa ulkoisessa elämässä menestyminen on mittari sille että minkä arvoinen ihminen sinä olet. Tämä on sairas totuus niistä arvoista, joissa ihmiskunta elää sokeana elämäänsä. Se mitä olet sisältä, ei merkitse mitään - mutta se mitä olet ulkoa / ja mitä olet saanut ulkoisessa elämässä aikaan - on kaikki kaikessa.

Se joka eksyy, myös löytää. Mutta ellei elämässään eksynyt ihminen ymmärrä olevansa eksyksissä, niin miten hän voisi tietää mitä pitäisi edes löytää..

Ihminen on menettämässä lopullisesti otteen elämästään. Näen aivan liian vähän hetkessä eläviä nöyriä ihmisiä, heitä ketkä ovat kosketuksessa omaan sieluun, henkeen, ja luontoon. Sen sijaan näen kaiken tuon vastakohtaa kaikkialla. Näen kiirettä, näen tarkoituksetonta ja loputonta oravanpyörässä ravaamista, näen ihmisiä ketkä kilpailevat huomiosta ja hyväksynnästä, ja näen ihmisistä pelkkää pintaa.

Surullisinta on että ihmiset hakevat hyväksyntää suurelta osin ulkoisesti, koska sisäistä hyväksyntää ei enää osata pyytää eikä antaa. Ihminen ei osaa enää nöyrtyä hauraana sen totuuden ääreelle, että meidän aikamme täällä maailmassa on hyvin lyhyt. Ja tuona lyhyenä aikana meidän tulisi oppia tuntemaan totuus Rakkaudesta, koska se on ainoa tapa oppia tuntemaan itsensä. Itsestään voi oppia tuntemaan kaiken pimeyden vain ja ainoastaan Rakkauden valossa. Rakkauden tunteminen on siis ainoa tapa pelastaa itsensä tämän sisäänpäin itkevän maailman ansasta..

Ihmiskunta on eksynyt omien totuuksien ja valheiden verkkoon. Olemme luoneet Rakkaudesta oman version.. Ja koska 8 miljardia ihmistä on luonut Rakkaudesta kukin oman version ja oman totuuden, niin on selvää että ihmiskunta elää valtaisan kaaoksen keskellä. Ne ketkä oppivat tuntemaan totuuden Rakkaudesta, he tulevat löytämään kaikkeen tähän kaaokseen järjestyksen, ja he tulevat löytämään sen pyhän ja kätketyn tien joka vie yksinäisen ja eksyneen ihmisen takaisin kotiin. Jumalan kuvaksi rakentuminen symboloi Rakkauden täydellisiin arvoihin syntymistä. Se vaatii oman tahdon kuolemista, ja oman arvomaailman kuolemista (tätä symboloi ristikuolema).

Niin hullulta kuin tämä kuullostaaki - niin totuus on - että vain hyvin harvat tämän maailman eksyneistä sieluista ei tiedä lainkaan olevansa edes eksyksissä. Vaikeustasoa nostaa vielä tämä paradoksi: mitä paremmin ihminen menestyy ulkoisessa elämässä, sitä vaikeampi on nähdä sisäistä elämää, ja sitä suurempi vaara on siihen että hän ei koskaan edes etsi tietä takaisin kotiin.